Punkit heräilevät jo – tunnistatko borrelioosin oireet?

Korkkiruuvimainen bakteeri Borrelia burgdorferi tarttuu punkin eli puutiaisen puremasta. Riski saada borrelioosi yksittäisestä punkinpuremasta on vain kaksi prosenttia. Karkeasti ottaen noin joka viides punkki Suomessa kantaa borreliabakteeria.

Neuroborrelioosista väitöskirjan tehnyt, infektiotautien erikoislääkäri Elisa Kortela kertoo, että haastavaksi tämän infektiotaudin tunnistamisen tekee se, että jokainen sen oire voi periaatteessa johtua jostain muustakin sairaudesta.

Vaeltava punoituskin vaihtelee

Punkin pureman jälkeen ilmestyvä vaeltava punoitus eli erythema migrans on kenties paras tuntomerkki borrelioositartunnasta. Silti aina lääkärikään ei sitä heti tunnista.

 – Kesäisin erythema migrans tulee varmasti helpommin lääkärinkin mieleen kuin varhain keväällä tai myöhemmin syksyllä.

Rannikkoseuduilla, jossa punkkeja ja borrelioosia on paljon, lääkärit ajattelevat automaattisesti pureman mahdollisuutta. Mutta muualla, missä punkkeja on vähemmän, se ei välttämättä tule heti mieleen.

Jotkut iholla yleiset sieni-infektiotkin voivat näyttää rengasmaisilta eikä borrelioosista kertova punoituskaan ole aina rengasmainen.

Borreliabakteerin laukaisema ihottuma laajenee usein hiljalleen, joskus se on hyvin tumma, joskus hailakka. Se voi olla missä päin kehoa tahansa, esimerkiksi jaloissa, vartalolla, kainaloissa, navan ympäristössä tai nivustaipeessa. Joskus harvoin edes ihottumaa ei tule, mutta 80–90 prosentissa borrelia-tapauksista se tulee.

 – Se voi jäädä huomaamatta siksi, että jälki on vaalea tai siksi, että se on hankalasti havaittavissa, esimerkiksi selästä.

Alkuvaiheessa ihottuma ei aina edes tunnu miltään. Joskus sitä voi poltella tai pistellä, mutta ei välttämättä, Kortela sanoo.

Viisi senttiä ja antibiootti

Pureman ympäriltä iho ärtyy yleensä heti ensimmäisinä päivinä. Erythema migrans tulee jos on tullakseen pienellä viiveellä, useimmiten viikon tai kahden kuluttua puremasta. Jos ihottuman havaitsee, lääkäriin kannattaa mennä lähipäivinä.

 – Yleensä ajatellaan, että halkaisijan tulee olla vähintään viisi senttiä, jotta ihottuma kertoisi tartunnasta. Näin vältetään turhia antibiootteja ärsytysreaktion vuoksi.

Osalla ihottuma häviää, eikä muita oireita tule. Kaikilla infektio ei etene, kun kehon puolustusjärjestelmät ”taklaavat” sen. Silloin käy niin onnellisesti, että syntyy vasta-aineita, mutta oireita ei tule.

Borreliavasta-aineiden muodostumiseen menee aikaa ja siksi alkuvaiheen ihottuman ilmestyessä niiden testaamista ei suositella, koska isolla osalla ne ovat vielä negatiiviset ja silloin hoito viivästyy varmasti.

Kohti hermostoa ja niveliä

Jos bakteeri pääsee leviämään, se voi aiheuttaa muita oireita: päänsärkyä, lihas- ja nivelkipua, jopa kuumetta. Tämä voi olla merkki siitä, että infektio on leviämässä muihin kudoksiin.

– Bakteeri hakeutuu ihon lisäksi hermostoon tai niveliin, joskus harvoin sydämeen ja vielä harvemmin silmiin. Jostain syystä se on hermostohakuinen, siellä viihtyvä, Kortela sanoo.

Jos borrelioosin tunnistaminen viivästyy, hoidot eivät aina tepsi.

 – Jos hoito viivästyy neljä viikkoa, potilaat paranevat huonommin kuin ne, joiden hoito aloitetaan alle neljässä viikossa oireiden alusta.

Kudosvauriot paranevat hitaasti

Nivelborrelioosi voi tulla vielä vuosienkin kuluttua punkin puremasta. Usein tulehtuu polvinivel, joskus lonkka. Niveltulehduksen aiheuttamia kudosvaurioita voidaan antibioottihoidon jälkeen lievittää tarvittaessa esimerkiksi reumalääkkeillä tai erilaisilla niveltoimenpiteillä.

Nykylääketiede ei pysty nopeuttamaan hermokudoksen paranemista. Potilasta voidaan kuitenkin auttaa hyvällä kivunhoidolla ja kuntoutuksella. Myös univaikeuksiin on tärkeää saada apua, sillä kivuista kärsivän uni häiriintyy herkästi

Hermovaurion paraneminen on hidasta ja joskus epätäydellistä. Elisa Kortelan neuroborrelioositutkimuksessa noin 15 prosentilla potilaista oli yhä jokin neurologinen oire, kuten kasvohermohalvaus, vuoden kuluttua hoidosta.

Useimmiten neuroborrelioosi oireilee aivokalvojen tulehduksena ja aivohermojen tai ääreishermoston oireina. Kasvohermohalvauksessa toinen puoli kasvoista roikkuu, voi tulla myös jonkin muun aivohermon halvaus tai kädessä tai jalassa jokin liike ei onnistu normaalisti.

– Joskus hyvin harvoin neuroborrelioosi voi aiheuttaa aivotulehduksen ja sekavuutta, jopa aivoinfarktin.

Inhottavin kipu ikinä

Neuroborrelioosiin liittyvää hermojuurten tulehdusta on joskus vaikea erottaa muista lihaskivuista ja iskiaksesta. Siihen eivät yleensä tavalliset kipulääkkeet auta. Kipu voi tuntua epämiellyttävänä, voimakkaana särkynä esimerkiksi jalassa, tai se saattaa myös vaihtaa paikkaa niin, että viikon päästä iskee samantyyppinen kipu vaikka kylkeen.

– Kipu alkaa yleensä yllättäen, ja ihmiset kuvaavat sitä inhottavimmaksi kivuksi ikinä.

Punkkialueilla kasvohermohalvauspotilaalta otetaan borreliavasta-aineet. Hoidon jälkeen osalla potilaista vasta-aineet laskevat, joillakin ne saattavat jäädä koholle.

– Osalla niistä, jotka ovat tyytyväisiä hoitoon, vasta-aineet eivät laske ja osalla, joille jää oireita, ne saattavat laskeakin. Sitä ei voida käyttää hoitovasteen seurannassa, Kortela kertoo.

Joitakin voimakkaita reumalääkkeitä saavilla borreliavasta-aineet eivät välttämättä nouse. Myös joihinkin harvinaisiin syöpäsairauksiin voidaan käyttää lääkkeitä, jotka estävät vastaaineiden muodostumista.

– Vaikka borreliavasta-aineiden muodostuminen vie aikaa, viimeistään kahden kuukauden kuluessa oireiden alkamisesta niitä pitäisi olla. On kuitenkin testejä, jotka eivät ole luotettavia ja saattavat näyttää positiivista, vaikka borrelioosia ei ole. Isot, luotettavat laboratoriot Suomessa eivät sellaisia tee, Kortela sanoo.

Borreliavasta-aineiden määrä oireettomassa väestössä riippuu paljon asuinpaikasta ja ihmisen iästä. Vanhemmilla niitä on nuoria enemmän. Neljällä sadasta suomalaisesta on borreliavasta-aineita ilman, että heillä on borrelioosi.

Oireita hoidon loputtua?

Joskus käy niin, että vaikka borrelioosi on hoidettu, oireita on yhä, kuten päänsärkyä, lihas- ja nivelkipuja, aivosumua, keskittymisvaikeutta sekä kognitiivisia ongelmia. Kortelan mukaan tämä ei ole mitenkään tavatonta.

– Väsymys on tavallista monen muunkin infektion jälkeen, ja se voi kestää viikkoja, jopa kuukausia. Näilläkin oireilla on onneksi taipumus ajan myötä helpottua. Jälkioireita on saatettu useammankin kerran hoitaa lisäantibiooteilla, mutta siitä ei ole ollut hyötyä.

– Jos diagnoosi viivästyy, ihminen on ymmärrettävästikin tyytymätön. Varmasti joku on ulkomailtakin saanut apua, mutta kyllä borrelioosin hoito toteutuu asianmukaisesti Suomessakin. Yli kuukauden antibioottikuureista potilaat eivät ole tutkimuksissa hyötyneet. Osalla potilaista, jotka ajattelevat, että heillä on borrelioosi, ei kuitenkaan ole sitä.

Esimerkiksi jotkut tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, neurologiset sairaudet sekä reumasairaudet, voivat muistuttaa borrelioosia.

Antibioottia infektioon 

BORRELIOOSIN hoidossa käytetään amoksisilliiniä ja doksisykliiniä. Amoksisilliiniä ei yleensä neuroborrelioosissa anneta, koska se ei läpäise tarpeeksi tehokkaasti veri-aivoestettä päästäkseen hermostoon. Nivelborrelioosin hoitoon se soveltuu.

HOIDON viivästyessä saatetaan antaa hieman pidempiä antibioottikuureja. Ne pystyvät tappamaan borreliabakteerit. Mutta jos on tullut kudosvaurio, paraneminen riippuu myös kyseisen kudoksen paranemistaipumuksesta.

VAKAVIMMISSA muodoissa, kuten aivotulehduksessa tai aivoverenkiertohäiriössä, annetaan suonensisäistä antibioottia. Yleensä antibioottihoito kestää 2–4 viikkoa.

Asiantuntija Elisa Kortela sisätautien ja infektiotautien erikoislääkäri, HUS.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.