Veritulppa eli syvä laskimotukos alaraajoissa tai keuhkoissa on yleinen sairaus. Siihen sairastuu vuosittain 10 000 suomalaista. Suurin osa syvistä laskimotukoksista syntyy esimerkiksi leikkauksen, raskauden, lapsivuodeajan tai vuodelepoa vaativan sairauden yhteydessä.

Syvä laskimotukos johtuu siitä, että elimistössä on syystä tai toisesta käynnistynyt epätarkoituksenmukainen hyytymisreaktio. Tämän seurauksena kehittyvä veritulppa estää alueelta normaalin veren paluun sydämeen. Keuhkoveritulpassa laskimoista irronnut verihyytymä kulkeutuu keuhkojen verisuoniin. Tämä voi johtaa äkkikuolemaan.

Riskit

Sisältö jatkuu mainoksen alla

10–15 prosenttia suomalaisista on perinyt alttiuden syviin laskimotukoksiin. Laskimotukosten vaara on hieman suurempi miehillä ja ikääntyneillä. Merkittävä ylipaino nostaa syvän laskimotukoksen riskin kolminkertaiseksi normaalipainoisiin verrattuna. Tupakointi kaksinkertaistaa riskin. Myös ehkäisypillerit ja vaihdevuosivaivojen hoitoon käytetty estrogeeni lisäävät sairastumisalttiutta. Näissä pahinta riskiaikaa ovat ensimmäiset kuukaudet aloituksen jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suuret leikkaukset sekä sairauden aiheuttama vuodelepo lisäävät sekä syvän laskimotukoksen että keuhkoveritulpan vaara. Sairaalajakson aikana käytettävä hoitosukka estää tehokkaasti syviä laskimotukoksia. Myös pitkä lentomatka tai muu paikoillaan istuminen kasvattavat tulppariskiä, siksi silloin tällöin pitäisi nousta jaloittelemaan.

Oireet

Syvä laskimotukos voi oireilla koko alaraajan tai pohkeen turvotuksena, leposärkynä tai kävelykipuna pohkeessa. Toisaalta etenkin vuodepotilaan tukos voi olla täysin oireeton ja johtaa keuhkoveritulpan syntyyn. Sen tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus, rintakipu ja pyörtyminen. Oireina voi olla myös kuume, sydämen tiheä lyönti ja tiheä hengitys.

Hoito

Syvän laskimotukoksen poissulkemiseen riittää usein yksinkertainen verikoe, mutta sen toteamiseen tarvitaan enemmän tutkimuksia. Alaraajoja tutkitaan ultraäänellä tai suonten varjoainekuvauksella.

Potilaan yleistila määrää hoidon. Esimerkiksi henkeä uhkaava massiivinen keuhkoveritulppa voidaan hajottaa ja poistaa viemällä erikoiskatetri nivuslaskimosta keuhkovaltimoon. Syvän laskimotulpan liuotukseen voidaan käyttää usean vuorokauden mittaista infuusiohoitoa tai paikallista katetriliuotusta.

Kerran koettu tulppa on merkittävä uuden tulpan riski. Niinpä tukoksen toistuminen estetään lääkehoidolla, useimmiten varfariinilla. Hoito kestää yleensä kolmesta kuukaudesta vuoteen, joskus jopa loppuiän.

Lähde: Käypä hoito -suositus
www.kaypahoito.fi

Sisältö jatkuu mainoksen alla