Lievää allergiaa voi hyvin hoitaa itse, ja elimistöään voi totuttaa siihen eli siedättää. Jos esimerkiksi pitää kovasti mansikoista, voi säännöllisin väliajoin kokeilla, jospa tämän kesän mansikoista iho ei enää lehahtaisikaan punaisenkirjavaksi?

Lievästi allergisen ei ehkä tarvitsekaan luopua itselle mieluisista herkuista. Allergia voi ajan mittaan muutenkin helpottua, mutta elimistö saattaa myös tottua aiemmin allergiaoireita aiheuttaneeseen ruoka-aineeseen.

Jos esimerkiksi pitää kovasti  kiivi-hedelmistä, voi säännöllisin väliajoin kokeilla pieniä annoksia kerrallaan. Ehkä voisi myös rohkaistua kokeilemaan tänä vuonna torilta ostettuja ihania kotimaisia raakoja porkkanoita tai makeita tomaatteja, vaikka ne eivät ole ennen sopineetkaan.

Kokeile eri omanalajikkeita

Ruokavaliota ei kannata ruveta suin päin kaventamaan lievien iho- tai suolisto-oireiden takia, sanoo erikoislääkäri Mikael Kuitunen Meilahden Iho- ja allergiasairaalasta.

– Rohkaisen pikemminkin kokeilemaan uudestaan.

Hän kannustaa muutenkin pikemminkin kokeilemaan kuin vain välttämään. Koivuallergiasta kärsivä voi esimerkiksi olla allerginen myös omenalle.

– Jos kuitenkin pitää omenoista, voi kokeilla eri lajikkeita. Kaneliomena voi sopia, vaikka Granny Smith aiheuttaisikin oireita, Kuitunen sanoo.

Kuitunen erottaa toisistaan vakavan allergian ja paljon yleisemmän lieväoireisen allergian.
Vakava ruoka-aineallergia aiheuttaa nenän ja suun limakalvon kuivumista ja punoitusta, kutinaa, silmien punoitusta, rakkuloita, laajaa nokkosihottumaa ja pahoinvointia. Jopa hengitystiet voivat turvota niin, että tarvitaan sairaalahoitoa.

Vakavasta allergiasta kärsivän on tarkoin vältettävä ruokia, joista hän saa allergisen reaktion.

Allergiaa vai jotain muuta?

Pienillä lapsilla epäillään ruoka-aineallergioita välillä turhankin herkästi.

Mikael Kuitusen mielestä keskeisiä ruoka-aineita, kuten maitoa, kananmunaa ja vehnää, ei pidä jättää vauvan ruokavaliosta ilman selvää syy-yhteyttä.

– Vauvat itkevät, heillä on ilmavaivoja, ja iho punoittaa monesta syystä.

Ruoka-aineita kannattaa jättää pois vauvan ruokavaliosta vasta, jos oireet tulevat jatkuvasti jonkin ruoan syömisen jälkeen. Esimerkiksi jos atooppinen ihottuma pahenee joka kerralla maidon juomisen jälkeen. Ja ensin kannattaa mennä lääkärin juttusille asiasta.

Lievää allergista kutinaa, punoitusta ja kuivuutta iholla voi hoitaa perusvoiteilla ja miedolla kortisonisalvalla.

Liikenne pahentaa oireita

Muutenkin lievää allergiaa voi pitkälti hoitaa itse, eikä allergiatestejä useinkaan tarvita.

Jos saa oireita eläimistä, voi eläimiä vältellä. Siitepölyä ei voi välttää, mutta lievään siitepölyallergiaan on apteekissa myynnissä hyviä antihistamiinivalmisteina.

Suurissa kaupungeissa liikenne voi osaltaa pahentaa siitepölyallergisten oireita, koska dieselpolttoaineen hiukkaset voimistavat siitepölyn vaikutusta. Myös katupölyn mukana nouseva hieno hiekka voi herkistää allergisen limakalvoa entisestään.

– Maailmalla joissakin suurkaupungeissa käytetään maskeja, jotka suodattavat pienhiukkasia. Niillä voi periaatteessa helpottaa oireita, mutta vielä en ole Suomessa nähnyt niitä katukuvassa, Kuitunen sanoo.

Hän ei suosittele allergisille siitepölykaudellakaan ulkoilun välttämistä, vaikka oireita tulisi. Jos ilman reseptiä saatavat nenäsuihkeet ja tabletit eivät auta, voi lääkäri määrätä tehokkaampia hoitoja. Allergialääkkeitä, silmätippoja, antihistamiinivalmisteita ja nenäsuihkeita on monenlaisia.

Allergiatestejä harkiten

Usein on tutkimattakin selvää, että esimerkiksi koivun siitepöly aiheuttaa allergista nuhaa. Tai että kutina ja tukkoisuus johtuvat eläinpölystä.

Allergiatesti kannattaa tehdä, jos jokin ruoka-aineallergia on epäselvä tai jos monet erilaiset asiat tuntuvat aiheuttavan oireita.

– Kovin laajoja ihopistotestejä ei useinkaan tarvita, Mikael Kuitunen sanoo.

Ihopistotestien perusteella ei pidä myöskään suoraan muuttaa ruokavaliotaan. Ruoka-aineallergioissa ihotestien jälkeen tehdään vielä välttö-altistuskoe. Sen avulla seurataan noin parin viikon ajan, vähenevätkö vai lisääntyvätkö oireet tietyn ruoka-aineen syömisen jälkeen.

Ihopistokokeissa näkyy useinkin vääriä positiivisia tuloksia. Esimerkiksi koivuallergikkko näyttäisi testien perusteella olevan monesti allerginen myös tuoreille juureksille, hedelmille ja joillekin mausteille. Nämä allergiat kulkevatkin usein käsi kädessä, mutta eivät läheskään aina. Positiivisen testituloksen saaneista joka toinen saa oireita käsitellessään tai syödessään kyseisiä ruokia.

Allergian toteamisessa tärkeimpiä ovat potilaan omat tuntemukset: miten paljon, millaisia ja kuinka häiritseviä oireet ovat?  Koska ne  alkoivat? Mikä helpottaa tai pahentaa oireita?

– Valtaosa perusruoka-aineallergioista häviää lapsuusiän jälkeen, Kuitunen kertoo.
Joskus aiemmin jaettiin esimerkiksi allergisten lasten äideille vältä varmuuden vuoksi -listoja ruoka-aineista, jotka aiheuttavat helposti allergisia oireita.

– Sellaisia ei pitäisi enää olla missään liikkeellä, Kuitunen sanoo.

Kuitusen mukaan on paljon hyviä kokemuksia muun muassa siitä, että maitoallerginen lapsi voi ensin syödä jogurttia, viiliä tai muita hapanmaitotuotteita, kun maitoallergiaoireet ovat lievenemässä. Sen jälkeen hän voi pikku hiljaa siirtyä muihin maitotuotteisiin. Virolaislapsilla kokeillaan hapanmaitotuotteiden sopivuutta  jo alkuvaiheessa kun maitoallergiaa epäillään.

Maitohappobakteerit ehkäisevät

Allergiat pähkinöille ja manteleille aiheuttavat usein voimakkaita reaktioita myös aikuisille. Myös kala-allergia saattaa olla pysyvä.

– Välttämällä joitakin ruoka-aineita ei allergiaa kuitenkaan voi ehkäistä.

Ainoa kiistaton estettävissä oleva allergian aiheuttaja on tupakansavu. Jos odottava äiti tupakoi, lapsen riski sairastua astmaan ja allergioihin kasvaa. Lasten ei myöskään pidä joutua olemaan tupakansavussa.

Myös maitohappobakteerien käyttö pienillä lapsilla voi jonkin verran vähentää allergisten reaktioiden syntyä. Se perustuu suoliston bakteeriston tasapainoon, jota laktobasillit ja bifidusbakteerit ylläpitävät. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että suolistobakteerien epätasapaino kasvattaa varhaisessa imeväisiässä allergisen reaktion riskiä. Joidenkin laktobasillien on jopa todettu hillitsevän allergisia reaktioita ja pienentävän selvästi atooppisen ihottuman ilmaantumista. Maitohappobakteereista on todettu olevan apua myös lapsella jo puhjenneen allergian oireiden hillitsemisessä.

Nykyisin maitohappobakteereita on lisätty moniin maitotuotteisiin, kuten maitoon, jogurttiin ja juustoihin. Hapanmaitotuotteissa niitä on jonkin verran jo valmiiksi. Erilaisia maitohappobakteerivalmisteita on lisäksi myynnissä jauheena ja tabletteina. Perinteisemmin niitä on käytetty lasten ripulin ja vatsavaivojen hoidossa.

Aikuisilla vastaavaa hyötyä allergioiden hoidossa ei ole todettu. Allergioiden ehkäisystä ei ole tutkimuksia, joissa seuranta ulottuisi aikuiseksi asti.

Joidenkin tutkimusten mukaan myös neljän kuukauden täysimetys suojaisi lasta atopiasairauksilta, eli allergiselta ihottumalta, allergiselta nuhalta ja astmalta. Mikael Kuitunen muistuttaa, ettei imettävän äidin pidä ruveta välttämään joidenkin ruokien syömistä allergioiden pelossa.

Bakteereista on hyötyäkin

Tiedetään, että liian puhdas elinympäristö voi altistaa allergioille. Jo 1980-luvun lopulla tehdyn laajan eurooppalaistutkimuksen mukaan huomattiin, että bakteerit myös suojaavat. Tilamaitoa juovat ja karjan tai muiden eläinten kanssa asuvien perheiden lapset sairastivat tutkimuksen mukaan vähemmän astmaa, heinänuhaa ja muita allergioita. Kotiruoka sisältää enemmän bakteereja kuin valmisruoka ja saattaa olla suolistolle hyväksi ja vaikuttaa allergioiden kehittymiseen. Asiaa on tutkittu vasta vähän.

– Bakteerikontaktien määrän on todettu koulivan puolustusjärjestelmää, Kuitunen sanoo.

Se paraneeko jo allergiaan sairastunut siirtymällä juomaan tilamaitoa ja hankkimalla monta kotieläintä on epäselvää, mutta asia kaipaisi tutkimista ja Kuitunen huomauttaa että siihen liittyy riskejä. Edelleen osa allergiststa saa voimakkaita oireita, ja tilamito on pastöroimataonta maitoa, jossa voi olla paljon terveydelle haitallisia bakteereita.

Mikael Kuitunen ei kuitenkaan tuomitse esimerkiksi koiran pitämistä allergiaperheessä. Hän on kuullut monen perheen kertovan siitä, miten koiran tulo on jopa helpottanut koira-allergian oireita; tätä ei kuitenkaan voi suositella, sillä tutkimusten valossa oireet kyllä lisääntyvät.

– Jos astmaatikolla ei ole koira-allergiaa, mikään ei estä koiran kanssa elämistä, Kuitunen sanoo.

Siedätystä pistoksina ja tabletteina

Jos muut hoidot eivät riittävästi helpota allergiaoireita, allergiaan erikoistunut lääkäri voi aloittaa siedätyshoidon yli viisivuotiaalle. Potilaan tai hänen perheensä täytyy tietysti olla halukas hoidon aloittamiseen.

– Allerginen nuha lisää astmariskiä, ja siedätyshoidoilla on jonkin verran onnistuttu vähentämään astmaa, Mikael Kuitunen kertoo.

Perinteinen siedätyshoito annetaan noin kuukauden välein pistoksena käsivarteen. Hoito kestää kolmesta viiteen vuotta. Yleisimmin siedätyshoitoa annetaan koivuallergiaan, toisena tulevat syyskesän heinäallergioihin ja kolmantena pistiäisten puremiin annettava siedätys.
Siitepölyallergiassa siedätyshoito aloitetaan siitepölykauden jälkeen, muissa allergioissa aloittamisajankohdalla ei ole väliä. Siedätyshoitoa voi saada edellä mainittujen allergioiden lisäksi kaikkiin siitepölyallergioihin, pölypunkkiallergiaan ja eläinallergioihin.

Muutama vuosi käytössä on ollut myös tablettisiedätyshoito, jonka on jo aloittanut jo monta sataa suomalaista.

Tablettisiedätyksen voi aloittaa aikuinen heinäallergikko. Siinä kielen alla liuotetaan pieni tabletti joka päivä kolmen vuoden ajan. Tutkimuksia tablettisiedätyshoidosta on vielä vähemmän kuin pistossiedätyshoidosta, ja teho ei ole osoittautunut aivan pistossiedätyshoidon veroiseksi. Se on kuitenkin potilaalle paljon helpompi toteuttaa ja kivuton.

Siedätys voidaan aloittaa tarvittaessa kahdelle allergian aiheuttajalle samalla kertaa. Lähivuosina käyttöön tullee myös tablettisiedätys koivuallergiaan.

Siedätyshoidon tarkoituksena on lievittää allergiaoireita ja vähentää lääkitystä allergian aikana. Ennen hoidon aloittamista tehdään allergiatesti, jolla varmistetaan että nimenomainen siedätys tehoaa kyseessä olevaan allergiaan.

Lue lisää allergioista.

Näin tutkitaan

  • Selvästi kausiluontoisia lieviä oireita ei tarvitse tutkia. Oireet hoidetaan, kun ne tulevat (esim. siitepölynuha).
  • Epäselvissä, laajoissa ja voimakkaissa allergioissa tehdään ihopistokokeita eli Prick-testejä. Testitulos valmistuu 15 minuutissa. Allergiavasta-aineita voidaan tarvittaessa tutkia myös verikokeilla, mutta ne eivät kerro, mille potilas on allerginen.
  • Kummatkin testit mittaavat vain IgE herkistymistä ja vasta kun henkilöllä on oireita, jotka sopivat testituloksiin on hänellä allerginen sairaus.
  • Iholapputestiä käytetään testaamaan erilaisia kosketusallergioita. Siinä tutkittavia aineita teipataan selkään pariksi vuorokaudeksi.

Ristiallergia

  1. Koivulle allerginen saattaa olla allerginen myös joillekin tuoreille hedelmille ja vihanneksille sekä muutamille mausteille.
  2. Yleisimpiä näistä ovat omena, porkkana, päärynä ja jotkut pippurit. Ilmiötä sanotaan ristiallergiaksi. Se johtuu siitä, että kasvien allergiaa aiheuttavilla molekyyleillä on rakenteellisia yhtäläisyyksiä.
  3. Toinen ristiallergia on luonnonkumille allergisilla. Yli puolella luonnonkumille allergisella on ristiallergia, ja he saavat silloin usein myös oireita esimerkiksi avokadosta, banaanista, kiivistä tai papaijasta.
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Jos terveydentilasi epäilyttää, älä kysy lääkäriltä lupaa matkustamiseen, sillä hän ei voi sitä antaa.

– Vastuu on aina matkustajalla itsellään, lääkäri Ari Kinnunen Matkustajan Lääkäripalvelusta muistuttaa.

Hänen mukaansa joka vuosi kymmenet matkalla sairastuneet ja hoidosta huimasti maksaneet suomalaiset kokevat tulleensa petetyiksi, koska eivät ole tulleet ajatelleeksi, että omalla riskillä mennään. Jos vaikka Aasiassa kiertomatkalla sairastuu, jää yksin oman kielitaitonsa varassa sairaalaan, kun muut jatkavat matkaansa.

Matkavakuutuskaan ei aina pelasta. Se korvaa kyllä odottamattoman sairauden hoitokulut, mutta jos olemassa oleva sairaus pahenee matkalla, korvataan korkeintaan 7–14 vuorokauden välttämätön lääketieteellinen hoito. Muu hoito ja kuljetukset menevät omasta pussista.

– Ja jos paluu ei onnistu omalla lennolla, kroonikko maksaa myös matkansa ja sen vaatimat erikoisjärjestelyt. Ambulanssilento mantereelta toiselle maksaa 100 000 euroa, Ari Kinnunen muistuttaa.

Euroopassa turvallista sairastua

Kun matkustaa EU- tai Eta-maissa tai Sveitsissä, on paremmassa turvassa. Matkalainen saa sairastuessaan lääkärin hoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Sellainen sairaus hoidetaan, jonka hoito ei voi odottaa kotiinpaluuta.

Jos on eurooppalainen sairaanhoitokortti, saa matkan aikana hoitoa myös pitkäaikaissairauden, raskauden tai synnytyksen vuoksi. Kortin voi tilata ennen matkaa verkossa tai puhelimitse.

Apua hakevan on kuitenkin hyvä muistaa, että hoidon laatu ja määrä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa turisti ohjataan helposit yksityiselle puolelle hoitoon, koska julkinen on ruuhkautunut. Sitä Kela ei korvaa.

Pohjoismaissa ei välttämättä tarvitse eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska hoidon saa myös esittämällä voimassa olevan passin tai muun virallisen henkilöllisyystodistuksen.

Euroopan ulkopuolella hoitoa voi saada paikallisen asiakasmaksun hinnalla ainoastaan Australian julkisessa terveydenhuollossa, kun esittää Kela-kortin ja passin. Muissa maissa joutuu maksamaan hoidon kaikki kustannukset itse.

Se on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomen valtio ei maksa ulkomailla sairastuneiden tai kuolleiden kuljetusta kotimaahan.

Lue lisää Kelan sivuilta hoidon korvaamisesta ulkomailla

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Ientulehdus on flunssan jälkeen toiseksi tavallisin infektiosairaus, jota moni potee tietämättään. Koska bakteerit eivät pysy vain suussa, tulehdus kannattaa pysäyttää alkuunsa.

Ienverenvuoto on tuttua lähes jokaiselle, mutta usein verenvuoto tulee ja menee. Jos se hetkeksi loppuu, koko asia unohtuu. Ientulehdus on kuitenkin mainio naamioituja. Se saattaa tehdä tihutöitään kaikessa rauhassa, vaikka verenvuoto hiipuisikin. Tupakoitsijoilla tilanne on astetta salakavalampi, sillä tupakka on myrkkyä ikenille. Nikotiini supistaa myös verisuonia, jolloin verenvuotoa ei aina tule.

– Ainoa tapa huomata suun piilevät tulehdukset onkin käydä säännöllisesti hammaslääkärissä, muistuttaa iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil.

Terve ien on väriltään kauniin vaaleanpunainen. Jos ikenet tihkuvat vähänkin verta, ne ovat tulehtuneet. Yksi ientulehduksen merkki onkin punastunut omena. Kun omenaa puraisee, siihen jää verinen viiru. Tulehtunut ien on myös usein turvonnut ja kipeä. Pahanhajuinen hengityskin voi kieliä infektiosta.

Hätkähdyttävää on, että jopa 65 prosentilla yli kolmikymppisistä todetaan syventyneitä ientaskuja, he siis sairastavat ientulehdusta, usein tietämättään. Ientulehdus saattaa iskeä herkästi esimerkiksi raskauden aikana, sillä tietyntyyppiset suun bakteerit lisääntyvät hormonaalisten tekijöiden vuoksi ja pääsevät aiheuttamaan ientulehdusta. Myös syljen eritys vähenee odotusaikana, jolloin hampaat reikiintyvät helpommin.

– Ientulehdusta aiheuttavat bakteerit siirtyvät syljen välityksellä jo äidistä vauvaan. Usein se tapahtuu niin, että tutin tippuessa lattialle äiti puhdistaa sen omassa suussaan tai maistaa samasta lusikasta, onko ruoka sopivan lämpöistä.

Aikuisilla bakteerit tarttuvat etenkin suudellessa.

Yksi hammas tai koko suu

Ientulehdus johtuu usein siitä, että ienrajojen ja hammasvälien säännöllinen puhdistaminen tuppaa unohtumaan, jolloin ienrajoihin kertyy bakteeripeitettä, plakkia. Kun bakteerit tekevät tuttavuutta syljen suolojen kanssa, muodostuu hammaskiveä, jonka karkea ja röpelöinen pinta on bakteerimagneetti. Toisille hammaskiveä syntyy puhdistuksesta huolimatta nopeammin, jopa parissa viikossa.

Kortteja ei jaeta tasan terveydenkään suhteen. On pieni joukko ihmisiä, joilla ientulehdus ei hoitamattomanakaan etene, mutta useimmille syntyy ajan mittaan kiinnityskudossairautena tunnettu parodontiitti. Silloin elimistön puolustussolut ryntäävät paikalle ja yrittävät vimmaisesti tappaa bakteereita.

Hammasta leukaluuhun kiinnittävät sidekudossäikeet haurastuvat, lopulta myös luuta tuhoutuu. Kun kudostuho etenee, hampaat alkavat liikkua, yläetuhampaat viuhkaantuvat ja hampaiden väliin syntyy rakoja.

–Pahimmillaan hammas voi irrota. Vaikeasti tulehtuneessa ikenessä ientaskumittari hurahtaa juuren kärkeen. Suun limakalvoille voi ilmestyä myös märkäpesäkkeitä, kertoo von Troil.

Parodontiitti voi rajoittua vain yhden hampaan tuntumaan, mutta pahimmillaan koko suu voi olla tulehduksen peitossa. Silloin tulehtuneen alueen pinta-ala saattaa olla kämmenen kokoinen. Harva meistä katselisi kovin pitkään tulehtunutta kämmentä.

Parodontiitti saattaa olla oireeton ja kivuton.

Sen kehittyminen vie yleensä vuosia, mutta joskus se voi kehittyä nopeamminkin.

Vaarallinen yleisinfektio

Vaikeaa, märkäistä ientulehdusta esiintyy erityisesti poikkeuksellisessa stressitilanteissa. Sitä nähdään joskus pakolaisilla ja sotien aikaan niin sanottu juoksuhautasuu oli yleinen myös Suomessa.

Jos ihminen sairastuu äkillisesti esimerkiksi keuhkokuumeeseen, influenssaan, syöpään tai sydäninfarktiin, suun tulehdus voi ryöstäytyä käsistä, sillä kehon puolustusta tarvitaan muualla. Kuume, yleiskunnon lasku ja nielemisvaikeudet ovat merkki siitä, että pitää mennä päivystävälle hammaslääkärille.

Kun bakteerit pääsevät verenkiertoon, ne voivat tarttua esimerkiksi vaurioituneisiin sydänläppiin tai keinoniveliin. Tulehdus voi johtaa myös ennenaikaiseen synnytykseen.

– Hoitamaton tulehdus saattaa viedä hampaat suusta, johtaa sydäninfarktiin, aivoverenkierron häiriöihin tai hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Joka vuosi satoja ihmisiä joutuu sairaalaan, jopa tehostettuun hoitoon hammastulehduksen vuoksi. Usein heillä on jokin perussairaus tai haastava elämäntilanne, kuvailee von Troil.

Koska suussa muhivat tulehdukset heikentävät immuunipuolustusta, ne voivat pahentaa jo puhjenneita sairauksia. Joskus toistuvan poskiontelotulehduksen taustalta löytyy hammasjuuren infektio.

Diabeetikolla hoitamaton ientulehdus saattaa johtaa siihen, että verensokerit sahaavat ylös alas, insuliinin teho kudoksissa heikkenee ja lisäsairauksien vaara kasvaa. Reumaatikolla sairaus voi pahentua. Tulehtunut suu voi romahduttaa myös syöpäpotilaan kunnon ja heikentää syöpähoitojen tehoa. Syöpähoitojen alkaessa, samoin kuin esimerkiksi ennen lonkkanivelleikkausta, on tärkeää saada suusta tulehduspesäkkeet pois.

Kuin ruosteinen auto

Ihminen saattaa ajatella, että jos hammas parodontiitin vuoksi irtoaa tai joudutaan poistamaan ja jos tilillä on muutama tonni ylimääräistä, tilalle voi kätevästi pistää keinojuuren, implantin. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

– Samat bakteerit käyvät myös implantin kimppuun ja voivat irrottaa senkin. Puhutaan peri-implantiitista, muistuttaa von Troil.

Hammaslääkäri vertaa parodontiittia ruosteiseen autoon, jota voidaan hoitaa monella tavalla. Yksi vaihtoehto on laittaa maalia päälle, mutta jos saranatkaan eivät liiku, pitää vaihtaa koko ovi. Sama pätee parodontiittiin.

– Jos vaurioita on paljon, pelkästään mekaaninen puhdistus, hammaskiven poisto ja antibioottikuuri eivät auta. Tarvittaessa ientasku pitää avata ja vaurioitunutta aluetta hoitaa kirurgisesti. Joskus hampaita joudutaan myös poistamaan, ettei tulehdus etenisi, von Troil sanoo.

Parodontiitin hoidossa tarvitaan erikoishammaslääkäriä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti. Parodontologisen hoidon päättymisen jälkeen hoitoa voidaan myös jakaa hammaslääkärin ja suuhygienistin kesken, mikä laskee kustannuksia.

Asiantuntija: iensairauksien erikoishammaslääkäri Birgitta von Troil, Oral Hammaslääkärit.