allergia, yliherkkyys, heinänuha
Kuva Shutterstock

Mistä aikuisiän allergiset reaktiot johtuvat? Voiko niistä päästä eroon? Jatkuvasti uusille asioille herkistyvä toimittaja selvitti, miltä hänen ja muiden oireilijoiden tulevaisuus näyttää.

Lapsuudenkodissani kukaan ei napsinut allergialääkkeitä. Parikymppisenä aloin itse saada oireita koirista, kissoista ja kaneista: tuli silmien punoitusta ja kutinaa, aivastelua, nenä valui solkenaan mutta meni samaan aikaan tukkoon, naamaan tuli punaisia läiskiä. Samanlaiset oireet alkoivat ilmaantua siitepölyaikaan ja huonossa sisäilmassa. Homeisessa paikassa korvat alkoivat kutista sietämättömästi. Pikkuruiset itikan pistot paisuivat punaisena sykkiviksi paiseiksi, jotka eivät tuntuneet rauhoittuvan millään.

Uusin herkistyminen yllätti vuosi sitten, kun ennen niin virheettömälle ja huolellisesti hoidetulle iholleni alkoi ilmestyä märkänäppyjä. Kosmetologi tunnisti ne perioraalidermatiitiksi, ruusufinnin sukuiseksi suunympärysihot tumaksi. Kukaan ei oikein tiedä, mikä sen aiheuttaa. Ehkä olin vuosien kauneustoimittajan työssä herkistynyt kosmetiikan hajusteille ja öljyille.

Tiedän että en ole oireineni yksin — moni muukin on vasta aikuisena alkanut saada merkkejä allergiasta tai herkistymisestä. Tarkoittaako tämä, että yliherkkyydet ovat lisääntyneet? Jos ovat, miksi juuri nyt ja miksi minä?

Allergiaa vain kasvista tai eläimestä

Puolet suomalaisista on yliherkkiä, osa vakavasti allergisia ja osa herkkiä hetkellisesti. Aikuisten allergiat eivät kuitenkaan ole lisääntyneet merkittävästi viimeisten 15 vuoden aikana. Muita yliherkkyyden muotoja tunnetaan heikommin, eikä niistä ole yhtä selkeitä tilastoja. Niitä voivat lisätä esimerkiksi ilmansaasteet ja kohonnut stressitaso.

Allergia ja yliherkkyys tarkoittavat käsitteinä eri asioita, eikä niitä pitäisi sekoittaa puhekielessäkään.

Yliherkkyys on laaja käsite ja allergia on yksi sen muodoista. Niitä ei pitäisi sekoittaa.

–Yliherkkyys on laaja käsite ja allergia on yksi sen muodoista, kertoo allergologi Péter Csonka.

Allergia on aina yliherkkyyttä eloperäisille valkuaisaineille, kuten eläimen hilseen, siitepölyn tai jonkin ruoka-aineen proteiineille. Tällaiset yliherkkyydet saadaan selvitettyä allergiatesteillä, kuten erilaisilla verikokeilla tai ihopistokokeilla eli prick-testeillä.

– Allergiatestit kertovat herkistymisestä proteiineja kohtaan. Jos testitulos on positiivinen esimerkiksi koiran hilseelle, se kertoo että veressä on kehittynyt niin sanottuja IgE-vasta-aineita niitä kohtaan. Tulos ei silti tarkoita että henkilö oireilisi koiran lähellä, Csonka selittää.

Allergian mekanismit tunnetaan hyvin: kun ihminen altistuu valkuaisaineelle, jolle on herkkä, elimistö kehittää sille vasta-ainetta eli immunoglobuliini-E:tä.

Jos siis koiralle allerginen joutuu kosketuksiin koiran hilseen kanssa, hänen elimistönsä alkaa kehittää koiran proteiinin vasta-ainetta, jota jää verenkiertoon. Seuraava kohtaaminen koiran kanssa voi laukaista allergisen reaktion.

Reaktio syntyy siitä, että elimistöön päässyt koiran proteiini sitoutuu jo aiemmin kehittyneeseen IgE-vasta-aineeseen. Tällaiset allergeenin ja sen vasta-aineen parit kiinnittyvät tulehdussolujen pinnalle. Tämä toimii solulle merkkinä purkautua, jolloin elimistöön pääsee histamiinia ja muita tulehdusvälittäjäaineita, jotka saavat aikaan allergian oireita, kuten silmien punoitusta ja aivastelua.

Jos vältetään kaikkea varmuuden vuoksi, allergisen herkistymisen vaara kasvaa.

Kaikki yliherkkyydet eivät kuitenkaan liity proteiineihin, siksi niistä ei voi puhua allergioina. Niitä ei myöskään voida tutkia allergiatestillä tai hoitaa allergialääkkeillä, kuten antihistamiinilla. Esimerkiksi katupöly voi ärsyttää hengitysteitä tai hajusteista voi tulla reaktioita, mutta ne eivät allergisoi.

Ei-allergiset yliherkkyydet todetaankin selkeällä yhteydellä aineelle altistumisen ja sen aiheuttamien reaktioiden välillä tai omien tuntemusten perusteella. Kaikkia herkistymisiä ei pystytä toteamaan laboratoriomenetelmin. Jos niiden mekanismia ei tunneta, oireita on myös vaikea hoitaa.

Allergia harvoin syynä vatsavaivoihin

Siitepölyt ovat aikuisten yleisimpiä allergian aiheuttajia — Suomessa oireita aiheuttavat etenkin lehtipuut kuten koivu ja leppä. Kakkosena tulevat eläinallergiat: koira, kissa, hevonen ja jyrsijät. Ruoka-aineallergiat ovat näihin verrattuna marginaalisia — esimerkiksi maapähkinäallergisten osuus on vajaa prosentti aikuisväestöstä, kun taas siitepölyallergiasta kärsii 20—25 prosenttia. Ruoka-aineallergia on myös harvoin vatsaongelmien taustalla, vaikka herkkyyksistä ja sopimattomuuksista paljon puhutaankin.

Tärkeimpänä yliherkkyyksien ehkäisyssä pidetään vastustuskyvyn vahvistamista. Se edellyttää erilaisten mikrobien, sienien, hilseiden, ruoka-aineiden ja muiden allergeenien kohtaamista jo lapsena.

Itse sain lapsena rauhassa tonkia multaa ja maistella hiekkakakkuja. Minut vietiin luontoon paljon useammin kuin olisin halunnut, ja vaikka olin nirsoista nirsoin, pöydästä ei saanut nousta ennen kuin kaikki värikkäätkin ruoat lautaselta oli syöty. Lemmikkejäkin oli, mutta lapsena en ollut yliherkkä. Syyllinen ei siis löydy lapsuuteni elinympäristöstä.

Ehkä merkittävin yksittäinen tekijä allergian taustalla onkin geeniperimä.

– Kolmasosa allergioista on perinnöllistä, kolmasosa sattumaa ja kolmasosa ympäristön aiheuttamaa. Jos molemmilla vanhemmilla on siitepölyallergia, lapsellakin on 70 prosentin todennäköisyydellä jokin allergia, mutta ei välttämättä siitepölylle, Peter Csonka sanoo.

Turha välttäminen herkistää lisää

Jos allergiset oireet eläimille tai ruoka-aineille ovat voimakkaita tai jatkuvia, niiden syy kannattaa selvittää lääkärissä. Nykyisillä IgE-vasta-ainetutkimuksilla saadaan selville, onko allergia lievää vai jopa vaarallista.

– Silloin tietää, missä määrin allergian aiheuttajaa täytyy oikeasti välttää.

Terveyskeskuksessa saa asiantuntevaa hoitoa allergioihin ja pääsee yksityistä terveydenhoitoa halvemmalla. Toisaalta yksityisellä puolella voi hakeutua suoraan erikoislääkärille täsmätutkimuksiin, jolloin laskustakaan ei tule järin suurta, sillä asiaan perehtynyt lääkäri voi määrätä oireiden perusteella tarkan täsmätutkimuksen.

– Laajoista ruoka-aine- ja pölyseuloista pitäisi pyrkiä eroon. Ne ovat epätarkkoja ja epäluotettavia, Peter Csonka painottaa.

Vaikka herkistymisen mekanismia tai edes syytä ei aina saada selville, yleensä oireita voidaan lievittää. Varsinaisiin allergioihin löytyy nykyään toimivia lääkkeitä. Vaarallisen allergisen reaktion eli anafylaksian saaneiden tulisi kantaa aina mukanaan adrenaliiniruisketta.

Senkin jälkeen kun allergian aiheuttaja on selvinnyt, lääkäri kannustaa elämään mahdollisimman normaalia elämää.

–Jos vältetään turhaan esimerkiksi viljoja ja maitotuotteita, herkistymisen todennäköisyys kasvaa.

Allergialääkkeet rauhoittavat oireet

Aikuisiällä puhjenneet allergiat ei yleensä parane. Siedätyshoidolla on kyllä saatu hyviä tuloksia etenkin pistiäis- ja siitepölyallergioissa.

Minulle ei ole tehty allergiatestejä, mutta lääkäri on määrännyt milloin kortisoninenäsumutetta, väsyttämättömiä antihistamiineja siitepölykaudeksi ja kortisonikuureja voimakkaaseen nokkosihottumaan. Otan allergialääkkeen myös ennen eläinten tai niiden omistajien kohtaamista, ja se auttaa melkein aina. Niiden lisäksi käytän jatkuvasti nenän limakalvoja kosteuttavaa nenäsumutetta. Se vähentää kutinaa ja nenän vuotamistakin.

Kasvojen iho on vuoden hajusteettoman ja öljyttömän hoitorutiinin seurauksena parantunut. Vahvat reaktiot ruoka-aineista pysyvät poissa kun kartan korvasieniä, nokkosta ja kookosta.

Herkkä mutta miksi?

Tulen toimeen oireideni kanssa, mutta en vieläkään tiedä, miksi juuri minä olen herkistynyt kaikelle. Voisiko syynä olla stressi?

Csonka kertoo mielenkiintoisen tutkimustiedon: 25 prosenttia lumelääkettä syövistä kokee niiden auttavan allergiaoireisiinsa. Vaikka allergialääkkeet eivät ole vaarallisia, moni syö niitä turhaan.

Oireeni ovat sen verran rajuja, että en taida olla herkkä vain päästäni. Ehkä seuraavan kerran kun olen uusimassa reseptiäni, otan myös allergiatestit.

Allergioiden ja muiden yliherkkyyksien määrä on yhteydessä korkeaan elintasoon, ilmansaasteisiin, stressiin ja kaupunkiasumiseen. En halua laskea elintasoani, eikä stressiäkään pääse pakoon. Onneksi voin tukea vastustuskykyäni monin tavoin myös kaupunkilaisarjessa — liikkua luonnossa ja syödä monipuolisesti. Allergisuuteni ei katoa, mutta se ei estä normaalia elämää.

 

Vierailija

Olenko allerginen vai yliherkkä?

Voi kokeilla ketogeenista dieettiä. Rottatutkimus osoittaa ketoaine betahydroksibuturaatin vähentävän syöttösolujen degranulaatiota, eli juurikin histamiinin ym. erittymistä systeemiin. Itse olen voinut lopettaa antihistamiinien syömisen, kun oireiden alkaessa aloitan ko. dieetin allergiakauden ajaksi. Tämä siksi, että myös uudet antihistamiinit väsyttävät minulla, enkä muutenkaan ole turhan lääkkeensyönnin kannattaja jos muutenkin pärjää. Jos kokeilee, niin teho näkyy muutamassa päivässä kun...
Lue kommentti
katetriablaatio. rytmihäiriö

Kuinka monta kertaa sydämen katetriablaatio voidaan tehdä? Onko poltoista haittaa sydämelle? Vaikuttaako arvet myöhemmin sydämen toimintaan? Minulle on tehty katetriablaatio 2 kertaa kammiotakykardian ja kammiolisälyöntisyyden johdosta, mutta kammiolisälyönnit jatkuvat edelleen.

Rytmihäiriöiden hoito kateriablaatiolla kehittyy koko ajan, mutta kaikkien rytmihäiriötyyppien hoito ei ole yhtä kiitollista. Kammiotason yläpuolelta lähtevien säännöllisten nopealyöntisyyskohtausten hoito on yleensä tehokasta ja vähäriskistä. Suurin osa potilaista vapautuu kertakäsittelyllä tykytyskohtauksistaan. Eteisvärinässä – vaikka sekin on eteistason rytmihäiriö – ablaatiohoito ei ole ihan yhtä tuloksekasta.

Kammiolisälyöntien ja kammiotakykardioiden katetrihoidon onnistuminen vaihtelee riippuen ongelman sijainnista sydämen johtoratoihin nähden. Lähellä johtorataa sijaitsevan rytmihäiriölähteen voimakas käsittely voi johtaa riippuvuuteen sydämen tahdistimesta. Tätä ei toivota varsinkaan, jos potilas on nuori ja jos hoidettava rytmihäiriö ei uhkaa henkeä.

Ablaatiohoidon tulos vaikuttaa tässä tapauksessa hyvältä, jos kammiotakykardiat ovat jääneet pois. Lisälyönnit eivät aina häviä katetritoimenpiteillä. Tästä mahdollisuudesta lääkärin pitäisi aina kertoa potilaalleen.

Ehdotonta ylärajaa ei ole katetritoimenpiteen uusimiselle. Siitä tulevaa säderasitusta ja kajoavan tutkimuksen välittömiä komplikaatioita pitää aina arvioida suhteessa saavutettavissa olevaan hyötyyn. Hyödyn arvioinnissa toimenpidelääkärin arvio on keskeinen, koska jokainen potilas oireineen on yksilöllinen ja lääkäri tietää parhaiten uuden toimenpiteen onnistumismahdollisuuden.

 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

vaivaisenluu, jalkakipu

Olen kuusikymppinen normaalipainoinen nainen, joka on saanut vaivaisenluut isän perintönä. Oikeasta jalasta vaiva leikattiin 30 vuotta sitten, mutta nyt isovarvas on alkanut taas kääntyä keskelle ja muiden varpaiden tyvinivelet ovat nousseet ylös eli on syntynyt ns. vasaravarpaat.

Kävelen paljon, olen voimisteluttanut varpaita lehdessänne olleiden ohjeiden mukaan ja hankkinut jaloilleni räätälöidyt pohjalliset ja varpaiden erottajat, mutta mikään ei ole auttanut. Mikä auttaisi? Olen muuten terve eikä mitään lääkitystä ole käytössä.

Vaivaisenluu ja vasaravarpaat ovat yleisiä vaivoja. Vaivaisenluulla eli hallux valguksella tarkoitetaan muiden varpaiden suuntaan taipunutta isovarvasta. Vasaravarpailla tarkoitetaan 2.–4. varpaiden koukistumista tyvi- tai kärkinivelestä tai molemmista.

Molemmat vaivat liittyvät jalkaterän lihasten, jänteiden ja nivelten toiminnan epätasapainoon. Altistavia tekijöitä ovat liian kapeat ja korkeakorkoiset kengät, perinnölliset tekijät ja tietyt sairaudet.

Sekä vaivaisenluu että vasaravarpaat aiheuttavat jalkaterään kipua, kosmeettista haittaa, hiertymiä ja ihon paksuuntumaa. Oireita ja virheasentoja hoidetaan ensisijaisesti konservatiivisesti: riittävän tilavat ja matalat jalkineet, ortoosit ja varvastuet. Kireiden lihasten (pohkeessa ja jalkaterässä) venyttäminen ja lihasepätasapainon korjaaminen sopivilla harjoituksilla auttaa. Leikkaushoitoa mietitään, jos oireet eivät konservatiivisella hoidolla riittävästi lievity. Pelkän kosmeettisen haitan takia leikkausta ei tehdä.

Kysyjä ei mainitse, aiheuttavatko vaivaisenluu ja vasaravarpaat muuta kuin kosmeettista haittaa. Leikkaushoitoon liittyvien tulehdus- ja muiden riskien vuoksi siihen ei kannata ryhtyä ellei varvasmuutosten aiheuttama haitta ole merkittävä. Kivun ja muiden oireiden lievittämiseksi suosittelen ensisijaisesti kääntymään jalkaterän toimintaan erikoistuneen fysioterapeutin puoleen. Arvion leikkaushoidon tarpeellisuudesta tekee jalkaterän vaivoihin perehtynyt ortopedi.

 

Tove Laivuori

yleislääketieteen erikoislääkäri.

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.