Vannon kautta kiven ja kannon...

Lääkäriksi valmistumiseen on kuulunut aika monenlaisia juhlallisuuksia, mutta nyt takana on niistä se viimeinen, lääkärin valan eli Hippokrateen valan vannominen. Valatilaisuus järjestetään meille Oulussa valmistuneille kerran vuodessa, syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Mukaan pääsevät kaikki siihen mennessä valmistuneet lääkärit ja hammaslääkärit.

Valatilaisuus oli yllättävän juhlava, vaikka alun perin olin ajatellut kyseessä olevan melko koruttoman tilaisuuden. Paikalla oli dekaani, arkkiatri ja liiton edustaja, ja kaikki pitivät puheen. Puheiden jälkeen vannoimme kaikki yhdessä lääkärin valan - siihen, että kaikki olisivat sen yksitellen vanonneet, olisi mennyt liikaa aikaa.

Pukukoodina oli tumma puku, ja muiden tyttöjen tavoin itsekin pukeuduin pikkumustaan. En viitsinyt laittaa samaa pikkumustaa, johon pukeuduin kevään tilaisuuksissa, ja niinpä hankin uuden koltun Zarasta. Mekkoni oli tosi yksinkertainen, mutta ajoi asian ihan hyvin.

Tilaisuuden jälkeen menimme perheeni ja isovanhempieni kanssa syömään Sokeri-Jussin kievariin, jossa en ollutkaan aikaisemmin käynyt. Listalla oli suomalaista ruokaa kotimaisista raaka-aineksista. Alkupalaksi söin vuohenjuustosalaattia ja pääruuaki voissa paistettu rautua. Annokset oli superisoja, joten jälkkäriä en saanut millään mahaani mahtumaan!

Ilta menikin sitten kurssikavereiden kanssa jatkoillen ensin Toppilassa Villa Salmenrannassa ja loppuillasta Apollon tanssilattialla. Mun päkiät ei oo varmaan koskaan olleet näin kipeet! Tanssin varmaan kolme tuntia putkeen eilen, huh. Yöunet jäi vähän nafteiksi, mutta ehkä näillä hyvillä fiiliksillä jaksaa aloittaa viikon. :)

Ps. En tiedä, mitä ihmettä noille kuville oikein tapahtui, kun ne muuttuivat noin rakeisiksi! :( Koetan selvitellä asiaa...