Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Runsas alkoholinkäyttö ei ole maksan ainoa tuhoaja. Rasvamaksa vaanii myös ylipainosta tai kakkostyypin diabeteksesta kärsiviä. Hyvä uutinen on se, että rasvamaksa paranee.

Ennen ajateltiin, että rasvamaksa johtuu vain hulppeasta viinin virtaamisesta tai että se on vain viaton löydös ultraäänitutkimuksessa. Uusien tutkimusten valossa näin ei kuitenkaan ole. Osalla ihmisistä maksa rasvoittuu ja tulehtuu ilman alkoholiakin. Maksasolut vaurioituvat, maksa arpeutuu, kutistuu ja muuttuu pinnaltaan kyhmyiseksi. Tulehdus voi johtaa jopa kirroosiin, jossa maksan toiminnot pettävät pala palalta. 

Aineenvaihdunta sekaisin

Vaikka alkoholin aiheuttama rasvamaksa on yleinen, yhä useammin maksamuutoksia löydetään ylipainoisilta, erityisesti omenalihavilta tai kakkostyypin diabeetikoilta.

Rasvamaksaa poteville on yhteistä metabolinen oireyhtymä, joka tarkoittaa vakavaa aineenvaihdunnan häiriö­tä: verenpaine tai verensokeri on koholla tai veren rasva-arvot huonot tai nämä kaikki yhdessä.

Kun maksa rasvoittuu, insuliinin teho kudoksissa heikentyy.

Maksa ahertaa tuottaakseen entistä enemmän glukoosia, jolloin veren sokeri­pitoisuus suurenee. Samalla tulehdus maksa­kudoksessa pahenee.

— Maksaan kertyy rasvapisaroita. Sairaudesta puhutaan, kun yli viisi prosenttia maksan painosta on rasvaa. Pahimmillaan suurin osa maksasta voi olla rasvakudoksen peitossa, kertoo gastroenterologi osastonylilääkäri Perttu Arkkila HYKSistä.

Hedelmät kyllä, fruktoosi ei

Rasvamaksa on yleisin maksasairaus länsimaissa. Syynä on runsaan alkoholinkäytön lisäksi liian energiapitoinen ruokavalio, varsinkin fruktoosin eli hedelmäsokerin runsas nauttiminen esimerkiksi sokerilimonadeina ja makeisina.

Liikunnan ja fyysisen työn väheneminen voivat myös altistaa rasvamaksalle. Valtaosa ravinnon ylimääräisestä rasvasta varastoituu ihon alle, mutta sitä livahtaa myös maksaan ja vatsaontelon sisään. Vyötärölle kertyvät vararenkaat sisältävät aktiivista rasvaa, joka on haitallisempaa kuin esimerkiksi rasva lantiolla ja reisissä.

Suomessa fruktoosia löytyy niin virvoitusjuomista, energiajuomista, irtokarkeista, makeutetuista kivennäisvesistä kuin mehuista ja joistakin lastenruoista.

Hedelmien ja marjojen nauttimista ei kuitenkaan kannata missään tapauksessa rajoittaa, sillä niissä fruktoosia on vähän ja lisäksi hedelmien kuitu hidastaa sen imeytymistä, näiden tuotteiden muista hyvistä vaikutuksista puhumattakaan. 

Voi tulla laihallekin

Rasvamaksa todetaan yleensä 40—60 vuoden iässä, joskus jopa teini-iässä. Joitakin vuosia sitten kansainvälisessä lääketieteellisessä julkaisussa raportoitiin murrosikäisestä pojasta, joka kuoli kirroosiin syötyään pitkään vain hampurilaisia ja pitsaa.

Kaikille ylipainoisille rasvamaksaa ei kuitenkaan tule. Tarkkaa syytä tähän ei tiedetä, mutta arvatenkin perimällä, liikunnalla ja muilla sairauksilla on merkitystä.

Hoikkakaan ei aina säästy rasvamaksalta. Normaalipainoisista 10—20 prosenttia kärsii rasvamaksasta, kun vyötärölihavilla sama luku on 70—80 prosenttia.  

— Ei ole tavatonta sekään, että samalla ihmisellä on sekä ylipainoon että alkoholin käyttöön liittyvä rasvamaksa, sanoo Arkkila. 

Jotkut lääkkeetkin altistavat rasvamaksalle. Tällaisia ovat esimerkiksi kortisoni, hormonaaliset valmisteet ja jotkin psyykenlääkkeet, rytmihäiriö- ja reumalääkkeet sekä HIV-infektion hoidossa käytettävät lääkkeet. Myös nopea laihtuminen, anoreksia ja laihdutusleikkaus rasvoittavat maksaa.

Sairas maksa ei kipuile

Rasvamaksa on sikäli petollinen, että se ei kipuile tai vihjaile itsestään. Sitä ei voida tunnistaa myöskään vatsaa­ tunnustelemalla, sillä rasvamaksa on vain harvoin tervettä maksaa kookkaampi.  Usein rasvamaksa löytyy sattumalta esimerkiksi työhöntulotarkastuksessa.

Oireet, kuten keltaisuus, väsymys ja lihaskunnon rapistuminen, ilmaantunut vasta, kun rasvamaksa on lymynnyt kehossa jo hetken aikaa.

Jos rasvamaksa todetaan, pitää selvittää, ettei taustalla ole viruk­sen aiheuttamaa maksatulehdusta.

Koepala kertoo tulehduksen

Rasvamaksan syytä selvitettäessä on tärkeää selvittää, kuinka paljon henkilö käyttää alkoholia. Mikäli alkoholinkäyttö on keskimäärin yli kaksi alkoholiannosta (yksi annos vastaa keksiolutpulloa tai 12 cl mietoa viiniä) miehillä ja yksi annos naisilla päivässä, rasvamaksan syynä katsotaan olevan alkoholin käyttö. Jos kulutus on em. vähäisempää, puhutaan ei-alkoholikäyttöön liittyvästä rasvamaksasta

— Rasvamaksaa epäiltäessä otetaan maksasoluvaurioita kuvaavat verinäytteet, ALAT- ja ASAT-arvot. Ne eivät ole kuitenkaan kovin herkkiä sairauden mittareita ja arvot voivat olla normaalit rasvamaksasta huolimatta, Arkkila huomauttaa.

Nykyisin käytetään myös laboratoriokokeisiin perustuvia riskilaskureita arvioitaessa, onko henkilöllä pitkälle edennyt maksasairaus.

Maksaa voidaan tutkia myös ultraäänellä ja tietokonetomografialla. Rasva näkyy kaikututkimuksessa kudoksen kimmoisuuden vähenemisenä. Nykyisin on käytössä myös ultraääneen perustuva laite, jolla pystytään selvittämään turvallisesti, kuinka paljon maksassa on sidekudosta eli onko viitteitä alkavasta kirroosista. Maksabiopsiaa tarvitaan, jos epäillään, että henkilöllä on maksassa rasvan lisäksi tulehdusta. Rasvamaksatulehdus etenee kirroosiin nopeammin kuin puhdasta rasvamaksa.

— Koepala otetaan neulalla paikallispuudutuksessa kylkiluiden välistä, ja se vaatii tutkittavan seurantaa sairaalassa. Koska tutkimukseen liittyy verenvuotoriski, sitä ei tehdä kevyin perustein. Se otetaan vasta, jos arvot eivät korjaannu laihduttamisenkaan jälkeen, Arkkila sanoo.

Lue lisää maksakokeista

Maksa toipuu vähitellen

Rasvamaksa ei onneksi ole sairaus, joka kerran puhjetessaan jäisi ikuiseksi riesaksi. Hoidon tavoitteena on vähentää rasvaa ja tulehdusta. Se voi parantua täysin.

Tärkein hoitomuoto on maltillinen laihdutus, tavoitteena 10 % vuodessa.

Liian nopea laihduttaminen voi jopa lisätä rasvan määrää maksassa. Painonhallinnassa ratkaisevat pienet valinnat, esimerkiksi se, että vaihtaa maitotuotteet vähärasvaisiin ja lisää kasvisten käyttöä.

Herkuttelukin kuuluu elämään. Moni ylipainoinen kompastuu liian tiukkoihin tavoitteisiin, vaikka jo pieni keventyminen vähentää maksan rasvakudosta.

Vaa’allakaan ei kannata ravata, sillä puntari ei aina kerro totuutta rasvakudoksen tilanteesta. Jos painonhallinta tuntuu yksin turhauttavalta, kannattaa mennä laihdutusryhmään. Voi myös kokeilla reseptillä saatavaa laihdutuslääkettä. Suomessa käytetyin laihdutuslääke on orlistaatti, joka yhdessä vähärasvaisen ruokavalion kanssa vähentää rasvan imeytymistä.

Liikunnalla on myös suotuisa vaikutus rasvamaksaan. Jos potilaalla on diabetes tai huonot kolesteroli­arvot, on tärkeää hoitaa niitä.

— Rasvamaksan hoitoon on tulossa vihdoinkin myös tehokkaita lääkehoitoja. Suomessa on alkamassa kansainvälisiä lääketutkimuksia, joissa tutkitaan uusia alustavissa tutkimuksissa hyvin tehokkaiksi osoittautuneita lääkkeitä rasvamaksan hoitoon. Tutkimuskeskuksina ovat alkuvaiheessa HYKS ja TYKS, toteaa Arkkila.

Asiantuntija: Perttu Arkkila, gastroenterologian erikoislääkäri, HYKS

 

 

Sokeri on puoleksi fruktoosia

Rasvamaksa makeasta elämästä

Suomalainen tavallinen pöytäsokeri on ruokosokeria eli sakkaroosia, jota Suomessa valmistetaan sokerijuurikkaasta. Sakkaroosi muodostuu glukoosi- ja fruktoosimolekyyleistä. Puolet syömästämme ruokosokerista on siis tätä terveydelle ja maksalle erityisen haitallista fruktoosia. Toki toinekin puoli glukoosi on melkoisen haitallista ja hengenvaarallista ihmiselle, kuten useimmat diabeetikot on sen jo omakohtaisesti havainneet. Sokerit ovat valkoisa salakalavia makeita tappajia, mutta ne ovat...
Lue kommentti
Olli

Rasvamaksa makeasta elämästä

Neuvo vaihtaa maitotuotteet vähärasvaisiin on täysin väärä ja asiantuntematon. Lisäksi annetaan vaikutelma, että hedelmiä voi ihan huoletta syödä, mikä ei pidä paikkaansa varsinkaan banaanin kohdalla. Yksi omena on ihan sopiva, mutta siihen rajan voi vetää. Lisähyötyä ei saa nauttimalla enemmän, marjat ovat parempia ettei saa liikaa fruktoosia. Muutenkin herkuttelu kannattaa unohtaa, joka on rasvamaksan ehkäisyssä ja parantamisessa oleellista. Rasvamaksan hoitamisessa ja ennaltaehkäisemisessä...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.