Iän kertyessä silmä ei tarkenna yhtä joustavasti kuten nuorempana. Ikänäköinen tarvitsee lukulasit, näyttöpäätteellä työskentelevä usein myös erilliset työlasit. Kun näkeminen paranee, niska rentoutuu ja päänsärkykin voi helpottaa.

Oletko koskaan yrittänyt valokuvata jotakin lähietäisyydeltä ja ihmetellyt, miksi kameran objektiivi surraa ja tarkentaminen kestää aikansa? Samalla tavalla käy monelle keski-ikäiselle: mittariin kertyneet vuodet jäykistävät silmän rakennetta eikä lähitarkennus enää toimi yhtä sähäkästi kuin nuorena.

–Tällaista lähitarkennusvikaa kutsutaan ikänäöksi. Silmän linssi, mykiö, menettää ikääntyessä joustavuuttaan. Mykiö paksuntuu ja lopulta samenee, eikä silmä pysty zoomaamaan enää kunnolla lähietäisyydelle, kertoo optikko Auli Köresaar HYKSin silmätautien klinikan kuntoutusosastolta.

Iän myötä moni joutuu siis hankkimaan lukulasit. Mutta entäpä, jos ikänäköinen tekeekin työtä, jossa hän joutuu tarkentamaan jatkuvasti lukuetäisyyttä pikkuisen kauemmas, vaikkapa tietokoneen ruudulle tai neuvottelupöydälle. Riittävätkö silloin tavalliset lukulasit?

– Eivät aina, sillä tietokonetyö on niitä tavallisimpia töitä, joissa ikänäköinen saattaa hyötyä erillisistä työ- eli näyttöpäätelaseista. Ne eroavat lukulaseista siinä, että työlasit tarkentavat lähialueen lisäksi välimatkan etäisyydelle, vaikkapa juuri siihen ruudulle. Tarkennusalue on erilainen kuin yleislaseissa, selventää ylilääkäri, professori Tero Kivelä HYKSin silmätautien klinikasta.

Läheltä kauemmas

Siinä, missä tavallisissa kaksiteholaseissa on lukuosa, jolla luetaan tekstiä kyynärvarren etäisyydeltä ja kauko-osa, jolla näkee kauas, on työlaseissa jälkimmäisen tilalla näiden kahden alan väliin jäävä alue.

Monet käyttävät työssään moniteholaseja, joissa kauko- ja lähialue vaihtuvat portaattomasti. Niillä useimmat näkevät hyvin myös lähialueelle, jos lasityyppi on valittu oikein. Erillisiä työlaseja ei silloin tarvita.

– Työlasit ovat tarpeen, jos toimivia yleislaseja ei löydy tai jos työntekijä joutuu esimerkiksi vahtimaan useita lähettyvillään olevia monitoreja. Tai vaikkapa kirjastossa, missä virkailija selaa usein laajoja ja korkeita hyllystöjä. Laseista voidaan myös tehdä luku- ja näyttöpäätelasien yhdistelmä, jolla kirjastovirkailija näkee lähelle, mutta myös ylähyllylle, Kivelä mainitsee.

Näyttöpäätelasit ovat siis erityistyölasit, joilla näkee täsmälleen sille etäisyydelle, jolla henkilö työskentelee. Ne on tarkoitus nostaa nenälle vaikkapa juuri näyttöpäätteen ääressä ja ottaa pois, kun lähdetään työkavereiden kanssa kahville.

– Jos työlasien kanssa lähtee kävelemään käytäville, näkö menee aika hämäräksi. Niitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi edes viiden, saati kymmenen metrin päässä olevien kohteiden katseluun, Kivelä havainnollistaa.

Työpiste kuntoon

Näyttöpäätelasit ja niiden hankinta ovat aina kytköksissä työpisteen muuhun ergonomiaan. Ennen työlasien hankintaa työfysioterapeutin kanssa käydään läpi muun muassa istuma-asento, työvälineet, kuten tuolit, pöydät ja näyttöpäätteiden ergonomia, ja ne lukuisat työmukavuuteen vaikuttavat seikat valon määrästä ja lähteestä aina työpisteen vetoisuuteen tai meluun saakka.

–Työnantajan pitäisi hankkia työntekijälleen työlasit, jos hän ne oikeasti tarvitsee. Tarpeen määrittää silmälääkäri. Toki lasit voi kustantaa itsekin, mutta korvausta niistä ei silloin saa.

Työpisteelle saapuva fysioterapeutti mittaa sentilleen etäisyyden työntekijän silmistä näyttöpäätteelle tai muuhun työkohteeseen, sillä linssit valmistetaan juuri tuon etäisyyden perusteella.

– Tavallisimmin etäisyys on ainakin 60 tai 70 senttiä, kun lukulaseissa tarkkuus on määritetty noin 30–40 sentin etäisyydelle, Köresaar kertoo.

Päänsärky voi helpottaa

Näyttöpäätelasit tuovat Auli Köresaaren mukaan selvää ergonomiaetua lähityöskentelyyn. Työntekijä voi istua rennosti ja selkä suorana, ja hän pystyy katsomaan kohteeseen koko ajan samalta etäisyydeltä.

– Ei tarvitse niska kyrmyssä tiirata tietokoneelle ja jumittaa hartioitaan, jos ei pysty enää kunnolla tavallisilla laseilla tarkentamaan ruudulle.

Työlaseilla moni ikävä oirekin häviää. Epäergonomisista linsseistä ja kyyhöttelevästä työasennosta johtuvat kivut ja kolotukset, jopa päänsärky, voivat laueta siihen, että silmä saa levätä oikeaan kohtaan tarkentavissa laseissa.

Optikon mukaan työlinsseihin voidaan lisätä heijastuksenesto, joka lisää silmälasien valonläpäisevyyttä lähes sataan prosenttiin. Tavallisten linssien pinnasta heijastuu valoa pois nelisen prosenttia.

– Saadaan niin sanotusti parempi ”kuvan laatu” silmän verkkokalvolle. Kameroissahan tällaista tekniikkaa on käytetty jo pitkään.

Tero Kivelä antaa näyttöpäätetyöntekijöille arvokkaan lisävinkin häikäisyn ehkäisemiseksi: poista kaikki ruutuun heijastuvat valot ja tuo valo työkohteelle sivusta tai ylhäältä. Tietokoneelle heijastuva lamppu kimaltelee ruudun pinnasta ja saa työntekijän kääntelemään päätään, jotta silmä kiertäisi häiritsevän heijasteen.

Näytön takana oleva ikkuna heikentää näytön kontrastien erottamista. Pyydä työnantajaltasi tarvittaessa erillinen häikäisysuoja ruudun eteen, jos valojen sijoittelu ei onnistu.

–Kannattaa satsata uudempiin nestekidenäyttöihin. Vanhoissa katodinäytöissä valo voi väreillä. Se tekee tekstin vaikeammin luettavaksi.

Lepuuta ja kosteuta

Lähitarkennuksen ongelmat eivät ole aina varttuneemman työväen ongelma, sillä tietokonetyön yleistyessä yhä nuoremmat ovat alkaneet saada oireita. Silmä väsyy tai ”jämähtää” lähitarkennusetäisyydelle, jos päivät pitkät tuijottaa herpaantumatta ruutuun.

– Silmiä kannattaa aika ajoin rentouttaa katsomalla muualle. Pidä myös taukoja vähintään kerran tunnissa, jaloittele ja tutkaile, mitä ympärilläsi tapahtuu. Katsele taivaalle tai jonnekin mahdollisimman kauas ja sulje silmiä välillä, vinkkaa Auli Köresaar.

Näyttöpäätetyön vitsauksia on myös kuivasilmäisyys, joka tunnetaan nimellä toimistosilmä. Tero Kivelän mukaan tutkimukset osoittavat, että silmiä tulee räpytettyä selvästi harvemmin tietokonetyössä kuin tavallisesti.

Toinen toimistosilmää aiheuttava tekijä on koneellinen ilmastointi, joka monilla työpaikoilla suorastaan puhaltaa ilmaa työpisteisiin.

–Ja kun silmää räpyttää harvakseltaan, kyynelkalvo ehtii haljeta silmän pinnalla ja se aiheuttaa silmälle aina pientä ärsytystä. Ärsytys tuntuu silmän kuivuutena.

Lue lisää silmälaseista.

Näin huolehdit silmistäsi päätetyössä

  • Tuo valo ruudulle päätteen yläpuolelta tai sivustalta. Jos kuvaruudusta heijastuu takanasi olevia kohteita, työvalaistuksessasi on parantamisen varaa. Ikkunasta ruudulle yltävät heijasteet kielivät, että työpisteesi olisi sijoitettava toisin.
  • Valitse työvalo, jonka kirkkautta voit itse säädellä.
  • Näyttö on sopivalla korkeudella, kun ruudun ylin tekstirivi on jonkin verran vaakasuoran katseesi alapuolella.
  • Pidä tauko ainakin kerran tunnissa: venyttele kroppaa ja pyörittele hartioita.
  • Katso välillä kauas, vaikka taivaan sineen. Sulje silmiä, lepuuta kehoa ja ota hetken hengähdystauko.
  • Jos silmä ei tunnu tarkentavan kuten ennen tai epäilet oireittesi, kuten jatkuvan päänsäryn, johtuvan päätetyöstä, tutkituta silmäsi silmälääkärissä.
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Rauta nousee salilla mutta kun poimit sukan lattialta, saat selkäsi jumiin. Mikä selkää oikein vaivaa? Todennäköisimmin välilevyt – nuo selkärangan iskunvaimentimet – ovat kuluneet. Silloin ei paljon tarvita, että kipu yllättää.

– Selkäkipuja ei voi kukaan kokonaan välttää, koska selkärankamme alkaa rappeutua jo keski-iässä. Samoin kuin ihoon tulee ryppyjä iän myötä, myös selkä vanhenee, sanoo fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolainen.

Huono uutinen on siis se, että joustavat välilevyt alkavat kuivua jo 30 ikävuoden jälkeen. Lisäksi tupakointi, tapaturmat ja raskas työ, jossa nostat, kannat, taivuttelet ja kurkottelet, huonontavat välilevyjen aineenvaihduntaa ja nopeuttavat niiden rappeutumista. Välilevyt, tarkemmin sanoen välilevyjä ympäröivät syyrustoiset renkaat, alkavat repeillä, välilevyt madaltuvat, nikamien pikkuniveliin tulee nivelrikkoa ja selän liikkuvuus rajoittuu. Selkä ajoittain alkaa kipuilla.

Hyviäkin uutisia on: rappeumakipu tulee ja menee. Se uusiutuu, mutta toipuminen on nopeaa. Eniten selkäkipuja on 40–55-vuotiailla ja lähes 90 prosenttia niistä on hyväennusteisia alaselkäkipuja.

Aamusta pehmeitä liikkeitä

Välilevyjen rappeumasta kertoo se, että selkä on aamuisin jäykkä ja kipeä. Selkä väsyy myös istumisesta ja kipu tuntuu ylös noustessa. Aamuisin selkä kuitenkin vetreytyy puolessa tunnissa, kun se on saanut liikettä.

– Kevyt aamuliikunta on hyvä tapa. Hyvä tapa on jumpata jo sängyssä ja herätellä näin kehoa, Pohjolainen sanoo.

Liian rasittava treeni, raskaat nostot ja repiminen aamutuimaan voi sen sijaan vaurioittaa välilevyjä, sillä ne ovat jäykimmillään aamulla.

– Silloin kun selkä on hyvässä kunnossa, kannattaa harrastaa monipuolisesti liikuntaa, kuitenkin sellaisia lajeja, joissa ei synny tärähdyksiä.

Pohjolainen suosittelee turvallisena lajina kävelyä ja vesijuoksua. Vesijuoksuun on hurahtanut moni sellainen mies, joka ei pysty kuivalla maalla juoksemaan.

Lue lisää Selkä kiittää liikkeestä

Noidannuolesta iskiakseen

Noidannuoli on äkillinen selkäkipu, joka kramppaa lihakset kipukohdan ympäriltä. Syy on yleensä pieni repeämä välilevyn syyrustoisessa renkaassa tai vaurio selkärangan pikkunivelessä.

Vaiva paranee muutamassa päivässä tai parissa viikossa.

Noidannuoli edeltää usein iskiasta eli välilevyn pullistumaa tai välilevytyrää. Sellainen syntyy, kun välilevyn syyrustoinen rengas repeää kokonaan, välilevyn pehmeä ydinosa pursuaa repeämästä ja alkaa painaa iskiashermoa.

Vajaalla kymmenellä prosentilla selkäkipuisista on iskiasoireita, jolloin puutuminen säteilee alaraajaan. Heistä noin puolella hermojuuri on ärtynyt välilevyrappeuman aiheuttaman kemiallisen ärsytyksen tai välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttamana.

Timo Pohjolainen painottaa, että vaikeakin välilevytyrän tai -pullistuman aiheuttama iskias paranee useimmiten ilman leikkausta.

Kun selkä jäykistyy iän myötä, kipukin vähenee. Tosin vanhemmiten hermojuuri- tai selkäydinkanavan ahtauma eli spinaalistenoosi voi aiheuttaa selkä- ja alaraajakipua, jos rappeumamuutokset ahtauttavat hermorakenteita.

Lue lisää Selkävaivoista

Leikkausko lopullinen apu?

Leikkaus on tarpeen, jos alaraajassa on voimakas tuntohäiriö, lihasvoima heikentynyt tai on häiriöitä virtsaamisessa ja ulosteen pidätyskyvyssä. Leikkausaihe on myös, jos hermojuuren puristus on kestänyt 6–8 viikkoa, kipu on voimakasta ja magneettikuvissa näkyy selvä oireilevaan puoleen ja tasoon sopiva löydös.

Vaikea selkäydinkanavan ahtauma ja katkokävelyoire on myös tyypillinen leikkausta vaativa tilanne.

Luudutusleikkaus tehdään usein silloin, kun nikamat ovat toisiinsa nähden siirtyneet ja nikamavälissä on liiallista liikkuvuutta. Pohjolaisen mukaan luudutusleikkauksia tehdään enenevästi, vaikka niiden tehoa ei ole osoitettu.

–Tarmokas kuntoutus eli vatsa- ja selkälihasten tiivis harjoittaminen antaa yhtä hyvät tulokset kuin luudutusleikkaus. Se on myös halvempaa eikä leikkauksen riskejä, kuten infektioita, vuotoja ja hermovaurioita, tarvitse pelätä.

Timo Pohjolainen pitää tärkeänä, että leikatun selän kuntoutus tehdään tiiviissä fysioterapeutin ohjauksessa. Fysioterapeutin on hyvä tavata potilasta 3–5 kertaa ja käydä jumppaohjelma hänen kanssaan joka kerta läpi sekä kertoa, miksi mikäkin liike tehdään.

Aktiivinen selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen tulee aloittaa viimeistään neljän viikon kuluttua välilevytyrän leikkauksesta.

Luudutusleikkauksen jälkeen muutamaan viikkoon saa tehdä vain harjoituksia, joissa lihasta jännitetään, mutta rankaa ei liikaa taivuteta tai venytetä.

Ahtaumaleikkauksen jälkeen arkiliikkuminen ja käveleminen on heti tärkeää. Selän ja vatsalihasten aktiivinen voimistaminen alkaa 5–6 viikon jälkeen leikkauksesta.

Syöpä säteilee selkään

Joskus selkäkipu liittyy vakavaan sairauteen.

– Kun 50–60-vuotias mies saa vakavia selkäoireita, on tutkittava mahdolliset eturauhasongelmat. Sekä eturauhasen tulehdus että syöpä voivat aiheuttaa kovaa selkäkipua. Eturauhasongelmiin liittyy myös virtsaamisvaikeuksia ja kirvelyä, Timo Pohjolainen sanoo.

Joskus hermojuurisäteilyn syyksi paljastuu paksusuolen syöpä.

– Vakavissa sairauksissa kipu ei helpotu yöllä eikä levossa, vaan pahenee. Yleisoireena on myös ruokahaluttomuutta ja painonlaskua.

Yksin ei saa jäädä

Eri ihmiset tuntevat ja kokevat kivun eri tavoin. Ovathan vaivatkin hyvin erilaisia. Jollakin on rappeumaa yhdessä välilevyssä, toisella useassa. Myös lääkkeet eri vaivoihin ovat erilaiset.

– Kipua ei saa kokonaan pois, jos hermojuurivaurio on syntynyt ja krooninen kipu on kehittynyt. Kipua voi kuitenkin hallita. Siihen tarvitaan lääkehoitoa, liikuntaa, selkä- ja vatsalihasten harjoitusta, helpotuksia työoloissa ja työasentojen muuttamista.

Timo Pohjolainen näkee selkälääkärin työssään, että kipu aiheuttaa ahdistusta, masennusta ja pelkotiloja. Ahdistukseen liittyy liiallista pelkoa ja masennus puolestaan vahvistaa kiputuntemuksia.

–Kroonistunut kipu pahenee, jos eristäytyy neljän seinän sisään, hän sanoo ja kehottaa pitämään kiinni harrastuksista ja ihmissuhteista sekä hakemaan hauskoja asioita elämään.

–Yksin ei saa jäädä. Sosiaaliset suhteet on hoidettava kuntoon. Ja jokainen selkäkipuinen tarvitsee lääkärin, joka kannustaa ja johon voi luottaa.

Lue lisää Kipulääkärin omat keinot krooniseen selkäkipuun

Asiantuntija: Timo Pohjolainen, fysiatrian erikoislääkäri, dosentti, Helsinki Hospital.

Lue lisää Alaselän kivun käypä hoito -suositus.

Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Alaselän kipuilusta kirjoitetaan paljon ammattitaidotonta pötyä, vaikka tiede tuntee hyvin kipuilun ja rappeutuman syntysyyt ja myös hoidon. Niitä ei haluta nähdä, koska sairaanhoitoyhtiöt haluavat pyörittää kallista ja kannattavaa hoitorulettia. Ylivoimainen juurisyy on pitkäkestoinen pyöreäselkäinen istuminen. Tavallinen tuoli pakottaa selän siihen ja siksi meillä on n. 800.000 selkäkipuista ja n. 6000 vuodessa saa varhaiseläkkeen selkärappeuman takia. Selkäleikkauksia tehdään luokkaa 20.000...
Lue kommentti
Vierailija

Selkäkipu yllättää – miten siitä selviää?

Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia, D-vitamiinia, magnesiumia sekä K2-vitamiinia. Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa.
Lue kommentti
Kuva Shutterstock.
Kuva Shutterstock.

Unettomuutta ei tarvitse hyväksyä. Kun sen syy selvitetään, pätevä hoitokin löytyy. Unilääkkeillä on taipumus pahentaa ongelmaa, mutta mitä ovat unta parantavat lääkkeet?

Moni ”huono nukkuja” tyytyy kohtaloonsa ja uskoo, ettei apua löydy. Iso joukko suomalaisia käyttää säännöllisesti nukahtamis- tai unilääkkeitä uskoen, että ilman lääkkeitä uni ei ainakaan tule.

Helsingin Uniklinikan ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved on toista mieltä.

– Kenenkään ei tarvitse hyväksyä unettomuutta. Uniongelmille voi aina tehdä jotain, Sved vakuuttaa.

Hänen mukaansa on harmillista, että nukkumisen ongelmiin tarjotaan ensisijaisesti lääkehoitoa. Jopa 280 000 suomalaista käyttää vuosittain nukahtamis- ja unilääkkeitä.

– Ensin pitäisi tutkia ja selvittää unettomuuden syy. Jos häiriöt johtuvat esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymästä tai uniapneasta, hoidetaan sairautta. Jos masennuksesta, hoidetaan masennusta. Jos käy ilmi, että unettomuus johtuu pääasiassa stressistä, unilääkkeistä ei ole apua, Sved kertoo.

Lääkkeissä on eroa

Lääkkeetön hoito on tutkitusti tehokkain tapa helpottaa unettomuutta. Isossa kansainvälisessä tutkimuksessa seurattiin kolmea ryhmää. Yksi ryhmä käytti unilääkkeitä, toinen ryhmä sai elämäntapojen muutokseen tähtäävää unenhuolto-opastusta ja kognitiivista terapiaa. Kolmas sai molempia: lääkkeitä sekä opastusta ja terapiaa. Vuoden seuranta-ajan jälkeen kävi ilmi, että lääkkeetöntä hoitoa saaneet nukkuivat parhaiten.

Myös unettomuuden käypä hoito -suosituksen mukaan parhaat tulokset saadaan aikaan lääkkeettömästi, kognitiivisella terapialla.

Gabriele Sved ymmärtää, että unihäiriöistä kärsivä haluaa avun nopeasti ja nukahtamislääke voi olla lyhytaikaisessa käytössä paikallaan.

– Valitettavasti lääkkeet vievät usein ojasta allikkoon ja haitat kääntyvät nopeasti hyötyä suuremmiksi.

Unen laatu heikkenee, jolloin pitkäkään uni ei virkistä. Päivisin väsyttää, keskittymiskyky herpaantuu ja muisti pätkii. Lääkkeet aiheuttavat myös riippuvuutta.

Poikkeuksena ovat niin sanotut unta parantavat lääkkeet.

Ne ovat yleensä mielialalääkkeitä, jotka erittäin pienellä annostuksella parantavat unen laatua. Nämä lääkkeet eivät aiheuta toimintakykyongelmia tai riippuvuutta ja niiden teho säilyy myös pitkäaikaisessa käytössä.

Hae apua nopeasti

Uniongelmat ovat yksilöllisiä. Toiset eivät saa unen päästä kiinni, toiset heräilevät kesken unien. Joku on jatkuvasti väsynyt, vaikka nukkuisikin öisin. Mistä sitten tietää, milloin unettomuuteen tulisi hakea apua?

Ensin kannattaa miettiä, onko ongelma tilapäinen vai jatkunut jo pitkään.

– Jokainen nukkuu välillä huonosti. Esimerkiksi työpaikan menetys, läheisen kuolema tai muu stressaava tilanne voi viedä yöunet. Jos uniongelmat jatkuvat vielä 2–3 viikon kuluttua, olisi hyvä hakea apua, Sved neuvoo.

Unettomuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun väsymys ja keskittymisvaikeudet haittaavat arkea ja vetävät mielen matalaksi.

Hoitoon kannattaisi siis hakeutua nopeasti. Valitettavan monet unettomat kärvistelevät vuosia ennen avun hakemista. Noin 30 prosenttia suomalaisista kärsii tilapäisestä unettomuudesta. Ikääntyneistä jopa joka toinen nukkuu välillä huonosti.

Jos unihäiriöt jatkuvat yli kolme kuukautta, puhutaan kroonisesta eli pitkäaikaisesta unettomuudesta. Se vaivaa noin joka kymmenettä suomalaista, ja vanhetessa unettomuus lisääntyy.

Opitko unettomaksi?

Pitkäaikainen unettomuus on yleensä niin sanottua toiminnallista unettomuutta eli unettomaksi on opittu vuosien varrella. Nukkumaanmeno jännittää ja pelottaa, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään.

– Toiminnallinen unettomuus alkaa tyypillisesti jostain tietystä elämäntilanteesta. Esimerkiksi tuoreen äidin yöt häiriintyvät imettämisen ja muun vauvanhoidon takia, mutta kun vauva vihdoin alkaa nukkua, äiti ei nuku. Myös jokin muu stressaava elämäntilanne, kuten työpaikan vaihdos tai opiskelujen aloittaminen, voi laukaista uniongelmat. Ja vaikka stressaava tilanne rauhoittuu, unettomuus jatkuu. Tällöin unettomuus on opittua.

Voi olla, että ongelman laukaissut tekijä ehtii vuosien varrella unohtua, mutta nukahtamisvaikeuksista tai yöheräilystä on tullut tapa.

Malta rauhoittaa ilta

Tehokkain keino hoitaa opittua unettomuutta ovat lääkkeettömät hoitokeinot, eli kognitiivis-behavioraalinen terapia unettomuuteen. Unioppaista ja netistä löytyy pitkä lista nukkumistottumuksiin ja elämäntapoihin liittyviä vinkkejä ja ohjeita, jotka kohentavat unta ja vireyttä.

Untaan voi huoltaa muun muassa oikeanlaisella liikunnalla ja ravinnolla sekä erilaisilla stressinhallinta- ja rentoutumiskeinoilla.

Gabriele Svedin mukaan keinoista tärkein on rauhoittuminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Eli ei roikuta sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa, eikä sängyssä tehdä töitä tai katsota tv:tä.

– Älypuhelimet ja tietokoneet häiritsevät unta, sillä niiden voimakas valo estää nukahtamiseen tarvittavan melatoniinin tuotantoa.

Hänen mukaansa suomalaisilla on myös huono tapa juoda iltaisin kahvia tai teetä.

–Kofeiini on iso ongelma, sillä sen puoliintumisaika voi olla jopa 11 tuntia. Pienikin annos illalla voi aiheuttaa unettomuutta. Jos tietää kärsivänsä unettomuudesta, kahvia tai kofeiinipitoista teetä ei pitäisi juoda lainkaan kello 14:n jälkeen.

Alkoholi on Svedin mukaan yksi Suomen yleisimmistä unilääkkeistä, sillä se väsyttää ja voi auttaa jännittynyttä tai ahdistunutta nukahtamaan, mutta se pilaa unen. Uni katkeilee eikä virkistä.

Kun tutkii, tietää

Kun unettomuutta on jatkunut pidempään, kannattaa hakeutua asiantuntijan pakeille. Yleislääkäriltä tai työterveyslääkäriltä voi pyytää lähetteen jatkotutkimuksiin.

Jos unettomuus johtuu kivusta, oikea osoite on kivunhoidon spesialisti tai fysiatri. Jos yöllä on kroonista yskää, hengitysvaikeuksia tai astmaoireita, kannattaa kääntyä keuhkolääkärin puoleen.

Joskus huono nukkuminen, voimakas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomista jaloista. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne.

Gabriele Svedin mukaan on tavallista, että unettomuuden taustalla on useampia syitä, joten myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista.

Helsingin Uniklinikalla asiakkaat täyttävät ennen vastaanotolle tuloa laajan kyselylomakkeen, jossa käydään läpi muun muassa unen laatuun, unirytmiin, mielialaan ja kuorsaukseen liittyviä asioita.

Vastaanotolla univaikeuksien todetaan usein johtuvan toiminnallisesta unettomuudesta, jolloin hoidoksi riittää useimmiten pari tapaamista unihoitajan kanssa.

Unihoitajan vetämässä pienryhmässä käydään läpi unenhuoltoon liittyviä asioita ja muita lääkkeettömiä hoitokeinoja. Menetelmät perustuvat kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, jossa opetellaan omaan elämäntilanteeseen sopivia selviytymistaitoja.

Mittaukset paljastavat

Aktigrafia on helppo ja edullinen unihäiriöiden perustutkimus. Se tehdään rannekelloa muistuttavalla laitteella, joka seuraa viikon ajan vuorokausirytmiä, unen laatua ja unenaikaista liikehdintää.

Mittaaminen on tärkeää, sillä iso osa huonosti nukkuvista ihmisistä arvioi unensa väärin.

– Ihminen saattaa kokea nukkuneensa vain tunnin yön aikana, mutta aivosähkökäyrä osoittaa uniajan olleen 5–6 tuntia. Joskus jo tieto unen todellisesta rakenteesta vähentää nukkumiseen liittyvää stressiä. Toisaalta monet hyvin nukkuvat arvioivat unensa laadun liian hyväksi, mutta tämä ei ole ongelma niin kauan kuin he kokevat olevansa virkeitä ja toimintakykyisiä, Gabriele Sved sanoo.

Unipolygrafia on laajempi unitutkimus. Siinä seurataan yhden yön ajan muun muassa aivosähkökäyrää, hengitystä, jalkojen liikehdintää ja sydämen rytmiä.

Unipolygrafia tehdään, jos ongelmien syyksi epäillään jotain muuta kuin klassista toiminnallista unettomuutta – esimerkiksi levottomat jalat -oireyhtymää tai uniapneaa. Tarkempi tutkimus on paikallaan myös silloin, kun unenhuolto ei tuota tuloksia tai on syytä epäillä, että unettomuus johtuu jostain sairaudesta.

Lisäksi uniklinikoilla voidaan tehdä erilaisia vireystilatutkimuksia. Jos epäillään uni-valverytmiongelmia, voidaan mitata melatoniinin eritys syljestä. kas väsymys ja siitä aiheutuvat arjen ongelmat ovat seurausta sairaudesta, kuten uniapneasta tai levottomat jalat -oireyhtymästä. Diagnoosin voi saada neurologilta tai unispesialistilta, mutta yleislääkäritkin tunnistavat ne. Jalkojen levottomuuteen on olemassa lääkitys, joka helpottaa unen saantia.

Uniliiton nettisivuilta löydät paikallisten uniyhdistysten yhteystiedot. Yhdistyksistä voit saada tietoa oman alueesi unihoitajista ja muista unihäiriöihin erikoistuneista terveydenhuollon ammattilaisista.

 

Asiantuntija: ylilääkäri, neurologi Gabriele Sved, Helsingin Uniklinikka.