Lisää tehoja. ”Isyys on tehnyt minusta entistä  tuotteliaamman ja tehokkaamman.  Olen ruvennut  noudattamaan perinteisempiä työaikoja ja omistanut muun ajan perheelleni”, Karri Miettinen eli  Paleface sanoo. Kuva: Milka Alanen
Lisää tehoja. ”Isyys on tehnyt minusta entistä tuotteliaamman ja tehokkaamman. Olen ruvennut noudattamaan perinteisempiä työaikoja ja omistanut muun ajan perheelleni”, Karri Miettinen eli Paleface sanoo. Kuva: Milka Alanen

Muusikko Paleface treenaa omaa luovuuttaan höpsöttelemällä lastensa kanssa. – Kehun lasteni kekseliäitä ratkaisuja, vaikka he tekisivätkin jotakin urpoa.

Esikoiseni Rebecca teki eräänä päivänä energiajuoman kahvista ja mineraalivedestä ja vei sen kaverilleen. Juoma maistui kauhealta, kaveri ei koskenutkaan siihen eivätkä energiajuomat kuulu alakoululaisille, mutta kehuin silti tytärtäni: ”Olipa kekseliäs juttu, teit kiinnostavan kokeilun.”

Kehun lasteni luovia ratkaisuja, vaikka he tekisivät jotain urpoa, koska haluan tukea heitä ajattelemaan itse. Lapset osaavat ajatella laatikon ulkopuolelta, mutta kyky surkastuu, jos sitä ei vahvisteta.

Ruokin tytärteni luovuutta kaikin tavoin. Meillä kuunnellaan jatkuvasti musiikkia, lauletaan, soitetaan ja askarrellaan. Mikään ei balsamoi sielua niin kuin oman lapsen laulu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Rebecca laulaa skarpisti ja nuotilleen. Kerran kun treenasin olohuoneessa yhtä biisiä, pysähdyin miettimään, miten loppusäkeistö meni. Äkkiä lastenhuoneesta kajahti loppulaini.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Päiväkodin hoitajilla on ihmettelemistä, kun kuopukseni Meeri veisaa punavankileirien kauheudesta kertovaa biisiäni: ”Älä itke äiti kadonnutta poikaasi…” Hänestä se on yhtä hieno laulu kuin ”Ihhahhaa, hepo hirnahtaa”, vaikka ei hän sanoista mitään ymmärräkään.

Avaan tyttärilleni myös taiteen tekemisen prosessia. Sitä, että taideteokset eivät vain putkahda jostain vaan vaativat suunnattoman määrän työtä. Olen esimerkiksi vienyt lapsiani taiteilijakavereidemme ateljeihin ja näyttänyt, miten taideteoksia tehdään. Kun teokset lopulta valmistuvat, käymme katsomassa niitä museoissa. Niin lapseni oppivat, että taiteen tekemisessä ei ole mitään mystiikkaa ja että kaikkea voi tehdä, jos intoa riittää.

”Luovuus on anarkistista, ja vanhempien pitää opettaa yhteiskunnan sääntöjä. Kamppailen joka päivä tämän ristiriidan kanssa.”

Luovuus ei ole harvojen erityislahja vaan lihaksia, joita voi treenata. Minun mielestäni kaikki ovat luovia ennen kuin autoritäärinen koulujärjestelmä tukahduttaa tuon luomisvoiman.

Lasten kanssa luovuutta voi vaalia myös absurdilla ajattelulla, jota Meeri kutsuu höpsöttelyksi. Hän kysyy usein: ”Kan du höpsötellä litet?” Silloin otan vaikka kuvan ja keksin siitä älyttömiä väitteitä. Se vapauttaa omaakin mielikuvitusta.

Luovuus on aina anarkistista, ja vanhempien pitää myös opettaa lapsille yhteiskunnan sääntöjä. Kamppailen joka päivä tämän ristiriidan kanssa.

Miten voin olla vihainen tyttärelleni siitä, että hän piirtää seinäämme, jos graffitikulttuuri on ollut suuri osa elämääni?

Huomaan helposti sortuvani perinteiseen vanhempien kaksinaismoralismiin. Siihen, että kielletään lapsia kiroilemasta mutta päästetään itse kirosanalitania, kun lyödään vasaralla peukaloon.

”Olen jeesannut karuistakin oloista tulevia lapsia ja nuoria räppityöpajoissa koulukodeissa ja nuorisovankiloissa.”

Olen kiitollinen kasvatuksesta, jonka sain. Äitini ja isäni arvostivat taidetta ja keskustelivat kanssamme kulttuurin ja yhteiskunnan ilmiöistä.

Minulle ja sisaruksilleni opetettiin myös solidaarisuuden merkitystä. Sisäistin jo lapsena ajatuksen, että jos kaveri kaatuu maahan, se pitää jeesata ylös. Isommassa kaavassa tuo ajatus on tärkeimpiä juttuja, mihin uskon.

Olen jeesannut karuistakin oloista tulevia lapsia ja nuoria räppityöpajoissa, joita olen vetänyt muun muassa suomalaisissa koulukodeissa, Kalifornian nuorisovankiloissa ja Rio de Janeiron faveloissa.

Räppien kirjoittaminen on maailman ja kokemusten sanoittamista. Se on hirveän terapeuttista ja vapauttavaa, koska räpissä ei ole yhtä oikeaa tapaa hoitaa homma.

Rap vetoaa moniin kaltoinkohdeltuihin, koska siinä voi tylyttää suoraan ja sensuroimatta. Räpissa pahin gangstakin on runopoika. Rap elää kielestä, ja rakennusaineet siihen saadaan lukemalla ja kuuntelemalla. Unohtumattomin räppipajakokemukseni liittyy tähän.

Olin käynyt Harvialan koulukodissa jo joitakin kuukausia, kun henkilökunta tuli ovelle vastaan. Hoitajat kertoivat tohkeissaan, että Hesari ja Hämeen Sanomat olivat kadonneet taukotilan pöydältä ja kirjastossakin oli ehkä käyty. Jätkät olivat siis tajunneet lukemisen arvon!

”Isyys on kasvattanut samaistumiskykyäni ja tehnyt minut paljon tehokkaammaksi.”

Isyys on tehnyt minulle taiteilijana hyvää. Se on kasvattanut samaistumiskykyäni ja saanut minut tuntemaan suurempaa vastuuta ympäristöasioista ja yhteiskunnasta, mikä näkyy suoraan siinä mitä kirjoitan.

Olen myös tullut paljon tuotteliaammaksi ja tehokkaammaksi, kun olen ruvennut noudattamaan perinteisempiä työaikoja ja omistanut muun ajan perheelleni.

Ihanimpia hetkiä ovat ne, kun kotiin tullessa lapsi juoksee vastaan ja ojentaa sateenkaaripiirroksen tai kun saa saaristomökillä istua lasten perustamassa Natt Kaféssa ja ottaa vastaan kävyistä ja lehdistä tehtyjä annoksia. Silloin kaikki on niin hyvin kuin voi olla.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Paleface

  • Karri Miettinen, 40, tunnetaan parhaiten rapartisti Palefacena.
  • Hän on käsikirjoittanut musikaaleja ja koululaisoopperan ja kirjoittaa neljättä kirjaansa.
  • Karri asuu Helsingissä vaimonsa Bellan ja lastensa Rebeccan, 7, ja Meerin, 3, kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla