Ravitsemustrendit ovat kiihtyvässä vauhdissa ja syyhän tietysti on internet, some, informaation kiihtyvä tahti ja vastaavasti kiihtynyt leipääntyminen. Ja varmaan kaikenlaista muutakin taustalla on. Ja kaikissa ravitsemustrendeissä on joku ihan oikea hyvä juju pohjalla, mutta ongelmallisesti niissä on myös mukana vahvoja ylilyöntejä jotka tarttuvat ihmisten mieliin ja käyttäytymiseen. Ja ei ole kovin harvinaista törmätä henkilöön, joka on kerännyt kaikki viime vuosikymmenten trendien ylilyönnit. Siinä on yleensä vähän hommia päästä syömisessä tasapainoon kun vanhan poisoppiminen totutusti on paljon vaikeampaa kuin uuden oppiminen. Ja mitäs näitä trendejä onkaan etuineen ja heikkouksineen? Heitän lonkalta isoimmat mieleentulevat ja nostan niistä esiin ongelmapuolet, koska niihin tämä blogautus liittyy. Hyvää oli kaikissa trendeissä mukana paljonkin ja osa ihmisistä osasi noukkia juuri ne.
1980 ja 90 –luku: Vähärasvaisuuden aika
Rasvan laadulla on merkitystä terveydelle paljonkin, mutta kyllähän tällä aikakaudella moni oppi varomaan rasvaa niin paljon, että siitä kärsivät kaikenlaiset suositeltavatkin rasvan lähteet. Omassa työssäni vahvasti mukana olevan painonhallinnan kannalta Painonvartijat oli opettamassa liian vähäistä syömistä ja kovin mustavalkoista suhtautumista syömiseen. Nämä olivat aikakautensa tutkimuksen tuotteita, mutta jälkiviisaana on helppo sanoa niiden olleen ylilyöntejä.
1990-luvun loppu: Funktionaaliset elintarvikkeet
Kovin minitrendihän tämä oli ja ongelmatkin aika pieniä. Ylilyöntinä tuotteet, joissa saattoi olla ihan hyviäkin juttuja mukana, mutta mielikuvatasolla niiltä odotettiin paljon ja vastaavasti tavallisen terveellisen ruuan mielikuvan arvo laski. Tyyppiesimerkkinä korkeasta kolesterolista kärsivä, jonka ainoa elintapamuutos oli Benecolin käyttö. Ei näin.
2000 –luku: Vähähiilihydraattisuuden aika
Vaikkei ihan alusta näkynytkään niin vuosikymmenen loppupuoli oli tällä trendillä niin väkevä, että laitetaan koko vuosikymmen tähän piikkiin. Opetti ihmisiä varomaan hiilihydraatteja yhtä mustavalkoisesti kuin rasvaa aiemmin ja täysjyväviljatuotteet sekä hedelmätkin alkoivat vaikuttaa epäterveellisiltä joidenkin silmissä.
2010- luvun alku: luonnollisuus ja paleoruokavalio
Kun mediaräjähdys muutama vuosi sitten käytännössä yhdessä syksyssä tappoi vähähiilihydraattisuustrendin astui tilalle sen hengenheimolainen paleo- eli kivikautinen ruokavalio. Tähän liittyi näppärästi pikkuhiljaa kasvussa ollut luonnollisuustrendi. Lopputuloksena valtaosa viljatuotteista olivat edelleen out ja ”prosessoidun ruuan ” (jonka jokainen ymmärtää omalla tavallaan) pahuus nosti päätään.
Näistä saammekin iloisesti aikaa sopan, jossa hyvinvointia ja laihtumista toivovalla henkilöllä on aikamoisia vaikeuksia löytää syömisen tasapainoa kun rasvaa varotaan, mutta hiilihydraatitkin huolestuttavat. Lisäksi e-koodeja ehkä vältellään. Ja jos paino mietityttää, niin syödään aivan liian vähän ja ajatellaan syömisen kontrollin olevan avainsana. Pahimmillaan syömisestä on kaikki ilo tiessään ja ”sallittuihin ruokiin” jäävät enää kasvikset ja vähärasvainen proteiini – eikä ole sattumaa, että tämä on anoreksian tyyppi-ilmentymä. Yleisemmin tietysti on niin, että turhat pelot eivät saavuta ihan niin voimakasta reaktiota vaan meillä on vain henkilö, joka rajaa syömisensä mahdollisuuksia aivan tarpeettomasti ja tekee siitä hyvin hankalaa.
Mitä opiksi?
Onko kyseessä yksilön vika kun hän ei pysty näkemään trendien ylilyöntien läpi? En nyt sanoisi niin, sillä onhan se liki mahdotonta ollut nähdä se punainen lanka kaiken hälinän keskellä. Monet siinä ovat kyllä onnistuneet ja toivottavasti uusien trendien ilmaantuessä yhä useampi oppii näkemään ylilyöntien läpi. Mutta moni on myös eksynyt. Kun joku trendi jatkossa tulee niin kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jokainen trendi näyttää pitävän sisällään jotain mistä on ehkä opittavaa – mutta yhtälailla siellä on ylilyöntejä ja jos jokin ehdotettu muutos tuntuu pahasti sotivan omaa hyvinvointia, syömisen mielekkyyttä tai maalaisjärkeä vastaan niin kannattaa hiukan syvemmin kaivella miten tarvittava se muutos lopulta onkaan.
PS. Kuinka moni teistä syö muuten banaania hyvällä omallatunnolla? Se on asettunut oikeastaan kaikissa trendeissä ylilyöntinä varottavien joukkoon: ensin "liian tuhtina hedelmänä", sitten hiilaripitoisena hedelmänä ja lopulta fruktoosin lähteenä.
syön banaania hyvällä halulla, varsinkin iltapalaksi, uskon sen antavan hyvän yöunen. kohtuus toki kaikessa, max 1 banaani päivässä.
Olen syönyt banaania aina hyvällä halulla ja omallatunnolla. Se ei ole ollut millään tavoin ristiriidassa sen kummemmin aikoinaan vähärasvaisina aikoina, tämän vuosituhannen hiilaritietoisen ruokavalioni kuin oikean ruoan painotukseni kanssakaan. Hyvä ape!
Hyvä näin! Joillain toisilla ei vain ihan samaa mielikuvaa valitettavasti tullut.
"rasvaa varotaan, mutta hiilihydraatitkin huolestuttavat. Lisäksi e-koodeja ehkä vältellään. Ja jos paino mietityttää, niin syödään aivan liian vähän ja ajatellaan syömisen kontrollin olevan avainsana" - juuri näin
Minulle on tarttunut joka vuosikymmeneltä jokin kielto mieleen syövereihin, mikään syöminen ei tunnu oikein sallitulta ja sairastankin ahmintahäiriötä.
Banaania ja perunaa - kyllä laskee kolesteroli ja verenpaine.
Kaksi täysin järjettömästi dissattua ruoka-ainetta.
Tuon takiakohan se banaani on nykyisin niin halpaa? Maistuu kyllä minulle.
Olen syönyt banaania aina, myös vhh:lla, joskaan en suuria kertamääriä vaan maksimissaan yhden päivässä ja senkin osittaen. Valitsen hieman vihertävän, siinä on vähemmän sokeria ja enemmän resistenttiä tärkkelystä, makukin on raikkaampi. Pilkon sitä usein maustamattomaan jugurttiin, kanasalaattiin tai tuorehedelmäsalaattiin.
Patrik,
Paleoruokavaliota (ja elämäntapaa) noudattavana tahtoisin hieman oikaista käsityksiäsi asiasta. Paleoväki ei suinkaan vältä rasvaa. Itse asiassa monelle rasva muodostaa merkittävän osan energiansaannista. Laatu on enemmän se, mihin keskitytään, ei määrä.
Puhun tässä vastedes vain itsestäni, mutta koska noudatan paleoruokavaliota se minulle tässä kontekstissa sallittakoon.
Rasva muodostaa päivästä riippuen n. 55-75% päivän energiasaannistani. Välttelen kyllä epäterveelliseksi mieltämiäni kasviöljyjä joiden omega-3/omega-6 suhde on huono (eli rasvoja joissa on paljon lukuisissa tutkimuksissa tulehdustiloihin liitettyjä omega-6 rasvahappoja). Jotkut kasvisöljyt ovat myös kovin epästabiileja eivätkä kestä kuumennusta. Ruuanlaittoon sopivat paremmin esimerkiksi kookosöljy ja ghee.
Hiilihydraattipitoisia ruokia, kuten bataatteja (ja joskus valkoista riisiä) syön myös, etenkin treenipäivinä. Tästä huolimatta pidän hiilihydraattien saannin pääosin suhteellisen matalana (n. 20-90 g hh/pv), sillä ne eivät minulla pidä nälkää samalla tavalla kuin rasvapitoisempi ravinto ja koen itseni nuutuneeksi. Ihan hiilarikammoinenkaan en kuitenkaan ole.
Lihaa en syö päivittäin ja valitsenkin usein proteiininlähteekseni kalaa (ei kasvatettua) ja luomumunia. Proteiinia saan painokiloa kohden noin 1.5 g verran. En siis syö joka ateriaksi valtavaa annosta lihaa.
Yleisesti ottaen en stressaa ruokavaliostani, enkä ole tiukkapipo sen suhteen. Joustan esimerkiksi sosiaalisissa tilanteissa, joskin viljatuotteita vältän aina. Myös alkoholia nautin ajoittain, vaikka oluet ja makeat siiderit jätänkin muille. Elämäntapani ansiosta olen onnellinen, energinen ja terve 27-vuotias nuori nainen. Pituudelleni 165 cm painan sopivat 54 kg ja hyvät hauikset sekä "sikspäkki" löytyvät. (Mainittakoon vielä, että viisi vuotta sitten olin muuten 45 kg, melankoliaan taipuvainen, ruuasta stressaava suorittajatyyppi.) Olen ehdottomasti paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin elämäni aikana.
Myönnän, että "paleo" on hankala määritellä, eikä yhtä määritelmää olekaan, sillä paleo on enemmän liike kuin dogma. Jokainen tekee tyylillään, perusperiaatteita noudattaen, ja tavoitteena on tavallisimmin terveys, ei niinkään biitsikunto. Toivoisin, että media ei maalaisi siitä niin kärjistettyä kuvaa ja että paleoruokavaliota julkisesti kommentoivat henkilöt tutustuisivat perusperiaatteisiin, eivätkä keskittyisi liikaa marginaalitapauksiin, yksityishenkilöiden ylilyönteihin, tai muualla mediassa julkaistuun virheelliseen tietoon.
Lopuksi vielä banaanista: Käytän sitä viikoittain, enimmäkseen ruuanlaitossa. Se sopii oivasti niin paleopannukakkuihin kuin pirtelöihinkin.
En todennutkaan paleota vähärasvaiseksi. Se paleota seuraava kappale oli tiivistys kun kaikkien trendien ylilyönnit kootaan yhteen.
Paleossa on paljon hyvää kuten lukuisissa muissakin ruokavalionimikkeissä. Monen paleoruokavalio on erittäin laadukas. Ja sitten senkin ympärillä on ylilyöntejä kuten muissakin ja tämä blogautus vain oli ongelmalähtöinen.
Patrik
Lisätään vielä, rttä mediassa aina luodaan ylilyöty ja virheellinenkin kuva ruokavalioista. Se on käynyt aiemmille ruokavalioille ja se käynee paleolle. Se on median yleisluonne vaikka poikkeuksia on.
Muotidieetit ovat hyvinvoinnin tuotetta. Ennen maanviljelyn syntyä todennäköisesti syötiin kaikki mitä saatiin ja jaksettiin. Kuivaliha ja happamat marjat saattoivat olla säilyttämiskelpoisia, ehkä jotkut juurimukulat? Jo hammaskalustoamme katsomalla näkee että se on tarkoitettu sekaravinnon syömiseen. Kyky kerätä varastorasvaa (muuttaa mikä tahansa ruoka-aine rasvaksi) ja nälkäjaksoina sulattaa pois on lienee ollut selviytymisemme ehto.
6pack naisella on senverran harvinainen ja kunnioitettava näky, että itse olen valmis lievään ylilyöntiinkin sen eteen - joidenkin mielestä siis :D Kunhan ei nälässä elämistä vaadi - kuten paleolla nimenomaan ei vaadi. Suht tasaiset makrot ja kalorit n.2000 toimivat kuin vanhan junan huussi.
Ylilyöntejä on ollut, mutta mielestäni 2000-luvun jälkeiset ylilyönnit ovat olleet selvästi maltillisempia ja vähemmän haitallisia kuin sitä edeltävät. Koko kuvaa katsoessa 2000-luvun trendit näkyvät mielestäni vaikuttaneet positiivisesti suomalaisten syömiskäyttäytymiseen. Perustan mutuni siihen mitä näen ihmisten lautasilla ja ostoskärryissä, enkä siihen mitä iltapäivälehdissä kirjoitellaan.
Hieman enemmän itsekritiikkiä teiltä ravitsemusasiantuntijoilta toivoisin. Esimerkiksi tuo täysjyväviljan ylistäminen on mielestäni yksi pahimmista 2000-luvun ravitsemustrendien ylilyönneistä. Näyttäähän se täysjyvävilja tutkimusten mukaan olevat terveellisempää kuin kuorittu vilja, mutta ei sen tieteellinen näyttö ole läheskään niin yksiselitteistä, kuin annatte ymmärtää. Lisäksi laajassa mittakaavassa on toistaiseksi suuri kysymysmerkki täysjyvävilja vs ei viljaa ollenkaan (esim muita kasviksia tilalla).
Mitäpä jos itse näyttäisitte esimerkkiä, ettekä ryntäilisi suin päin "itsestäänselvyyksien", "virallisten totuuksien", tai omien ennakkoluulojenne perässä, vaan pyrkisitte objektiivisuuteen. Olisi kiva joskus lukea tekstiä, jossa ei ilman erittäin hyviä perusteita hehkuteta mitään superruokia (maallikoilla esim. goji-marjat, asiantuntijoilla esim. täysjyvävilja). Toki täytyy myöntää, että mielestäni olet yksi fiksuimmista, kiihkottomimmista ja faktapainotteisimmista ravintoasiantuntijoista Suomen somessa.
Minä oon ainakin ihan eksynyt ja yritin tähän saada apua ilmaiseksi terveyskeskuksesta. Ajattelin että jos saisin kuulla ammattilaisten mielipiteitä näistä asioista ja päätin, että lääkäriin ja ravitsemusterapeuttiin voisin ainakin luottaa jollain tasolla. Lääkäri kuitenkin kohautteli vain hartioitaan ja hoki niiientiiiä eikä suostunut kirjoittamaan lähetettä ravitsemusterapeutille. Varmaan kun ei tainnut tajuta, että vaikka olen normaalipainoinen, niin mulla on takana yli 20kg laihdutus, koko iän kestänyt ylipaino (normaalipainossa ollut 1v/27v:sta) ja sitten tämä trendi-eksyminen ja pään sekasin olo. Haluaisin vain oppia syömään normaalisti ja uskoisin, että sillä tavalla tulisin myös tyytyväiseksi itseeni ja omaan ulkonäkööni.
Ei tässä juuri valmistuneen köyhän työttömän parane muuta kuin jatkaa yrittämistä itsensä parantamisen suhteen :) Katsotaan maksullisia palveluita sitten vaikka kun on töissä. Internet on hyvä ja sinun kirjotukset! Viimeisimpiä hyviä päätöksiä oli lopettaa vaa'alla käyminen. Paino on ollut kevään ajan 65-66kg ja olen 171cm pitkä. Ongelman vaaka muodosti siinä että viime kesänä painoin vielä 63kg mutta olin ns. laiha-läski. Kova treenaus salin puolella ja ruokavalion muuttuminen tuhdimmaksi ja terveellisemmäksi muutti vartaloa ja lihasmassaa on tullut lisää. Paino lukuna on kuitenkin ongelmallinen päälle, joten päätin lopettaa itseni punnitsemisen. Se ei kuitenkaan merkitse mitään, vaan tyytyväisyys ja hyvä itsetunto tulee muualta, kuten peilistä ja vaatteiden istuvuudesta. Hyvää itsetuntoa saa myös liikunnasta :) Kyllä tää tästä, mutta tosiaan tuo trendien ylilyöntien selkeennyttämistä olisi todennäköisesti ravitsemusterapeutilla käynti auttanut. Mutta ei voi mitään, osaan kyllä itsekin niinkun tähänkin asti. Nyt opetellaan tosiaan rentoutta syömisten suhteen ja hyvin on kyllä sujunut, mieheltäni kuulen kyllä kehuja että miten mulla menee :) Tammikuussa läpikäyty "Jutan superdieetti" Fitfarmilla sai mun pään aivan lopullisesti sekaisin.
Näiden lisäksi tulin kommentoimaan sitä että sulla unohtu tosta täysin yks trendi, joka menis tonne 2010-luvulle koska se on tällä hetkellä ehdottomasti kovinta huutoa: Fitness-elämäntapa! Juuri se jolla minä ainakin sain itseni aivan totaalisesti rikki, vain siksi että halusin päästä eroon pienestä vatsamakkarasta ja jenkkakahvasta. Tuo on minusta sairain elämäntapa/dieettimuoto sillä sen perusteena on täysin vain ulkonäkö eikä millään tapaa asioiden terveellisyys. "Strong is the new skinny" on ainoastaan tullut korvaamaan anorektikkojen elämäntapoja. Toki heillä lihasmassa saattaa kasvaakin, mutta mitään tervettä ei tuossa elämäntavassa ole. Elämä jatkuu syömisen ja liikkumisen kontrolloinnin keskellä, mutta tällä tavalla saadaan itseä nostettua ylemmäs normaalien ihmisten yläpuolelle ja siitä tunnetaan mielihyvää. Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä kerrassaan harmittaa että tähän elämäntapaliikkeeseen ikinä törmäsin :( Itseni korjaaminen eheäksi yhden tammikuun pelleilyn vuoksi jatkuu edelleen.
-Joan
On muitakin tapoja olla fit kuin minimirasvainen maitorahkakuuri... Kuten juuri paleo, jonka terveellisyys perustuu tutkittuun tietoon siitä, mitä haittaa viljojen gluteenista ja lektiineistä sekä maidosta voi olla. Nopeasti sen olossaan huomaa, mikä toimii ja mikä ei. Ja näkyy ulospäinkin, että turvotus laskee ja finnit vähenevät.
Tuo ylilyöty fitness-elämäntapa on tosiaankin se yksi kauhistus joka puuttui. Itse anorektikkona/bulimikkona olen todella surullinen kuinka media ihailee fitness -villitystä. On pelottavaa kuinka samankaltaisessa maailmassa anorektikko ja yli mennyt kehonrakentaja elää. Joskus tuntuu, että ainoa ero tuntuisi olevan se, että toisella ryhmällä lihakset kasvavat, toisella kuihtuvat... Surullisinta on kuinka media näkee sen ylilyödyn fitnekseen liityvän äärimmäisen kontrollin ja oman terveytensä pilaamisen vain hienona ja ihailtavana asiana...
Itse jouduin aika pitkään tapella tuon 90 -luvulla mielen pohjukoille muuttaneen rasvapelon kanssa. Viimein luulisin onnistuneeni muokkaamaan syömisteni rasvakoostumuksen ja rasvan määrän melko sopiviksi. Sairastumisen myötä yritän kovasti löytää sen juuri omalle keholle sopivan rennon ruokavalion ja tavan syödä.
Rasvapelon lisäksi myös hiilaripelko oli pitkään takaraivossa ja vääristi sitä ymmärrystä miten paljon hiilihydraatteja keho ja aivot tarvitsevat.
Banaaneista vielä, olen nähnyt pitkään syömiseni aika pitkälti lukuina käyrinä mittoina ja ravintoarvoina. (tähän yritän kovasti saada myös rentoutta) En koe minkään ruoka-aineen olevan itsessään "paha". Kun katsoo syömisiään paperilla ja numeroina niin se yksi banaani ei tunnu juuri miltään. Sallin teoriassa ihan kaiken ruokavaliooni mitä voisi kuvitellakkaan pistävänsä suuhunsa, se kokonaisuushan on tärkeintä. =) Käytännössä kuitenkin esimerkiksi nuo banaanit kuitenkin tuntuvat vähän pelottaville addiktoivan vaikutuksensa takia.
Enpä olekaan koskaan kuullut banaanin olevan addiktoiva. Itse olen kokenut sen hyväksi iltapalaksi, koska se pitää hyvin nälkää. Olen myös huomannut sen auttavan vatsan toiminnassa. Usein kuulee sanottavan, että banaani kovettaa vatsaa, mutta minulla se ainakin toimii päinvastoin. Olen ehkä muutenkin "erilanen", sillä ellen saa viljakuituja, lakkaa vatsa toimimasta eikä siinä auta juominenkaan. Yksi banaani ennen nukkumaanmenoa ja vot...! Ehkä se siis sittenkin on addiktoiva ;)
Onko kukaan kokeillut Mosleyn 2-5 -dieettiä, jossa paastotaan 500 tai 600 kalorilla 2 päivää viikossa ja muut 5 syödään normaalisti? Aiheesta oli prisma-dokumentti talvella. Itse olen ollut 3 viikkoa ja kiloja on lähtenyt jo joitain ja kerrankin dieetti jolla jaksaa olla! Vapaasyöntipäivinä ei huvita mässäillä ja makeanhimo on hävinnyt jonnekin. Tällä olen lopun ikäni.
juu en ole kokeillut, enkä kokeile, säännöllinen riittävä energiansaanti on ehdottomuus, kun harrastaa lihasten kasvatusta. Kun on tarve polttaa hieman rasvaa siinä ohessa, syön n.1500 kcal/pv + 200 kcal palautusjuoma treenin jälkeen. Päivänkin vähempi syöminen aiheuttaisi hirveän nälän,unettomuuden ja ahmimiskohtauksen.
Tarkoitin kokeilukysymykseni tietenkin ylipainon kanssa kamppaileville, hah hah.
Aikuinen tarvitsee hyvää rasvaa ja proteiinia n. 80 grammaa päivässä sekä vähintään 500 grammaa kasvikunnan tuotteita (kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä ja marjoja). Kaikissa kasvikunnan tuotteissa on kuituja, joten sitä kansallisruokaamme "ruisleipää" EI kukaan tarvitse kuidun takia.
vähintään 15 banaania päivässä.
vähintään 30 juoksukilometriä viikossa.
vähintään 7,5 h unta yössä.
80-10-10.
Kiitos tästä, hyvä kirjoitus! Kaikki nuo trendit on nähty, ja nykyään ei voi paljon mitään suuhunsa laittaa tuntematta huonoa omatuntoa...
Minä olen nyt noudattanut säännöllistä ateriarytmiä ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan n. 5kk.
Lähtöpainoni oli 133,4kg ja nyt painoni on 109,9 :)
Minä alan pikkuhiljaa uskoa, että tämä juttu toimii!
Kunpa jokainen ylipainoinen uskoisi tämän.
Terveisin Paksu Perhonen
http://lihavin.blogspot.fi/