Olen 66-vuotias nainen. Kävin terveyskeskuksessa laboratoriotutkimuksissa 13.12.2007. Tuloksissa kaksi arvoa oli varustettu *:llä. Toinen oli fP-Gluk 6.4 mmol/l, ja sen merkityksen ymmärsin. Olen tiedostanut diabetesriskini ja yrittänyt muuttaa elintapojani sen mukaisesti. Toinen oli P-ALAT  7 U/l. Lääkäri ei pitänyt sitä huolestuttavana, mutta en saanut mitään selitystä siihen, miksi se poikkesi viitearvosta 10–45 U/l ja mikä merkitys poikkeamalla on. Vuotta aikaisemmin lukema oli 11 U/l. Asia jäi askarruttamaan minua. Liittyykö tämä mahdollisesti siihen, että paksu tukkani on ruvennut harvenemaan huolestuttavasti viime aikoina ja päänahassa on ongelmia?

Silloin tällöin tuntuu, että nuo tähdet laboratoriotuloksissa aiheuttavat lähinnä harmaita hiuksia, ei muuta. Tähtihän merkitsee ainoastaan, että arvo on tilastollisten viitearvojen ulkopuolella. Laboratoriotutkimusten arvot vaihtelevat normaaleilla terveillä ihmisillä laajasti. Tutkimusten viitearvojen (ei siis ”normaaliarvojen”) rajat on yleensä laadittu niin, että 95 prosenttia tutkituista terveistä ihmisistä mahtuu niiden sisään. Tämä taas tarkoittaa, että 5 prosenttia terveistä jää viitearvojen ulkopuolelle. Tai edelleen tilastollisesti ajatellen, jos terveestä ihmisestä otetaan 20 laboratoriotutkimusta, keskimäärin yhden tutkimuksen arvo sattuu viitearvojen ulkopuolelle. Laboratoriotutkimuksen tarkoitus ei yleensä olekaan paljastaa terveestä ihmisestä salattuja sairauksia vaan edesauttaa diagnoosin tekoa silloin, kun etsitään sairautta. Silloin pitää myös ymmärtää, mitä tutkimus itse asiassa mittaa.

Maksan entsyymitutkimukset (Kuten P-ALAT ja P-ASAT) mittaavat maksan solujen sisältämien entsyymien määrää verenkierrossa. Jos maksasoluja vaurioituu runsaasti esimerkiksi tulehduksen tai rajun alkoholinkäytön vuoksi, entsyymien määrä verenkierrossa lisääntyy ja arvot nousevat. Sen sijaan arvon sattuminen viitearvon alapuolelle ei merkitse muuta kuin että henkilö ainakin mittaushetkellä kuului siihen 5 prosenttiin maksansa suhteen terveitä ihmisiä, joiden arvo ei mahtunut rajojen sisään, kuten viitearvon määritelmän mukaan on oltavakin. Vuosi sitten arvo oli nipin napin viitearvojen sisällä, mutta käytännössä ero arvojen välillä on mitätön ja arvo voi vaihdella tuon verran kenellä tahansa. Alhainen arvo ei myöskään tarkoita, että maksa olisi jotenkin terveempi kuin muilla.

Sinänsä maksan entsyymiarvojen mittaaminen kohonneiden verensokeriarvojen vuoksi on tarpeellista, koska se on aika hyvä tapa alustavasti selvittää, onko maksa rasvoittunut. Tällöin nimittäin P-ALAT arvo olisi viitearvojen yläpuolella. Näin ei ole kysyjän kohdalla. Tällä viitearvon alapuolella olevalla arvolla ei myöskään ole mitään tekemistä hiusten harvenemisen kanssa.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.