Uusi virushoito antaa toivoa levinnyttä tai uusiutuvaa syöpää sairastavalle. Valitut ja muokatut virukset usuttavat elimistön omat puolustus­voimat syövän kimppuun.

Meistä jokaisen elimistössä syntyy päivittäin mutaatioita, jotka johtavat syöpäsolujen syntyyn. Onneksi puolustusjärjestelmämme on tarkkana ja siivoaa syövänalut pois.

— Joskus henkiin jää muutama vastustus­kykyinen solu. Ne saattavat jatkaa muokkaantumista niin kauan, että lopulta elimistön puolustusjärjestelmä ei enää tunnista niitä vihollisiksi. Näin syöpätauti saa alkunsa, kertoo tutkija, professori Akseli Hemminki Helsingin Biomedicumista.

Syöpää on jo pitkään hoidettu leikkauksilla, sädehoidoilla ja solunsalpaajilla. Markkinoilla on myös niin sanottuja täsmälääkkeitä, joilla pyritään pidentämään potilaan elinaikaa. Jos syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä, ennemmin tai myöhemmin käy niin, ettei täsmälääke enää auta. Teho hiipuu, koska syöpä on onnistunut muuntautumaan lääkkeelle vastustuskykyiseksi.

Suomessa julkisen terveydenhuollon syövänhoito on huippuluokkaa, ja syöpäkuolleisuutemme pienintä Euroopassa. Silti noin 10 000 syöpäpotilasta hoidot eivät auta. Erityisen synkät ovat levinnyttä tai uusiutunutta syöpää sairastavien näkymät, sillä heidän hoidossaan ei ole otettu mainittavia edistysaskeleita pitkiin aikoihin.

— Se, että entistä useampi kuitenkin selviää syövästä, johtuu siitä, että tauti todetaan nykyään usein jo varhaisvaiheessa, Hemminki huomauttaa.

Hän johtaa tutkijaryhmää, jonka päämääränä on kehittää syövän geenihoitoja, jotka tehoaisivat myös uusiutuneisiin tauteihin. Hoidoissa, jotka ovat toistaiseksi kokeellisia, käytetään hyväksi viruksia.

Huijaamalla syöpäsoluun

Virukset ovat syöpätutkijoille monella tapaa oivallinen työkalu. Ensinnäkin virukset ovat hanakoita ja taitavia pääsemään solujen sisälle. Tämä johtuu siitä, että ne eivät pysty lisääntymään muualla kuin elävässä solussa. Toiseksi jotkin virukset, kuten adenovirukset, ovat luonnostaan tehokkaita syöpäsolun tappajia. Viruksia voidaan myös muokata niin, että ne etsiytyvät ainoastaan syöpä­soluihin ja jättävät muut solut rauhaan.

Terve solu tietää missä, miten ja kuinka kauan sen pitää kasvaa. Syöpään johtava geenimutaatio solussa sekoittaa nämä kasvua säätelevät järjestelmät. Perinteisen geeniterapian tavoitteena on korvata vahingoittunut tai virheellisesti toimiva geeni uudella, oikein toimivalla geenillä. Geeni saadaan soluun viruksen matkustajana. Kuljettimina käytetään muun muassa adeno- ja herpesviruksia.

Itsemurhageeniterapiassa puolestaan syöpäsoluun salakuljetetaan geeni, jonka avulla muuten vaaraton lääke muuttuu syöpäsolulle vaaralliseksi. Kun syöpäsolu kuolee, myrkky leviää muihin lähellä oleviin syöpäsoluihin. Menetelmä ei vahingoita terveitä soluja.

Virus räjäyttää syövän

Viruksia voidaan käyttää myös suoraan syövän tuhoajina. Näistä onkolyyttisistä viruksista tehokas esimerkki ovat jälleen adeno­virukset. Ne tunkeutuvat syöpäsolun sisälle ja alkavat monistua siellä. Ennen pitkää syöpä­solu ei enää kestä viruskuormaansa vaan räjähtää.

Näin syöpäkasvaimen lähelle vapautuu valtava määrä viruksia, jotka puolestaan tunkeutuvat jäljelle jääneisiin syöpäsoluihin ja alkavat taas jakautua uusissa isännissään. Viruksia joutuu myös verenkiertoon ja sitä kautta syövän etäpesäkkeisiin. Virusähkyyn sairastuvat vain syöpäsolut, sillä adenovirukset on muokattu niin, että ne eivät voi jakautua normaaleissa soluissa.

— Virushoidoissa käy usein niin, että syöpäkasvain ei suinkaan ala heti pienentyä, vaan päinvastoin, sen koko voi kasvaa. Turpoamisen aiheuttavat nopeasti lisääntyvä virus­massa ja tulehdus, jonka virukset aiheuttavat syöpäkasvaimeen, Akseli Hemminki kertoo.   

Hoi puolustajat!

Viruksilla on yksi etu ylitse muiden hoitojen, sillä niillä on kyky kavaltaa syöpäkasvain elimistön puolustusjärjestelmälle. Virusten miehittämä kasvain ei siis enää olekaan näkymätön elimistön omille tappajasoluille. Virukset ikään kuin merkitsevät syöpäsolut vaarallisiksi. Näin syöpä alkaa kutsua luokseen elimistön omia puolustajia.

— Virusten aiheuttama syöpä­solun kuolema ja tulehdus syöpäkasvaimessa ovat jo tapahtumia, jotka herättelevät puolustusjärjestelmää toimimaan. Olemme kuitenkin pyrkineet muokkaamaan viruksia niin, että ne ärsyttäisivät immuunijärjestelmää mahdollisimman paljon.

Syövän virushoitoja pitää tutkia vielä paljon, vaikka alustavien tulosten mukaan ne ovat tehokkaita ja turvallisia. Hoidoista aiheutuu potilaille yleensä vain vähän sivu­vaikutuksia. Tavallisimpia ovat flunssan kaltainen oireisto: kuume, kasvaimen kipu ja väsymys.

Keskisuuria ihmeitä

Kokemuksia siis on jo, mutta miten Suomessa hoidettujen potilaiden on tähän mennessä käynyt, ovatko he parantuneet?

— Parhaiten ovat pärjänneet nuorehkot potilaat, joiden syöpäkasvain on ollut pieni. Yhteistä on lisäksi se, että he eivät ole ennen virushoitoa ehtineet saada loputtoman paljon muita hoitoja, Akseli Hemminki sanoo.

— Emme ole tehneet satunnaistettua tutkimusta, jossa olisi verrattu kahta, täsmälleen samanlaista potilasryhmää, joista toinen olisi saanut virushoitoja ja toinen ei. Siksi emme voi sanoa mitään ehdotonta potilaiden elinajan pidentymisestä tai parantumisesta. Mutta sen voi kertoa, että meillä on potilaita, joiden syöpä on pysähtynyt paikoilleen niin, että he ovat voineet elää kotonaan hyvä­kuntoisena useita vuosia. Näitä tapauksia pidämme ainakin keskisuurina ihmeinä.

Asiantuntijana: Akseli Hemminki, professori, Helsingin Biomedicum, ja syöpä­tautien erikois­lääkäri, Docrates Sairaala, Helsinki.

Lue lisää: Syöpä selville geenitestillä, Syöpäsolut kuriin tarkasti, Tunnista eturauhasen liikakasvu, tulehdus ja syöpä

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.