Tuoreen äidin pelko: ”Saanko vyötäröäni ja rintojani koskaan takaisin?”
Elsa Heiko kipuili pitkään raskauden ja synnytyksen tuomia muutoksia vartalossaan. Yllättävä kokemus opetti katsomaan omaa kehoa hyväksyvämmin.
Vuorokausi synnytyksen jälkeen katselen uutta äitiminääni synnytysosaston suihkuhuoneen kokovartalopeilistä. Viime kuukaudet olen ihaillut pinkeää raskausvatsaani, mutta nyt peilistä heijastuu lähes yhtä iso mutta selkeästi pehmeämpi vatsa, jota koristaa pystysuora hätäsektioarpi kahdeksantoista metallin värisen tikin kera. Jo ennestään isot rintani ovat muuttuneet yhdessä yössä kipeiksi maitoa tihkuviksi meloneiksi. Vartaloni tuntuu täysin vieraalta.
Ylläni on sairaalan vihreä yöpuku. Värikoodattu kolttukin ahdistaa, sillä synnytysosastolla vihreä tarkoittaa isoa kokoa.
Tuntuu kuin kaikki muut äidit kulkisivat käytävillä vaaleanpunainen, pienemmästä koosta kertova trikoopötkö päällään. Minäkin haluaisin kuulua pinkkiin jengiin enkä tuntea oloani yhtä valtavaksi kuin ennen synnytystä.
Kotiin palattuani vauva-arki vie mennessään, mutta kehossani olen lähes yhtä hämmentynyt kuin viimeksi murrosiässä.
Olen kuitenkin jo 29-vuotias aikuinen nainen. Yritän ajatella faktoja: tilastojen mukaan Suomeen syntyy vuosittain yli 50 000 vauvaa, joten meitä synnyttäneitä naisiakin on lähes saman verran.
En voi olla ainoa, johon raskaus on jättänyt jälkensä, mutta missä kohtalotoverini ovat?
