Nää on mun! Kun lapsi tykkää laseistaan, ne eivät unohdu käytöstä. Kuva: <span class="photographer">iStockphoto</span>
Nää on mun! Kun lapsi tykkää laseistaan, ne eivät unohdu käytöstä. Kuva: iStockphoto

Lapsen silmälasit tulee valita vielä tarkemmin kuin aikuisten, sillä pienet ovat isoja kriittisempiä ja vilkkaampia. Optikko Hemmo Salo antaa vinkkinsä.

1. Lapsen silmälasien tulee olla juuri oikean kokoiset.

Lapsen silmälasikehysten tulee olla oikeankokoiset – siis täysin sopivat ilman kasvunvaraa. Puoli senttiä liian leveät kehykset ovat liian isot. Koko muuttuu pienellä koululaisella nopeasti: pään kasvu on kiihkeimmillään 7–10-vuotiaalla, jolloin samat kehykset ovat harvoin sopivat kahta vuotta. Usein ne täytyy uusia vuoden välein.

2. Rillien pitää istua täydellisesti.

Lapsen nenällä ei ole paikkaa silmälasien kehyksille samalla tavalla kuin aikuisella. Siksi muovisten lasien nenäkappaleen tulee vastata nenän varren muotoa. Metallikehyksissä nenätyynyt täytyy säätää tarkasti oikeaan asentoon.

Jos lapsi sanoo, että silmälasien pitäminen sattuu, se on todennäköisesti totta. Silloin kyseessä on todennäköisesti tekninen ongelma, jonka optikko voi korjata.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

3. Lasien pitää kestää kovaa menoa.

Lapsen silmälasien tulee kestää mekaanista rasitusta ihan toisella tavalla kuin aikuisten. Aikuiset kaatuilevat ja törmäilevät huomattavasti vähemmän. Kasvun lisäksi rasitus on merkittävä syy sille, että lapsen lasit täytyy uusia usein.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muovikehys on metallista joustavampi. Se on myös siksi turvallisempi, että irtoavia osia on vähemmän. Muovisen kehyksen kontaktipinta on ihoystävällisempi kuin metallisen, joka voi kaatumisessa aiheuttaa kurjaa jälkeä.

Jos lasit hankitaan jo 3–5-vuotiaalle, ne voi varustaa kippura-aisalla. Sellaisen saa kiinni metallisiin kehyksiin, ja se auttaa kehyksiä pysymään paremmin paikoillaan.

4. Kevyt kehys on kiva käyttää.

Kehysten kannattaa olla mahdollisimman kevyet, mutta painoon vaikuttaa myös linssin laatu. Linssien materiaali kannattaa valita optikon kanssa niin, että se on mahdollisimman kevyt ja tarkoituksenmukainen. Vaihtoehtoja on runsaasti. Parin kympin säästö linsseissä ei yleensä kannata, sillä niiden paino voi vaikuttaa mukavuuteen paljon.

5. Lasit valitsee lapsi, ei aikuinen. 

Valitettavan usein vanhempi ostaa lapselleen ”vain nämä lasit” sillä perusteella, että ne ovat pian pienet tai rikki. Lasien ulkonäkö on kuitenkin lapsille valtavan tärkeä asia, josta ei pidä tinkiä.

Kaikkein tärkein sääntö silmälasiostoksilla on, että lapsen tulee tykätä laseistaan. Jos hän haluaa turkoosi-violetit lasit salamakuvioilla, ne kannattaa ostaa. Silloin lapsi myös pitää niitä mielellään. Neutraaleihin laseihin kyllästyy aivan varmasti.

Lapsilla on vahvoja mielipiteitä. Jo hyvin pieni pystyy ottamaan vastuuta siitä, millaisista laseista hän pitää.

6. Vanhat rillit käyvät varalaseiksi.

Silmälaseja pidetään aina, kun ne ovat tarpeen. Näköä ei haittaa olla välillä ilman laseja. Lasit kannattaa jättää pois uimahallissa ja pallopeleissä, etteivät ne ole kohta entiset. Koulussa ja televisiota katsoessa niitä kannattaa pitää koko ajan.

Vanhoja laseja, jotka ovat vähän pienet, voi käyttää pallopeleissä ja varalaseina.

7. Ruutuaika lisää likinäköisyyttä.

Silmälasit pitää maksaa yleensä itse. Karsastuksesta kärsivä lapsi saa kuitenkin lasit ilmaiseksi lääkärin määräyksestä.

Lasten likinäköisyys on yleistynyt huomattavasti, koska ulkoilu on vähentynyt ja ruutujen katsominen lisääntynyt. Ulkona silmä tarkentaa automaattisesti kauas, mutta sisällä ja ruudun äärellä lähelle tarkentaminen lisää näön ongelmia. Luvut ovat pysäyttäviä: Ruotsissa lähes puolet 7–11-vuotiaista lapsista on likinäköisiä. Nepalissa vastaava luku on alle 4 prosenttia.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla