Jos kissa raapaisee tai koira puree, voi saada taudin. Vatsatauti taas saattaa tarttua kesätapahtumassa syödystä makkarasta tai salaatista. Suomessa riski on kuitenkin pieni, sillä eläimiä hoidetaan ja ruokaa valvotaan tarkasti.

Helsingin tukkutorin pakastehuoneisiin saapuu lihaa ulkomailta. Valvontaeläinlääkäri Jaakko Peltomaa on tänä vuonna löytänyt kaksi kertaa salmonellaa.

– Toinen oli kebab-lihaa Puolasta ja toinen erä helmikanaa Ranskasta.

Helsingin tukkutori sijaitsee 1930-luvulla rakennetulla teurastamoalueella Hermannin kaupunginosassa. Alueella ei enää teurasteta eläimiä, vaan sieltä myydään ruokaa kauppoihin ja ravintoloihin. Lihaa, kalaa, vihanneksia, kukkia, Lähi-idän herkkuja.

Peltomaa salkkuineen vierailee alueella säännöllisesti. Nyt hän vertailee Etelä-Amerikasta lihaa tuovan yhtiön salmonellatodistuksia viraston saamiin ilmoituksiin. Kaikki täsmää. Myyntipäällikkö Christian Packalén kertoo, että eilen saapui Tanskasta erä broilerifileetä, jonka terveysmerkinnät eivät vastanneet salmonellatodistusten terveysmerkintöjä.

– Emme ottaneet lihaa vastaan.

Vaikka ulkona paistaa aurinko, eläinlääkäri kietoutuu toppatakkiin. Hän aikoo pistäytyä lihafirman pakastimessa. Pakkasessa on pahvilaatikoittain lihaa. Viileää tosiaan on, mittarin mukaan - 20 astetta. Peltomaa kääntelee käsissään jäisiä lihakimpaleita brasilialaista häränlihaa ja ranskalaisia ankanfileitä.

– Naarasankan filee on vähän pienempää ja kalliimpaa. Jotkut ravintolat tilaavat vain sitä, Packalén kertoo.

Silloin kun Peltomaa haluaa ottaa lihasta näytteitä, hän ottaa riittävän monesta laatikosta lihapakkauksen mukaansa ja vie lihat laboratorioon tutkittavaksi. Lihasta tutkitaan aina salmonellabakteeri, lisäksi eläinlajista riippuen tutkitaan yersinia-, kampylobakteerit ja listeria. Jos syö lihaa, joka on huonosti säilytettyä tai vanhaa, voi siitä saada vatsataudin.

Väärin säilötyssä vakuumipakatussa kalassa tai huonosti steriloiduissa säilykkeissä voi piillä myös hengenvaarallisia clostridium botulinum -ruokamyrkytysbakteereita, mutta tarkastajan työssä tähän bakteeriin törmää harvoin.

Syömällä tai koskettamalla

Myös tullissa tehdään pistotarkastuksia ulkomailta tulevalle ruoalle.

– Salmonellaa löytyy välillä lihasta ja siipikarjasta, joskus esimerkiksi simpukoista, Helsingin kaupungineläinlääkäri Niina Kotisalo kertoo.

Kaikki salmonellatapaukset tilastoidaan, ja saastuneet erät saadaan pois markkinoilta yleensä jo ennen kuin ne päätyvät kuluttajien ostoskoreihin. Elintarvikevalvonta on Suomessa erittäin tehokasta.
Syöminen on vain yksi tapa, jolla eläimistä ihmiseen voi tarttua jokin tauti. Hengittämällä, koskettamalla, pisaroina tai hyönteisen välityksellä voi jonkin eläintaudin saada yhtä lailla, kertoo kliinisen mikrobiologian ylilääkäri Risto Vuento.

Selkärankaisesta eläimestä ihmiseen tarttuvia tauteja kutsutaan zoonooseiksi.

– Eläimissä elää esimerkiksi useita viruksia, joista ei tiedetä mitään, Vuento kertoo.
– Osa viruksista muuntuu helposti.

Suuri osa mikrobeista ei siirry eläinlajista toiseen tai, jos ne siirtyvät, ne eivät aiheuta tautia. Muun muassa hyttysten välityksellä leviävä jänisrutto tappaa vain jäniksen. Ihmiseen tarttuessaan se voi olla täysin oireeton, aiheuttaa sitkeän kuumetaudin tai haavatulehduksen.

Uusia riskejä voi ilmaantua yllättäen. Esimerkiksi lintuinfluenssavirus ei vielä kunnolla pysty leviämään ihmisestä toiseen. Se on puhtaasti eläintauti mutta muuntunee vielä ihmisenkin virukseksi. Niin kävi aikaisempien pandemioiden influenssaviruksille, kuten aikoinaan vuosina 1918-19 riehuneelle espanjantaudille ja niin sanotulle hongkongilaiselle influenssapandemialle 1968. Myös HI-virus oli alkujaan eläinten kantama virus.

Vuento ja monet muut asiantuntijat ovat vakuuttuneita, että influenssapandemia tulee enemmin tai myöhemmin. Sen aiheuttaja voi olla nyt Kaukoidässä pyörivä lintuinfluenssavirus (H5N1) tai joku muu.

Luonto ja ihminen törmäävät

Eläintautien tarttumiseen ihmisiin vaikuttavat muun muassa ilmastonmuutos ja matkustelu.

– Ihmiset haluavat alueille, joissa he hakevat uusia kokemuksia, mutta samalla tavallaan kerjäävät verta nenästään, Risto Vuento sanoo ja naurahtaa.

Jos sairastuu tropiikin loman jälkeen, on syytä mainita matkasta hoitavalle lääkärille. Kun ilmasto lämpenee, myös hyttysten ja muiden ötököiden elintila laajenee. Suomessa esimerkiksi punkkeja ja niiden mukana leviävää borreliaa on jo vuosia tavattu esimerkiksi Itä-Suomessa. Aiemmin punkkien levittämät taudit olivat lähinnä saaristolaisten ja länsirannikon vitsaus.

Risto Vuento muistuttaa, että luonnon ja ihmisen yhteentörmäyksiin voi liittyä eläintaudin riski. Ihmisetkin laajentavat elintilaansa jatkuvasti ennen asumattomille alueille. Entisiin pusikkoihin tai metsään kätkeytyvissä eläinlajeissa voi piillä yllätyksiä.

Purema- ja raapimavammoista voi saada Suomessakin ärhäkän Pasteurella-bakteerin aiheuttaman tulehduksen. Siihen eivät tavallisissa ihotulehduksissa käytetyt antibiootit tehoa. Minkä tahansa jyrsijän, kuten kanin tai rotan purema kannattaa aina puhdistaa hyvin. Vähäinenkin tulehdus hoidetaan antibiooteilla. Jokaisen eläimen, myös koiran, pureman jälkeen on syytä tarkistaa jäykkäkouristusrokotuksen voimassaolo.

Vuento muistaa tapauksia, joissa villirotta on käynyt puremassa nukkuvaa lasta vaunuissa. Sellaisessa tilanteessa voi ihmiseen tarttua rotanpuremakuume, joka aiheuttaa ihottumaa ja kuumeilua.

Kotoinen myyräkuume

Suomessa jyrsijätaudeista ehkä tunnetuin on myyräkuume. Se tarttuu ihmiseen hengitysteiden välityksellä usein vaikkapa kesämökin varastoa talven jäljiltä siivotessa. Myyrä levittää virusta virtsatessaan. Suomessa virus on nimetty ensimmäisen löytöpaikkansa mukaan Puumala-virukseksi.

– Maailmalla on pikkujyrsijöistä löydetty paljon samantyyppisiä viruksia, mutta esimerkiksi Koreassa, Balkanilla ja Yhdysvalloissa ne aiheuttavat paljon hankalampia tauteja, kuten verenvuotokuumetta ja vakavia keuhko-oireita, Risto Vuento kertoo.

Suomalainen myyräkuume aiheuttaa yleensä korkean kuumeen ja yleistulehduksen, joskus se heikentää myös munuaisten toimintaa.

Salakuljetettu lemmikki

Suomalaiset lemmikit on pääasiassa hyvin hoidettu, rokotettu ja madotettu. Kotieläimiä tuodaan nykyään paljon myös maan rajojen ulkopuolelta.

– Suurimmat esiin tulleet ongelmat olivat aikoinaan esimerkiksi Virosta salakuljetetut koirat. Rajan takana on edelleen vesikauhua, Vuento varoittaa.

Lemmikeiksi tuodaan ulkomailta välillä myös eksoottisia eläimiä. Liskoja, hämähäkkejä, käärmeitä ja kilpikonnia. Liskojen, käärmeiden ja kilpikonnien ulosteista voi levitä salmonellaa. Ulosteiden kerääminen ja elikoiden siistit tilat estävät pöpöjen leviämisen, mutta Vuento muistuttaa että konttailevat lapset ja matelijat samassa huushollissa ovat huono yhdistelmä.

Muualla maailmassa myös papukaijat sairastavat papukaijakuumetta, josta ihminen voi saada keuhkokuumeen.

Metsästävän kissan tauti

Kissojen kantama toksoplasma-loinen herättää aika ajoin keskustelua, kun kissoja liikkuu vapaana. Jos terve ihminen saa tartunnan, se ei ole haitallinen. Raskaana oleville ja niille, joiden vastustuskyky on heikentynyt, se on vaaraksi. Alkueläin pystyy läpäisemän istukan ja voi aiheuttaa sikiölle vauriota tai keskenmenon. Huonosti kypsennetty liha on tosin kissaa selvästi suurempi tartuntariski.

Risto Vuennon mukaan riski on kaupunkikissojen omistajille pieni, sillä kissa saa toksoplasman syömällä hiiriä tai pikkulintuja. Sitä ei tavallinen kotikissa juuri tee. Toksoplasmaa kantavat kissat ovat lähinnä rottia jahtaavia maalaiskissoja.

– Sairastunut kissa erittää tartuttavia kystia ulosteeseen vain muutamia viikkoja ja taudin tarttumisen ihmiseen voi helposti välttää hävittämällä kissan ulosteet tuoreeltaan, Risto Vuento sanoo.

Yhdysvalloissa yleisimpiä zoonooseja on kissanraapimatauti, joka ihmiseen tarttuessaan aiheuttaa kuumetta ja suurentaa imusolmukkeita. Se tarttuu kissan raapaisusta, yleensä vain lapsille. Suomessa tautia ei käytännössä ole.

Epidemia likaisesta vedestä

Risto Vuento työskentelee Tampereella, ja hänellä on tuoreessa muistissa Nokialla juomaveden välityksellä sairastuneet. Nokialla saastumisen mekanismi oli poikkeuksellinen. Kun vesilaitoksen suodatussysteemi ei toimi, juomaveteen saattaa päästä mikrobeja maaperästä. Useat vatsatautiepidemioita aiheuttavat bakteerit ja virukset ovat peräisin eläinten tai ihmisten suolistosta.

– Vedenjakelusysteemin kautta tauti leviää tehokkaasti jopa tuhansiin ihmisiin, Vuento sanoo.

Tietoisuus juomaveden välityksellä leviävistä epidemioista on viime vuosina lisääntynyt. Suomessa taudin aiheuttajina ovat tavallisesti kampylobakteeri tai noro- ja rotavirukset.

Veden kautta epidemia voi syntyä myös marjapensaiden tai vihannesten likaisen kasteluveden välityksellä.

Turvallista lähiruokaa

Ruokaketjun välityksellä saatu tartunta on Suomessa yksi tapa saada jokin eläinperäinen tauti. Vaikkapa sioilla yleinen yersiniabakteeri voi levitä teurastuksen yhteydessä tai sikojen ulosteiden kautta.

– Maasta ne voivat päätyä ruokapöytään esimerkiksi huonosti pestyjen ja kuorittujen porkkanoiden tai salaatin välityksellä, Vuento sanoo.

Yersinia, samoin kuin listeria, lisääntyvät hyvin jääkaappilämpötilassakin, joten ne ovat yleinen syy ruokamyrkytyksissä.

– Listeria sietää hyvin kolkkoa kohtelua ja sitä voi jäädä vaikka tehtaalla lihan leikkuuteriin, jolloin se leviää helposti, Vuento sanoo.

Aika ajoin listeriaa on löydetty myös tuoremaitotuotteista, kuten kypsentämättömistä juustoista.
Risto Vuennon mukaan ruokamyrkytysriskit kasvavat, jos ruokien myyntiaikoja pidennetään entisestään. Esimerkiksi savustamalla jo myyntiajan ylittänyttä kalaa.

Suomessa myytävä ja syötävä ruoka on yleensä turvallista. Ulkomailla ruokamyrkytysriski on suurempi. Valtaosa talvikauden salmonella- ja kampylobakteeritartunnoista on ulkomaantuliaisia. Lisäongelman ulkomailla saatuihin tauteihin tuo esimerkiksi se, että Kaukoidästä tarttuvat kampylobakteerikannat ovat vastustuskykyisiä suolistoinfektioiden hoidossa käytettäville mikrobilääkkeille.

– Varsinkin kaukomailla on viisasta miettiä mitä syö ja juo. Pullovettä kannattaa suosia ja riskittömiä kuorellisia hedelmiä, Vuento neuvoo.

Lue lisää:
Eläinten kantamista taudeista
Punkkitaudeista

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia, D-vitamiinia, magnesiumia sekä K2-vitamiinia. Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.