Useita laihdutuskuureja elämässään kokeillut Taru Raita, 51, päätyi lihavuusleikkaukseen terveyssyistä. Kiloja on karissut 40 eikä diabeteslääkkeitä enää tarvita.

 

Vantaalainen asiakaspalvelija Taru Raita, 51, on ollut pienestä pitäen ylipainoinen. Ulkonäkönsä kanssa hän on aina ollut sinut.

– Olen kasvanut ylipainoisuuteen. Kaverinani ei tarvitse olla, jos en kelpaa sellaisenaan.

Vielä 126-kiloisena Taru piti itseään hyväkuntoisena, kävelihän hän päivät pitkät sähkömittareita lukemassa. Kun työterveydessä todettiin verensokerin olevan korkealla, hän yritti unohtaa asian.

– Eihän minulle voi tulla sairauksia enkä vanhene koskaan.

Kahden vuoden venkuroinnin jälkeen Tarun oli myönnettävä, että arvot eivät olleet laskeneet ja diabeteslääkkeet olivat tarpeen. Terveyden menettäminen alkoi ahdistaa kolmen pojan äitiä.

– Mietin, että olen kohta arkussa, jos en tee jotain.

Useita laihdutuskuureja elämässään kokeillut Taru punniskeli laihdutusleikkaukseen menemistä kahden vuoden ajan. Kesällä 2011 hän sai työterveyslääkäriltä lähetteen ja jo puolen vuoden päästä makasi Peijaksen sairaalassa.

Leikkaus meni hyvin eikä kivuista tarvinnut kärsiä muutaman päivän sairaalajakson aikana tai sen jälkeen. Ainoa takapakki tuli, kun vatsa alkoi hylkiä laktoosia – asia joka ihmetytti naista, joka oli aiemmin saattanut juoda tavallista maitoa litrankin ruoan kyytipojaksi.

Vaikeinta oli opetella eroon vanhoista syömistavoista. Mahalaukkuun mahtui vain murto-osa entisestä: Ei puhettakaan, että voisi vetäistä yhdeltä istumalta kokonaisen ranskanleivän. Pienten määrien takia ruokailulle piti järjestää aikaa kahden tunnin välein.

– Oli vaikeampaa päästä irti liiasta syömisestä kuin tupakasta tai alkoholista, joista olin luopunut jo aiemmin.

Oikeassa annoskoossa pysymisen Taru on ratkaissut käyttämällä lasten muumilautasta. Hän syö samaa kotiruokaa kuin perheensä, mutta huomattavasti vähemmän.

Työpaikkaruokailun hän järjestää eväillä, koska ei ole valmis maksamaan täyttä hintaa ”hiiren” annoksesta. Lounaaksi mukana on usein tonnikalasalaattia, välipaloiksi proteiinirahkaa ja hedelmiä.

Leikkauksen jälkeen Tarun vatsa on hylkinyt kuorimattomia omenia mutta muuten hänen ei ole tarvinnut luopua mistään. Pizzat ja grilliruoat ovat jääneet, sillä niitä saa syödä kerrallaan niin vähän, että pian on taas nälkä.

Taru ei ole katunut leikkauspäätöstään hetkeäkään. Hän on saanut niin paljon virtaa, ettei sitä olisi millään pystynyt arvaamaan. Paino on pudonnut 40 kiloa ja sokeriarvot ovat niin hyvällä tasolla, että diabeteslääkkeitä ei tarvitse käyttää. Vatsanahan kiristysleikkaukseen pitäisi vielä laihtua kymmenkunta kiloa.

– Tietysti haluaisin eroon roikkuvasta mahasta, mutta vaikka en pääsisikään, ei maailmani siihen kaatuisi.