Hammaskivellä on hyviäkin vaikutuksia eikä kaikkia reikiä tarvitse paikata. Tarua vai totta? Kariesopin professori Jorma Tenovuo päivittää tietomme hampaidenhoidosta.

1. Sitä parempi, mitä useammin hampaat pesee.

Periaatteessa totta mutta rajansa kaikella. Ylettömällä harjaamisella voi aiheuttaa myös vahinkoa, esimerkiksi ikenien vetäytymistä ja hampaan kulumista, joten huolellinen harjaus kaksi kertaa päivässä riittää.

2. Pehmein hammasharja on paras.

Totta. Pehmeä harja puhdistaa ainakin yhtä hyvin kuin kovempi ja on turvallisempi ikenille: se kuluttaa vähemmän paljastuneita hampaiden juurenpintoja kuin puolikova tai kova hammasharja.

3. Hampaiden harjaukseen täytyy käyttää kaksi minuuttia.

Tarua. Tärkeämpää kuin katsoa kelloa on tehdä homma kunnolla. Jos on täysi hampaisto ylä- ja alaleuassa niin kyllä huolelliseen puhdistamiseen pari minuuttia kuluukin. Monella ei kuitenkaan ole täyttä hampaistoa (esimerkiksi lapset, joilla hampaita puhkeaa, tai aikuiset, jotka ovat menettäneet hampaita) ja tällöinkin huolellisuus on aikaa tärkeämpi.

4. Sähköhammasharjalla hampaat puhdistuvat tehokkaimmin.

Sekä sähköhammasharjalla että tavallisella saa puhdasta jos on huolellinen. Sähköhammasharja puhdistaa usein paremminkin jos käden taidot ovat jo vähän kömpelöt esimerkiksi iän takia. Sähköhammasharjankin täytyy kuitenkin käydä kaikilla hampaanpinnoilla, jotta puhdasta tulisi.

5. Hampaat kannattaa pestä aamulla vasta aamiaisen jälkeen.

Periaatteessa totta. Näin tehden saadaan pois sekä hampaille yön aikana kertyneet bakteeripeitteet eli hammasplakki että mahdolliset ruuantähteet aamiaisateriasta. Suuhun jää myös aamiaisen jälkeen raikas tunne.

Kuitenkin, jos aamiainen sisältää paljon hapanta (greippipuolikas, tuoremehua), niin pitäisi odottaa puolisen tuntia ennen kuin hampaat saa harjata koska happamuus pehmentää hampaan pintaa joksikin aikaa ja harjaamalla tuo pehmentynyt hampaan pintakerros voidaan kuluttaa pois. Jos aamiainen ei ole hapan, niin harjatakin voi saman tien.

6. Hammaslangan käyttö vähentää hampaiden reikiintymistä.

Totta. Hampaiden reikiintyminen alkaa useimmiten juuri hammasväleistä ja niiden puhdistus ei onnistu hammasharjalla vaan hammaslangalla.

7. Hampaidenpesun jälkeen ei kannata huuhdella suuta runsaalla vedellä.

Totta. Hammastahnan suurin hyöty on siinä, että tahnat sisältävät reikiintymistä estävää fluoria ja on virhe heti harjauksen jälkeen huuhtoa tahna ja sen hyödyllinen fluori pois suusta. Riittää kun sylkee ylimäärän tahnaa pois. Vesilasi kannattaa unohtaa tässä yhteydessä – näin hampaiden pesussa suuhun viety fluori saa rauhassa vahvistaa hampaita.

8. Pelkällä vedellä (ilman tahnaa) harjaaminenkin auttaa pitämään hampaat puhtaina.

Totta. Toki voi harjata ilman tahnaakin ja saada puhdasta jälkeä mutta tällöin tahnan suuri etu – hampaita vahvistava fluori – jää saamatta.

9. Hammastarkastukseen pitää mennä kerran vuodessa.

Tärkeintä on käydä säännöllisesti tarkastuksessa, mutta oikea tarkastusväli on hyvin yksilöllinen ja riippuu muun muassa perussairauksista, alttiudesta suusairauksille, ravinnosta ja hampaidenhoitotavoista. Jollekin oikea väli on 3 kuukautta, joillekin 2–3 vuotta. Keskimäärin kyllä noin vuosi. Oma hammaslääkäri arvioi sopivan tarkastusvälin.

10. Hampaan vihlonta on aina merkki reikiintymisestä.

Tarua. Vihlonta voi johtua monesta muustakin syystä, kuten ienvetäytymistä, pienistä halkeamista hampaissa, huonosti tehdystä paikasta, jonka reuna vuotaa. Hammaslääkäri löytää syyn.

11. Pienikin reikä kannattaa aina paikata.

Tarua. Alkavat reiät voidaan usein pysäyttää fluorin tai ksylitolin avulla eikä niitä tarvitse paikata. Hammaslääkärin tehtävänä on arvioida, milloin reikiintyminen on vielä pysäytettävissä ja milloin se on pakko jo korjata paikkaamalla.

12. Hammaskivi suojaa hampaita reikiintymiseltä.

Totta. Tarkasti ottaen tämä on totta, sillä ienreunaan suostuva hammaskivi on mineraalien kasautumista eikä liukenemista kuten reikiintyminen. Hammaskiven alla ei siis voikaan olla reikää.
Toisaalta hammaskivi edesauttaa iensairauksien syntyä ja hammaskiveä ei todellakaan kannata ”kerätä” hampaisiinsa, koska tällöin vaarana on että hampaiden kiinnitys heikkenee ja hampaita menetetään iensairauksien takia.

13. Ennen suuria leikkauksia hampaat on hoidettava kuntoon.

Totta. Huonot hampaat ja tulehtuneet ikenet kylvävät verenkiertoon bakteereja. Suusta lähtöisin olevat streptokokkibakteerit voivat aiheuttaa leikkausalueelle, esimerkiksi niveliin, pahojakin tulehduksia. Siksi suuinfektiot tulisi hoitaa ennen suuria leikkauksia.

14. Ksylitolipurukumia pitää syödä vähintään viisi palaa päivässä, jotta siitä olisi hyötyä.

Totta siinä mielessä, että hampaiden reikiintyminen estyy sitä paremmin, mitä useampi ksylitolin käyttökerta on päivässä: viidellä käyttökerralla saadaan jo erinomainen teho. Tarua siinä mielessä, että jo 1–2 ksylitolin käyttökertaa päivässä on hyödyksi jos sillä korvataan muuten ehkä tapahtuvaa sokerinapostelua.

15. Ksylitolipurukumi korvaa hampaiden pesun aterioiden välillä.

Tarua. Ksylitoli ei korvaa hampaiden harjausta ja tarpeellista fluorin saantia fluorihammastahnasta. Ksylitolituotteiden lisäksi tarvitaan huolellinen hampaiden pesu aamuin illoin.

16. Hampaita voi kotikonstein valkaista ruokasoodalla.

Tarua. Hampaita ei voi valkaista soodalla eikä valkaisevilla hammastahnoilla, jos hampaiden perusväri on ”liian” tumma, keltainen tai kirjava. Hampaita voi valkaista vain siihen tarkoitetuilla peroksidiyhdisteillä, mieluiten hammaslääkärissä tai suuhygienistillä. Ruokasooda toki estää jonkin verran hampaiden värjääntymistä esimerkiksi ruoasta, juomista (mm. tee) tai tupakasta ja sillä tavalla ”valkaisee”. Ruokasooda kuitenkin  hankaava ja kuluttaa hampaita, joten en suosittele sen käyttöä tähän tarkoitukseen.

17. Implantit ovat kuin omat hampaat ja niille riittää sama hoito.

Periaatteessa implantit muistuttavat aika lailla omia hampaita, mutta ne eivät voi tietenkään reikiintyä. Sen sijaan implanttia ympäröivä ien voi tulehtua kuten mikä tahansa ienalue ja johtaa jopa implantin menettämiseen. Tulehduksen välttämiseksi implantit tulee päivittäin puhdistaa hammasharjalla ja muilla suositetuilla välineillä hyvin huolellisesti, hammastahnaa ei tässä tapauksessa tarvita.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Kun verensokeri on pysyvästi koholla, olet sairastunut tyypin 2 diabetekseen. Mikä siihen johtaa, miten sitä voi välttää?

Millaisia ovat alkavan tyypin 2 diabeteksen oireet?

Erityisesti syömisen jälkeen saattaa vähän väsyttää ja raukaista. Suu tuntuu kuivalta ja janottaa, voi ilmetä keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta, näön sumentumista sekä jalkojen puutumista ja pistelyä.

Kun verenkierrossa on paljon ylimääräistä glukoosia, sitä alkaa erittyä myös virtsaan, jolloin virtsaamistarve voimistuu.

Aiemmin puhuttiin vanhuustyypin diabeteksesta, mutta termi on vanhentunut, sillä osa sairastuneista on nuoria. Yhdysvalloissa ja Englannissa sairastuneiden joukossa on myös lapsia ja teiniikäisiä.

Onko löytynyt uusia tekijöitä, jotka vaikuttavat sairastumiseen?

Diabeteksen puhkeamisessa on vielä paljon tuntematonta, mutta ylipainon, vähäisen liikkumisen ja perintötekijöiden lisäksi yksi vähemmän tunnettu riskitekijä on pitkään jatkunut univaje. Jo yksi huonosti nukuttu yö voi pistää verensokeritasot hetkeksi hyrskyn myrskyn. Unen puute kääntää hormonitoiminnan sellaiseksi, että ruokahalu voimistuu, kylläisyyden tunne vähenee ja insuliinin toimintaa heikkenee.

Myös ympäristömyrkyt, kuten raskasmetallit ja torjunta-aineet muuttavat hormonien ja geenien toimintaa. Ympäristömyrkkyjä on esimerkiksi elintarvikkeiden pakkausmateriaaleissa, hygieniatuotteissa, muoveissa ja kaloissa.

Voiko sairastaa tietämättään?

Voi, jopa vuosia tai vuosikymmeniä, sillä tyypin 2 diabetes on usein petollisen vähäoireinen tai oireeton.

Ei ole lainkaan tavatonta, että silmälääkäri huomaa taudin ensimmäisenä. Liika sokeri verenkierrossa saa silmänpohjan pienet verisuonet ratkeilemaan ja vuotamaan.

Joskus äkillisen sydäninfarktin takaa paljastuu tyypin 2 diabetes.

Miksi huomaamaton tautikin on vaarallinen?

Pitkään jatkuessaan korkea verensokeri vahingoittaa verisuonia, sydäntä ja hermostoa.

Silmänpohjan verisuonten vaurioituminen voi jopa sokeuttaa. Jos munuaisten verisuonet vaurioituvat, ihminen voi joutua keinomunuaishoitoon tai elinsiirtoon.

Hermovauriot taas aiheuttavat erimuotoisia tuntohäiriöitä, kuten puutumista, pistelyä ja lämpötunnon vaihtelua raajoissa. Hermojen vaurioituminen voi tehdä myös sen, että ihminen ei tunne esimerkiksi kengässään hiertävää kiveä, jolloin jalat voivat haavautua.

Diabeetikoita myös ientulehdukset piinaavat terveitä enemmän.

Jopa 60–70 prosenttia aikuisiän diabeetikoista kuolee sydän- ja verisuonitauteihin.

Voiko diabeteksesta parantua?

Tyypin 2 diabetesta pidetään elämänmittaisena sairautena, mutta sen voi hoitaa erinomaiseen tasapainoon syömällä terveellisesti, nukkumalla hyvin ja liikkumalla tarpeeksi.

Osa pääsee lihavuusleikkauksen jälkeen eroon diabeteslääkkeistä. Leikkaus parantaa insuliinin toimintaa ja lisää kylläisyyden tunnetta.

Voidaan ajatella, että jos verensokeri on pysynyt vuoden normaalina ilman lääkitystä, on parantunut.


Mikä on tehokkainta tyypin 2 diabetesta hoitoa?

Tärkeintä on painonpudotus. Tutkimusten mukaan tyypin 2 diabeetikoilla laihduttaminen on kuitenkin terveitä vaikeampaa. Silloin, kun laihtumisesta olisi eniten hyötyä, elimistö pistää kaikin keinoin hanttiin.

Taivaita ei kuitenkaan tarvitse tavoitella, sillä jo pieni, noin viiden prosentin painonpudotus voi saada ihmeitä aikaan.

Lääkehoidossa pyritään valitsemaan valmisteita, jotka eivät lihota tai altista hypoglykemioille ja jotka jopa auttavat laihtumaan. SGLT2-estäjäryhmän lääkkeet poistavat myös glukoosia virtsaan, ja osa diabeetikoista saattaa keventyä sen vaikutuksesta jopa parikymmentä kiloa.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Lue lisää tyypin 2 diabeteksesta Käypä hoito -suosituksesta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti