Kaikki rentoutui, kun ruokinta pullosta alkoi sujua, kertoo kyselyyn vastannut äiti. Kuva: iStockphoto
Kaikki rentoutui, kun ruokinta pullosta alkoi sujua, kertoo kyselyyn vastannut äiti. Kuva: iStockphoto

Millaista on, kun imetystaipale jää jostain syystä aiottua lyhyemmäksi?  

Kahden lapsen äiti Sanna imetti molempia poikiaan näiden elämän kaksi ensimmäistä kuukautta. Esikoinen oli kuitenkin syntyessään niin pieni, että hän ei jaksanut imeä kunnolla rintaa. Vanhemmat ottivat korvikkeen käyttöön, sillä Sanna ei enää jaksanut jatkuvaa imetys-lisämaito-pumppausrumbaa. Kuopuksen imetys puolestaan loppui koko perheen sairastuttua enterorokkoon.

– Kun lakkasin ahdistumasta imetyksestä ja väsyttämästä itseäni, saatoin käyttää energiani siihen, että olin ihan eri tavalla läsnä lapsilleni, Sanna kertoo Vauva-lehden haastattelussa.

Myös Vauva.fin verkkokyselyyn vastanneet äidit kertoivat, että kun he pystyivät antamaan itselleen luvan imetyksen lopettamiseen, turha stressi poistui, mikä helpotti arkea. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Syyllisyys pois pulloruokinnasta

Moni saattaa raskaana ollessaan ajatella, että imetys onnistuu automaattisesti. Jos näin ei käykään pettymyksen tunne voi olla iso.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Imetyksen epäonnistuminen on aika pelottavaa ja aiheuttaa turhaa itsensä syyllistämistä. Pulloruokinnan ei pitäisi olla häpeän aihe, vaan se on ihan yhtä oikea tapa ruokkia lapsi, kuin imetyskin. Ajattelin ennen lasta, että totta kai imetys onnistuu. Nyt olen tietoisempi eri ongelmista. Nyt syyllisyys imetyksen epäonnistumisesta on lähes hävinnyt.”

Vaihtoehtoja löytyy

Joskus imetyksen saattaa joutua lopettamaan siksi, että maito ei nouse kunnolla, ja vauva ei saa tarpeeksi ravintoa.

”Olisin halunnut tietää, ettei maito välttämättä nouse lainkaan vaikka mitä tekisi. Etukäteen ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin imetys, mutta nyt ajatellen korvike oli hyvä ja helppo vaihtoehto. Se antoi itselle vapautta, kun joku muukin pystyi ruokkimaan vauvaa.”

”Ahdistuin turhaan, kun imetystä yritettiin, vaikka maito ei vain noussut. Ajattelin, että imetys on jotain mitä kuuluu tehdä. Nyt ajattelen, että se ei ole minua varten ollenkaan, enkä todennäkoisesti tule sitä seuraavien kohdalla pidempään tekemään.”

Imetysangstista eteenpäin

Äidille oman vauvan imettäminen voi olla äitiyden tärkeimpiä juttuja. Siispä imettämistä haluaa jatkaa, vaikka se ei aina tuntuisikaan hyvältä.  

”Jälkeenpäin mietin, että hankalat imetykseni loivat kamalia paineita, eivätkä ainakaan parantaneet alussa suhdettani lapsiini. Kaikki rentoutui, kun ruokinta pullosta alkoi sujua.”

”Imetin esikoista 8 kuukautta, kuopusta 6 kuukautta. Imetys oli jatkuvaa taistelua ja rintaraivareita alusta asti. En oikein päässyt kokemaan imetyksen ihanuutta kummankaan lapsen kanssa, vaan sinnittelin alusta asti niin pitkälle kuin jaksoin. Imetyksen lopettaminen oli valtava helpotus sekä itselleni että ehkä myös vauvoilleni, jotka alkoivat sen jälkeen myös nukkumaan paremmin. Puolisokin oli tyytyväinen, kun en enää jatkuvasti pyörinyt imestysangstini ympärillä.”

”Imetyksen lopetus kahden kuukauden jälkeen tuntui todella helpottavalta. Sain kannustavia kommentteja, että olin turhan pitkään paininut itseni kanssa ja pakottanut itseni imettämään oman vointini kustannuksella.”

Lainaukset on poimittu Vauva.fin sivuilla olleesta imetyskyselystä.

Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla