Jos uusi parisuhde löytyy vauva- ja taaperovuosien aikana, se muuttuu nopeasti vakavaksi, kertovat Vauvan lukijat.
Toivuin erosta vuoden
”Minulla kesti miltei vuoden toipua pitkästä suhteesta eron jälkeen. Vasta silloin olin valmis ajattelemaan uutta suhdetta ja annoin itselleni luvan katsella ihmisiä sillä silmällä.
Olen kaivannut parisuhdetta arjen jakamiseen. Erityisesti illalla, kun lapsi on nukkumassa, olisi ihanaa jakaa päivän asioita sohvalla ja vain olla läsnä.”
Daria, 33
Lapsi määrää tahdin
”Erosin lapseni isästä jo raskausaikana, ja tyttöni on nyt viisikuinen. En ole ajatellutkaan tapailevani uusia ihmisiä, koska olen lapseni kanssa koko ajan. Minulla ei ole aikaa mihinkään ylimääräiseen. Välillä en meinaa ehtiä edes pissalle. Lapseni on kaikki kaikessa.”
Olivia, 21
Teimme lapset kaverisuhteessa
”Päädyin sinkkuvanhemmaksi, sillä olimme mieheni kanssa eronneet jo aiemmin. Kumpikaan meistä ei löytänyt sopivaa kumppania, ja meillä molemmilla alkoi olla ikää jo melkein neljäkymmentä. Teimme lapset yhdessä kaverisuhteessa, vaikka pidimmekin epätodennäköisenä, että palaisimme enää yhteen.
”Olen tapaillut Tider-deittejä ja entistä poikaystävääni, joka on samanlaisessa elämäntilanteessa.”
Eromme syy oli se, että minä en hyväksy muita suhteita. Miehen mielestä taas ei voi olla pitkää suhdetta ilman satunnaista vieraissa käymistä tai silloin tällöin rinnakkaissuhdetta. Nyt olen tapaillut joitakin Tinder-deittejä sekä yhtä entistä poikaystävääni, joka on samanlaisessa elämäntilanteessa.”
Uudessa tilanteessa
Uusi kumppani tuli mukaan elämäämme heti
”Eron jälkeen minulla oli vaihe, jossa romanttiset kohtaukset missä tahansa tv-sarjassa tai leffassa tekivät pahaa. Tunsin itseni niin epäonnistuneeksi, arvottomaksi ja toivottomaksi. Juuri sitä entinen kumppanini oli takonut päähäni vuosia, välillä ihan kirjaimellisesti. Nyt olin yksin neljän lapsen kanssa vailla toivoa mistään paremmasta.
Puhumattakaan yksinäisistä öistä, kun kaipasin toisen aikuisen ihon kosketusta, läheisyyttä, seksiä. Niistäkin olin jäänyt pitkään paitsi suhteessani ja nyt, kun vihdoinkin olin vapaa, ei minulla ollut mahdollisuutta eikä oikeasti edes halua saada edes yhden yön seuraa.
Kun löysin uuden parisuhteen, lapseni tapasivat kumppanini jo parin viikon jälkeen. Päädyin siihen, että jos haluan tapailla tätä ihmistä, niin hänet on melkein pakko ottaa osaksi myös lasten elämää. Muuten emme käytännössä näkisi ikinä, enkä halua hänen kanssaan mitään epämääräistä seikkailua vaan jotain enemmän ja pysyvämpää.”
Neljän äiti, 38
Hei, äiti hymyilee taas!
”Meidän suhteemme eteni hyvinkin nopeasti. Kuukausi eropäätöksen jälkeen törmäsin mieheen, joka oli hyvä ystäväni ennen kuin tapasin mieheni. Olimme nähneet toisiamme vain Facebookin kuvista ja pitäneet yhteyttä ani harvoin. Kun tapasimme uudelleen, kaikki loksahti kertaheitolla, ja rakastuimme päätä pahkaa. Emme olleet tajunneet, että taisimme olla rakkaita toisillemme jo vuosia sitten.
”Lapset olivat kiinnostuneita siitä, kuka on saanut äidin jälleen hymyilemään ja onnelliseksi.”
Asumme omissa kodeissamme ja olemme yhdessä silloin, kun minun lapseni ovat isällään. Nautin tuosta ajasta suunnattomasti. Tiesin jo hyvin varhain tämä uuden suhteen alettua, että me olemme toistemme elämässä ikuisesti.
Lapset olivat kiinnostuneita siitä, kuka on saanut äidin jälleen hymyilemään ja onnelliseksi. He toivoivat itse tapaamista, ja jo kolmen viikon kuluttua tapaamisestamme kävimme porukalla syömässä. Se tuntui kaikista todella helpolta ja luontevalta.”
Kolmen äiti, 40
Mikäs mies täällä pyörii?
”Lapseni isä löysi yks kaks toisen, kun poikamme oli puolivuotias. En voinut siinä vaiheessa muuta kuin muuttaa pois.
Nyt olen löytänyt uuden kumppanin. Lapseni on vielä alle kaksivuotias, joten hän ei todellakaan ymmärrä, mikä mies meillä silloin tällöin pyörii. He ovat siis tutustuneet toisiinsa leikkien ja yhdessä ollen.
”Tässä ihmissuhteessa pieni lapsi vaikuttaa kaikkeen.”
Tässä ihmissuhteessa pieni lapsi vaikuttaa kaikkeen. Uusi kumppanini ei asu meidän kanssamme, vaan käy meillä noin joka toinen päivä. Kaikki on sujunut hyvin.”
Janita, 26
Juttu on julkaistu Vauvassa 12/2017.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
