Uniapneapotilas on yhä useampi nuorehko aikuinen. Elämä kevenee CPAP-laitteella, mutta myös uniapneakiskoa voisi hyödyntää nykyistä enemmän.
Moni ajattelee, että uniapneaa potevat ovat niin väsyneitä että nukkuvat missä vain, mutta todellisuudessa yksi uniapnean oire voi olla unettomuus. Tämä johtuu siitä, että osa meistä on muita herkempiä havahtumaan. Kun nukahdamme, hengityskatkoksia tulee aina jonkin verran, mutta jos havahtumiset ja heräämiset toistuvat pitkin yötä, hengitys alkaa pomppia.
– Välillä hengitetään voimalla, sitten tulee taas katko, kertoo professori Tarja Saaresranta.
Myös hengityksen säätely voi olla uniapneapotilailla liian herkkää. Kun kääntyy kyljelle tai kuulee auton äänen kadulta, havahtuu ja hengitys reagoi siihen tavallista voimakkaammin. Lisäksi ylähengitysteiden laajentajalihakset, joiden pitäisi unenkin aikana pitää hengitystiet auki, ovat osalla ihmisistä vähän laiskanpulskeita luonnostaan, ne rentoutuvat liikaa.
Ahdasnieluinen vaarassa
Kun kuorsaa ja kudokset värisevät vuodesta toiseen, ne löystyvät. Värinän seurauksena niihin tulee pieniä hermovaurioita. Ahdas nielu on kuitenkin uniapnean edellytys. Jos ylähengitysteiden rakenteet eivät ole ahtaat, ei uniapneaa ainakaan kovin helposti kehity.
Uniapneasta tunnetaan obstruktiivinen, ahtauttava ja sentraalinen muoto. Sentraalisessa uniapneassa aivojen hengityskeskus ei anna hengityskäskyä, vaikka hengitystiet ovat avoimet. Tavallisimmat syyt siihen ovat vaikea sydämen vajaatoiminta ja erilaiset aivotapahtumat.
Myös lihavuuteen liittyvässä uniapneassa on jonkin verran sentraalisia hengityskatkoksia.
Obstruktiivisessa uniapneassa taas yritetään hengittää, mutta hengitystiet menevät tukkoon.
Vetämätön aamupäänsärkyinen
Uniapnea voi olla lievä, keskivaikea tai vaikea. Yksi vaikeusasteen luokitteluperuste on hengityskatkosten määrä. Katkokset voivat kestää sekunneista jopa muutamaan minuuttiin.
– Erityisen huolestuttavaa on se, että monella hyvin lihavalla potilaalla on uniapnean lisäksi myös hengityksen vajaatoimintaa. Tällöin kehoon kertyy hiilidioksidia ja veren happipitoisuus laskee, Saaresranta toteaa.
Jo parikymmentä vuotta sitten Amerikan unilääketieteen akatemia määritteli, että vaikeusasteen arvioinnissa pitäisi huomioida happikyllästeisyyden laskun määrä ja päiväaikaisten oireiden vaikeus. Päiväväsymyksen lisäksi uniapnealle on tyypillistä mielialan mataluus ja se, että muisti ei pelaa ihan entiseen tapaan.
Pahimmillaan väsymys voi johtaa siihen, että ihminen nukahtaa rattiin tai kesken kirjan lukemisen.
– Naiset kuvaavat oloaan usein saamattomaksi, ettei oikein ole energiaa tarttua mihinkään. Tai sitten aamulla herää päänsärkyyn, joka häviää itsestään noin puolessa tunnissa. Se johtuu yöllä verenkiertoon kertyneestä hiilidioksidista.
Kun sympaattinen eli taisteluun tai pakoon valmistautuva hermosto ei yöllä rauhoitu, niin aamulla verenpaine saattaa olla koholla, vaikka sen pitäisi olla herätessä matala.
Pitääkö lievää tautia hoitaa?
Nykyään keskustellaan siitäkin, pitääkö uniapneaa aina hoitaa. Silloin täytyy miettiä, milloin se on riski oheissairauksille, kuten sydän- ja verisuonisairauksille ja milloin ei ole. Jos hengityskatkoksia on paljon, kasvaa riski sydän- ja verisuonisairauksille sekä aivotapahtumille.
– Hiljattain julkaistussa isossa ranskalaisessa tutkimuksessa verrattiin uniapneapotilaita, jotka käyttivät nukkuessa CPAP-laitetta, ja niitä, jotka lopettivat hoidon alkuvaiheessa. Niillä, jotka eivät käyttäneet laitetta, ennenaikainen kokonaiskuolleisuus oli suurentunut.
CPAP-laite vai uniapneakisko?
Uniapneaan on kaksi lääketieteellistä hoitokeinoa, uniapneakisko ja ylipainehengityshoito (CPAP-laite). Kumpikin lievittää oireita, mutta ei paranna sairautta. Nukkumaan mennessä kasvoille asetettava CPAP-laite puhaltaa ylipaineella ilmaa ylähengitysteihin ja pitää ne avoimina. Laitteeseen kuuluu maski. Tavallisimmin käytetään nenämaskia, nenän ja suun peittävää maskia tai sierainmaskia.
Jos CPAP-hoidon aloittaminen tuntuu ahdistavalta, voidaan hetken aikaa käyttää nukahtamista helpottavia lääkkeitä. Laitehoitoa käytetään keskivaikeassa ja vaikeassa taudissa. Joskus tarve laitehoidolle voi poistua, esimerkiksi laihtumisen jälkeen.
Normaali paine on 5–6 paikkeilla. Jos paineet eivät tästä ylity, laitetta ei tarvitse. Osa pääsee laitteesta eroon, mutta joskus kudokset ovat niin löystyneet, että ylipainehoitoa tarvitaan vielä pienellä paineilla. Joillakin sentraalista uniapneaa sairastavistakin voidaan käyttää CPAP-laitetta, osalla taas laitetta, jossa on hieman erilainen algoritmi. Tärkeintä on kuitenkin perustaudin hoito, joka ehkä korjaa sentraaliset apneat kokonaan.
Uniapneakisko vetää leukaa ja kieltä hieman eteenpäin, jolloin kieli ja pehmeä suulaki eivät pääse niin helposti ahtauttamaan nielua. Lisäksi se parantaa nielun lihaksiston jäntevyyttä. Muovattavia kiskoja saa myös apteekista, mutta hammaslääkärin yksilöllisesti tekemä, omaan purentaan täsmäävä kisko on paras. Kisko sopii erityisesti lievää tai keskivaikeaa tautia sairastaville ja heille, jotka eivät sopeudu CPAP-laitteeseen.
Uniapneakiskoa käytetään Suomessa jostain syystä vähemmän kuin Ruotsissa, vaikka siitä olisi selkeästi hyötyä osalle potilaista. Nykytulosten mukaan kiskohoito on keskivaikeassa uniapneassa yhtä hyvä kuin CPAP-hoito, mikäli painoindeksi ei juuri ylitä kolmeakymmentä. Moni kokee sen myös CPAP-laitetta helpommaksi ja miellyttävämmäksi.
Asiantuntija Tarja Saaresranta professori, Turun yliopisto ja Turun yliopistollinen sairaala.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
