Muistinmenetys on hyvin dramaattista. Äkillinen isku tai voimakas tunnereaktio estää tapahtumaa painumasta pitkäkestoiseen muistiin. Usein muisti palaa ja sitä voi tukea erilaisilla tekniikoilla.

Voimakas tunnereaktio voi ylittää kyvyn käsitellä tapahtunutta, sitä voi seurata muistinmenetys. Näin voi käydä esimerkiksi raiskauksen tai muun järkyttävän tapahtuman uhrille, sodan kokeneelle tai itsemurhaa yrittäneelle. Tätä sanotaan psykogeeniseksi muistinmenetykseksi.

Muistinmenetys voi liittyä joskus harvoin koko aikaisempaan elämään tai vain johonkin yksittäiseen osaan järkyttävää tapahtumaa. Muistinsa menettänyt voi toistuvasti kysellä samaa asiaa, eikä millään pysty painamaan sitä mieleensä.

Kohtauksen jälkeen ihminen ei itse muista, mitä kohtauksen aikana tapahtui. Psykogeenisen muistinmenetykseen liittyvät järkyttävät tapahtumat voivat ainakin osittain palautua muistiin itsestään.

Isku päähän tai järkyttävä uutinen voi aiheuttaa väliaikaisen muistikatkoksen. Se aiheuttaa minuuteista tunteihin kestävän muistipimennon.

Äkillinen isku tai voimakas tunnereaktio estää tapahtumaa painumasta pitkäkestoiseen muistiin. Esimerkiksi auto-onnettomuuden jälkeen ihminen ei muista, mitä tapahtui vähän ennen tai heti sen jälkeen kun oma auto törmäsi toiseen autoon. Ensimmäinen muistikuva voi olla vasta sairaalasta.

Joihinkin sairauksiin, kuten masennukseen, epilepsiaan, aivoverenkierronhäiriöihin, dementiaan ja skitsofreniaan, liittyy myös väliaikaista tai pysyvämpää muistinmenetystä. Tai kun ihminen nukutetaan jotakin leikkausta varten, syntyy muistiaukko. Samoin alkoholin tai jonkun muun aineen aiheuttamaa myrkytystilaa voi aiheuttaa muistiaukon.

Hyvän muistin voi oppia

– Muisti on vähän niin kuin hauislihas, jota voi treenata. Treenaamalla aivosolujen väliset yhteydet lisääntyvät, muistikouluttaja Martti Vannas sanoo.

Hän on koulutukseltaan lääkäri ja esiintyy myös taikurina. Muistikoulutuksessaan hän yhdistää näitä kahta rooliaan.

Tyypillinen Vannaksen muistitemppu menee näin: hän kättelee ovella koko 40 henkisen yleisönsä – ja tuntee sen jälkeen jokaisen nimeltä. Tai hän pyytää yleisön joukosta kolmeakymmentä sanomaan jonkun esineen. Pian hän luettelee ne uudestaan – ilman muistiinpanoja. Hän pystyy myös muistamaan piin 550 desimaalia.

Miten hän sen tekee?

Vannaksen mukaan hänellä ei ole sen parempaa muistia kuin kenelläkään muulla. Hänellä on mielikuvitusta, kuten kaikilla.

Hän kuvittelee päässään hurjiakin mielikuvia, jotka hän liittää itselle tuttuihin asioihin.

Luomalla mielikuvia ja assosioimalla voi Vannaksen mukaan opetella muistamaan esimerkiksi numeroita ja nimiä. Jokaiselle numerolle voi keksiä visuaalisen ulkonäön, joka on pelkkää numeroa paljon helpompi painaa mieleensä. Ykkönen on Vannaksen muistissa kynttilä ja kolmonen käsiraudat. Numerosarjan yksi-kolme-yksi voisi siis painaa mieleensä ajattelemalla kahta kynttilää, jotka on kytketty toisiinsa käsiraudoilla.

Nimet vaativat ehkä vähän enemmän mielikuvitusta, mutta Vannas uskoo, että jokaisesta nimestä tulee aina jotakin mieleen. Mitä tulisi mieleen nimestä Erja? Joku samanniminen? Tai harja? Kuvittele Erjaksi esittäytyvän uuden tuttavuutesi kulmakarvojen tilalle isot punaiset tiskiharjat.

Martti Vannas itse harjoittaa muistiaan tarkkailemalla ympäristöään.
– Se on hyvä keino kehittää mielikuvitustaan.

Kasvoja voi opetella havainnoimaan ruuhkabussissa työmatkalla. Keksii vastapäätä istuvalle herralle esimerkiksi nimen Sakari, josta tulee mieleen sokeri. Hei, mutta sillähän pullottaa selvästi tossa silmäluomien alla sokeripalat. Ihan luonnottoman näköistä.

Martti Vannas haaveilee, että vastaavanlaisia muistitekniikoita opetettaisiin ihmisille. Hänen pitkän aikavälin haaveenaan olisi perustaa Suomeen muistikeskus, jossa opetettaisiin muistitekniikoita työikäisille. Ja koululaisille voisi räätälöidä omanlaisensa muistikoulutuspaketin.

– Hyvästä muistista on hyötyä opiskelussa, työssä ja sosiaalisissa suhteissa. Se parantaa elämänlaatua huomattavasti, hän sanoo.

– Ihminen, joka muistaa muiden nimet, muistetaan.

Lue lisää elämäntapojen vaikutuksesta muistiin.

 

Jos pitää muistaa

  • Keksi muistivinkkejä ja mielleyhtymiä
  • Tee loru avainsanoista tai alkukirjaimista
  • Liitä muistettavaan asiaan jokin tunne
  • Toista muistettava asia ääneen
  • Keskity kunnolla muistettavaan asiaan
  • Muuta asiat kuviksi mielessäsi – käytä mielikuvitusta
Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.