Stereotyyppinen käsitys halusta voi johtaa siihen, että seksistä tulee jotain, johon ei vain tule ryhtyneeksi, Elina Tanskanen sanoo.
Elokuvissa halu näyttää tältä: Nainen ja mies kietoutuvat toisiinsa jo taksissa, ja rappukäytävään päästyään he alkavat kuoria kiireessä toisiltaan päällysvaatteita. Ei jää epäselväksi, että nyt on ihan pakko saada.
– Stereotyyppinen ajatus seksuaalisesta halusta on älytön panetus, joka iskee voimalla. Se ei ole kuitenkaan ainoa tapa haluta, seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen sanoo.
Yhtä oikeaa ja aitoa halua on responsiivinen halu. Se on sitä, joka syttyy reaktiona kosketukseen tai muuhun stimulaatioon. Sellainen halu viriää esimerkiksi toiminnan myötä ja edellyttää sitä, että viriämiselle antaa mahdollisuuden.
Stereotyyppinen ajatus seksuaalisesta halusta on älytön panetus.
On yleistä, että pariskunnan osapuolilla halu syttyy eri tavalla. Jos toisella halun herääminen vaatii vähän enemmän lämmittelyä, voi syntyä väärä oletus siitä, että tämä ei halua ollenkaan. Väärinymmärryksen seurauksena voi olla loukkaantumisen ja ahdistumisen kierre – ja se, että seksi jää.
– Puolison kanssa olisi hyvä puhua asiasta ja hyväksyä suhteessa erilaisia halun muotoja. Yhdessä voi pohtia sitä, mitkä asiat auttavat syttymään ja mitkä jarruttavat halua.
Väsymystäkin on monenlaista, Tanskanen miettii. Koska aina vähän väsyttää, ei tule ehkä ryhtyneeksi seksiin, vaikka oikeastaan kaipaisikin juuri sitä.
– Tietysti on paljon niitäkin tilanteita, joissa lepo on parempi vaihtoehto. Seksiin ei pidä ryhtyä, jos koko kroppa ja pää huutaa ei, Tanskanen sanoo.
Tanskanen neuvoo kuulostelemaan sitäkin, millainen olo itselle seksistä jää. Jos seksin jälkeen on sellainen tunne, että hei, oli kivaa, tätä kannattaisi tehdä useammin, hommaan kannata ryhtyä seuraavallakin kerralla. Silloinkin, vaikka se vaatisi alkuun vähän viitseliäisyyttä.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
