Kun sopivaa kumppania ja isäehdokasta ei löytynyt, päätin yrittää yksin, 40-vuotias äiti kertoo.

Kumppania ei löytynyt

”Olen aina halunnut lapsia. Koska sopivaa kumppania ja isäehdokasta ei löytynyt, päätin yrittää yksin. Hoidot klinikalla olivat minulle paras vaihtoehto.

Toista lasta odottaessani sain isoäidiltäni muutaman huokauksen – hän oli miettinyt kovasti jo esikoiseni aikaan, miten pärjäisin.

Esikoisen odotusaika oli helppo, mutta vauva-aika yllätti rankkuudellaan. Toisen kohdalla meni toisin päin, vaikka kuopus valvotti minua paljon. Osasin nauttia. Nyt pojat ovat jo isompia ja arki hyvää ja sujuvaa.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Äiti, 40

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei vaihtoehtoja

”Aika loppui kesken kumppanin löytymiseksi. Tulin yksin raskaaksi kaksi viikkoa vajaa 38-vuotiaana. En olisi halunnut saada lasta yksin, mutta minusta vaihtoehtoa ei enää ollut.

Nyt odotusaikani on vasta alussa. Fyysisesti sujuu hyvin, mutta lapsen saaminen yksin surettaa.”

BT, 38

Jos voisin, tekisin toisin

”Heti raskausuutisen kuultuaan mies ilmoitti, ettei halua olla kanssamme tekemisissä. Tänäkin päivänä kysyn itseltäni, mitä oikein ajattelin pitäessäni lapsen moisessa elämäntilanteessa. Olin nuori ja hölmö enkä ajatellut lainkaan tulevaisuutta.

Lapseni ensimmäiset viisi vuotta ovat olleet rankkoja. Vanhemmuuteni on todella yksinäistä, enkä suosittele tätä valintaa kenellekään.

”Vauvan synnyttyä halusin pakoon yksinistä arkea. En ole ylpeä niistä ajoista.”

Vauvan synnyttyä aloin nopeasti tutustua uusiin miehiin, koska halusin pakoon yksinäistä arkea. Hoidatin lasta paljon hänen isovanhemmillaan. En todellakaan ole ylpeä niistä ajoista.

Monen vuoden jälkeen olen tavannut ihanan miehen, joka on hyväksynyt minut ja lapseni. Odotan yhteistä lastamme ja aion olla läsnä oleva äiti kummallekin lapselleni ja nauttia vauva-ajasta, mitä en esikoiseni kanssa kyennyt tekemään. Nyt ajattelen, että tekisin kaiken menneisyydessäni täysin eri lailla.

On aivan erilaista saada lapsi, kun toinen on koko ajan tukena. Maailmani romahtaisi, jos mieheni jättäisi meidät yksin. Mutta vaikka ero tulisi, tiedän, että toisella lapsellani on isä, joka on sataprosenttisesti mukana hänen elämässään.”

Ei enää ikinä, 28

Minä pärjään, jos kuka

”Tulin yllättäen raskaaksi vanhan tutun kanssa. Lapsen pitäminen oli itsestään selvää, koska olin toivonut lasta aina. Olen myös aina ollut itsenäinen ja vahva, joten en pelännyt ajatusta pitää lasta yksin.

Minulla on tukiverkko, johon voin luottaa. Kaikki läheiseni ja ystäväni ovat olleet onnellisia puolestani, eikä päätökseni pitää lapsi tullut heille yllätyksenä. He olivat varmoja, että minä jos kuka pärjään yksin, olenhan kuulemma luotu äidiksi. Näin olen itsekin ajatellut.”

Mama, 32

En ota vastaan surkutteluja

”Yksin odottamieni esikoiskaksosten jälkeen koin, että perheeseemme mahtuisi vielä yksi lapsi. Parisuhdetta ei ollut, enkä sellaista kaipaa, joten tuntui sopivalta hakeutua yksin klinikalle. Päätös oli yksi elämäni parhaista.

”Oli ihanaa jakaa raskausajan ultrat sekä synnytys oman äidin kanssa.”

Muut ovat suhtautuneet pääsääntöisesti hyvin. Olen kertonut kysyttäessä aika avoimesti perhetilanteestamme ja halunnut karistaa ihmisten ennakkoluuloja. Uskon, että omalla asenteellani olen vaikuttanut myös muihin. En ole ottanut vastaan surkutteluja, koska perheemme on juuri täydellinen näin.

Äitini oli ensimmäinen läheinen, jolle kerroin klinikalle varaamastani ensikäynnistä. Kertominen jännitti paljon, mutta sain täyden tuen. Oli ihanaa jakaa sekä raskausajan ultrat että synnytys äidin kanssa. Koko kokemus lähensi meitä entisestään. Muut sukulaiset ottivat myös vauvauutisen ilolla vastaan, eikä ole kaikkien kanssa tainnut edes tulla puheeksi, miten vauva on saanut alkunsa. Sillä ei ole merkitystä.”

Gety, 26

Vauvani oli ihme

”Olin suhteessa, ja hormonaalisesta ehkäisystä huolimatta vauva ilmoitti tulostaan. Se on lähes ihme tämän ikäisenä. Miesystävänikin oli ihmeissään, emme olleet ajatelleet, että kävisi näin. Päätin, että minä riitän vanhempana vauvalle ja että minä ja vauva riitämme kahden hengen perheenä.

Arkea on helpottanut se, että olen suunnitellut järkevät hankinnat jo alkuvaiheessa. Neuvolan palvelut ja neuvot ovat olleet kultaakin arvokkaampia yksin odottavalle.”

Projekti 2018, 40

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla