Kohtalon isku saattaa paitsi viedä jalat alta myös särkeä sydämen - kirjaimellisesti. Alkaapa äkillinen kova rintakipu mistä sysytä tahansa, sen aiheuttaja pitää selvittää viivyttelemättä. Itse ei saa alkaa diagnoosiaan arvuutella.

Rouva X on 70-vuotias. Hänen elämässään kaikki on hyvin ja terveyskin kunnossa, mitä nyt vähän verenpaine pyrkii kohoamaan. Eräänä aurinkoisena syyspäivänä ovikello soi ja kotiovella seisoo poliisi. Hän ilmoittaa rouvan pojan joutuneen auto-onnettomuuteen. Poika oli ajanut vartioimattomaan tasoristeykseen, auto oli murskaantunut veturin alle ja ajaja kuollut heti.

Uutinen on odottamaton ja järkytys valtava. Pian suruviestin kuultuaan rouva alkaa valittaa, että hänen rintaansa puristaa. Vointi huononee nopeasti. Hätääntynyt aviomies soittaa ambulanssin.

Paikalle saapuneet ensihoitajat ottavat sydänfilmin, jossa näkyy viitteet sepelvaltimon äkillisestä tukoksesta ja uhkaavasta sydäninfarktista. Ensiapu alkaa heti. Potilas kuljetetaan sairaalan päivystyspoliklinikkaan ja sieltä edelleen sydäntutkimusyksikköön sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen.

Varjoainekuva paljastaa

Varjoainekuvauksessa sydämen vasempaan kammioon ja sepelvaltimoihin ruiskutetaan varjoainetta, joka näkyy läpivalaisussa. Näin saadaan arvioitua sydänlihaksen supistumiskyky ja sepelvaltimoiden tila.
Jos kyse on sydäninfarktista, jossakin sepelvaltimosta näkyy hyytymä eli veritulppa. Se tukkii verenkierron sydänlihakseen. Jos veren virtaus estyy vain osittain, sydänlihasvaurio jää pieniksi. Jos taas valtimo täysin tukossa ja veren virtaus estynyt kokonaan, syntyy suuri sydänlihasvaurio, ellei verenkiertoa saada nopeasti palautetuksi.

Rouva X:n epäillään sairastuneen sydäninfarktiin. Mutta yllättäen varjoainekuvauksessa kaikki sepelvaltimot ovat avoimet ja hyvässä kunnossa. Sydämen vasemman kammion kärjessä on kuitenkin epätavallinen pussimainen laajentuma. Sydänlihas ei supistu sen kohdalta ollenkaan. Se on ikään kuin halvaantunut.

– Kun ensimmäisen kerran törmäsimme sydänkohtaukseen, jossa mielenjärkytyksen kokeneella oli pallomaiseksi halvaantunut vasemman kammion kärki ja aivan normaalit sepelvaltimot, jouduimme miettimään, mistä oikein oli kysymys, kertoo Helsingin yliopistollisen keskussairaalan sydänaseman ylilääkäri Markku Kupari.

Taudinkuva ja varjoainekuva eivät sopineet tavanomaiseen sydäninfarktiin.

Järkytyksen aiheuttama

Siitä, että äkillinen voimakas mielenjärkytys voi ”murtaa sydämen”, löytyy lääketieteellisestä kirjallisuudesta värikkäitä kertomuksia jopa 200 vuoden takaa.

Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksien yleistyminen on tuonut lisävalaistusta tähän aiemmin huonosti tunnettuun oireyhtymään.

Japanilaiset sydänlääkärit raportoivat vuonna 1990, että osalla mielenjärkytystä seuranneen rintakivun vuoksi hoitoon tulleista sydäntutkimusten tulokset olivat outoja. Varjoainekuvauksessa näiden potilaiden sepelvaltimot olivat aivan normaalit, vaikka heidän oireensa, EKG ja vasemman kammion toimintahäiriö viittasivat vakavaan sydäninfarktiin. Varjoainekuvassa sydämen vasemman kammion ontelo muistutti muodoltaan japanilaista mustekalapyydystä takotsuboa, minkä vuoksi tilaa alettiin kutsua takotsubon oireyhtymäksi.

Myös muita kuvailevia nimityksiä on käytetty, kuten ”särkyneen sydämen oireyhtymä” tai ”stressin aiheuttama sydänvika”.

Ohimenevä sydänvika

Tutkimusten myötä on selvinnyt, että kyseessä on sydänkohtauksen muoto, jonka kulku ja ennuste alun jälkeen eroavat täysin sepelvaltimotautiin liittyvästä sydäninfarktista.

Särkyneen sydämen oireyhtymä alkaa rintakivulla ja joskus hengenahdistuksella kuten sydäninfarktikin. Potilaalla voi myös olla vakavia rytmihäiriöitä ja sydämen vajaatoimintaa, jotka kuitenkin useimmiten korjaantuvat sairaalassa annetulla lääkehoidolla.

Alkuvaiheen jälkeen vaikeakin sydämen toimintahäiriö korjautuu täysin. Kuukauden kuluttua tapahtumasta ”särkynyt” sydän näyttää ultraäänitutkimuksessa normaalilta, eikä potilaalla ole oireita.

Kyse on siitä, että sydänlihas herpaantuu henkisen stressin seurauksena tilapäisesti eikä pysty supistumaan, mutta supistumisvoima palautuu myöhemmin normaaliksi. Tämän ohimenevän ”sydänhalvauksen” seuraukset poikkeavat täysin sepelvaltimotukoksen aiheuttamasta sydäninfarktista, jossa vaurioitunut sydänlihas arpeutuu, jää toimimattomaksi ja aiheuttaa pysyvän haitan.

Ei aivan harvinainen

HYKSin Meilahden sairaala hoitaa lähes kaikki äkilliset sydänkohtaukset pääkaupunkiseudun noin 1,4 miljoonan asukkaan sairaanhoitopiirissä. Vuosittain tehdään noin 3 800 varjoainekuvausta, joista 250-300 päivystyksessä vakavaa sydäninfarktia epäiltäessä.

– Päivystyspotilaiden joukossa tulee vastaan särkyneen sydämen oireyhtymä lähes viikoittain. Kaikkiaan tapauksia on arviolta 20-30 vuodessa, ylilääkäri Kupari laskee.

Yhdeksän kymmenestä särkyneen sydämen oireyhtymään sairastuneesta on 60-80-vuotiaita naisia. Kohtauksen laukaisee säikähtäminen tai voimakas mielenliikutus. Saman tilan voi aiheuttaa myös yllättävä fyysinen stressi, kuten aivoverenvuoto, vaikea astmakohtaus tai äärimmäinen kipu.

Meilahden sairaalassa potilaiden sydämiä ovat murtaneet muun muassa auto-onnettomuus, puhe omaisen hautajaisissa, vaikea liikeneuvottelu, aseella uhatuksi joutuminen ja lähimmäisen kuolema ”omiin käsiin”.

– Eräs iäkäs rouva sai oireyhtymän siitä ahdistuksesta, että ei päässyt poikansa 50-vuotispäiville, ylilääkäri Kupari kertoo.

On hyvä muistaa, että vain harvoin suru tai murhe vahingoittaa fyysisesti. Kaikki ihmiset järkyttyvät elämänsä aikana, jotkut moniakin kertoja, mutta vain harvan sydän särkyy todella.

– Myönteisten mielenliikutusten yhteydessä emme ole havainneet oireyhtymää, toteaa Markku Kupari.

Kenelle pallolaajennus?

Jos sydän alkaa oireilla henkisen järkytyksen jälkeen, itse ei pidä diagnoosiaan arvuutella. Sydänkohtauksen syyn etsiminen on ammattilaisen työtä, ja se paljastuu vasta varjoainekuvauksessa. Äkillisesti alkanut kova rintakipu täytyy selvittää viivyttelemättä.

Kun sydänoireinen tulee sairaalaan, tärkeintä on erottaa nopeasti kajoavia toimenpiteitä tarvitsevat potilaat niistä, joille riittää tilan seuranta ja oireiden lääkitseminen.

– Jos oireet ja sydänfilmi viittaavat siihen, että sepelvaltimo ei ole kokonaan tukossa, rintakipu on helpottanut ja infarkti on jäänyt pieneksi mutta uuden sydäntapahtuman uhka on olemassa, varjoainekuvaus tehdään 2-3 vuorokauden kuluessa kohtauksesta, Markku Kupari linjaa.

– Sen sijaan jos uhkana on suuri sydäninfarkti, varjoainekuvaus tehdään välittömästi. Meillä HYKSissä on tähän valmius 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa.

Sydäninfarkteja on hoidettu tehokkailla veren hyytymistä estävillä ja hyytymää liuottavilla lääkkeillä jo lähes kolme vuosikymmentä. Vaihtoehtoinen hoitokeino on pallolaajennus, jossa varjoainekuvauksella paikannetaan suonta tulppaava hyytymä ja tukos avata valtimoon viedyllä suonta laajentavalla katetrilla.

Sydän on stressiherkkä

Tavallisemman sydänkohtauksen sydäninfarktin syynä on lähes aina valtimokovettumistauti eli ateroskleroosi. Veren liika paha LDL-kolesteroli kertyy sepelvaltimoon. Tulehtuessaan tällainen kolesterolikyhmy repeää ja rikkoo valtimon sisäpinnan, mikä synnyttää vaarallisen hyytymän.
Sen sijaan särkyneen sydämen oireyhtymän synty on epäselvä.

On mahdollista, että voimakas mielenjärkytys aiheuttaa tahdosta riippumattoman sympaattisen hermoston voimakkaan ja pitkään jatkuvan ylitoiminnan. Sen seurauksena muun muassa sydämen pienet valtimot ja hiussuonet supistuvat laajalta alueelta. Tällöin sydänlihaksen toiminnan häiriintyy vastaavalla alueella. Vaikka sydänlihas ei supistu, se on elossa ja toipuu täydellisesti ajan kanssa.

Toisaalta voimakas fyysinen ponnistus voi laukaista myös tavallisen sydäninfarktin. Vaikka liikunta on sydänpotilaille hyödyllistä ja hyvää, äkillinen ja liian raskas liikunta voi aiheuttaa sydänkohtauksen.

- Lumenluontiaikaan ruumiilliseen työhön tottumattomilla miehillä on tavanomaista enemmän sydäninfarkteja, kertoo ylilääkäri Markku Kupari.

Miten kävi Rouva X:lle?

Rouva X:n oireet helpottuivat sairaalassa nopeasti. Vaikka pojan kuoleman aiheuttama suru ei koskaan unohdu kokonaan, surun murtaman äidin sydämen pumppauskyky parani täysin.

Artikkelin kirjoittaja on kardiologian sairaalalääkäri Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta

Lue lisää:

Sydäninfarktista toipuminen

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.