Nimimerkki ”Tulevaisuus pelottaa” kertoo: Olen työssä käyvä kuusikymppinen nainen. Minulle tehtiin yli 10 vuotta sitten leikkaus virtsankarkailun vuoksi. Se auttoi pitkään, mutta nyt vaiva on uusinut. Gynekologi antoi lääkereseptin, mutta en hankkinut niitä. En uskonut, että ne auttaisivat. Onko mitään apua saatavilla?

Virtsankarkailu eli inkontinenssi on yllättävän tavallinen oire. Satunnaisena vaivana siitä kärsii yli puolet kaikista naisista. Haittaava virtsankarkailu lisääntyy iän myötä ja erityisesti vaihdevuosien jälkeen: 25–60-vuotiaista siitä kärsii 20 % ja yli 70-vuotiaista jo 60 %. Virtsankarkailua on erityyppistä: osaa voidaan hoitaa leikkauksella, osaa lääkehoidolla.

Ns. ponnistusinkontinenssia voidaan hoitaa leikkauksella. Nauhaleikkaus on tässä tapauksessa paras vaihtoehto. Jos kyseessä on pelkkä ponnistusinkontinenssi, leikkauksen pitkäaikaistulos on hyvä: jopa 10 vuoden kuluttua leikkauksesta neljä viidestä naisesta on oireettomia.

Kysyjä ei kerro, minkä tyyppinen leikkaus hänelle on tehty eikä minkä tyyppinen virtsankarkailu hänellä on alun alkaen ollut. Monella naisella, joka kärsii ”perinteisestä” ponnistusinkontinenssista, voi samanaikaisesti olla pakkoinkontinenssin tyyppisiä vaivoja.

Elintavoilla on aina merkitystä. Painon vähentäminen helpottaa virtsainkarkailun oireita kohtalaisen ylipainoisilla naisilla. Virtsarakon harjoittamista voidaan käyttää inkontinenssin hoitona. Lantionpohjan lihasharjoittelu on vaikuttava hoito kaikissa inkontinenssin muodoissa.

Jos harkitaan leikkaushoitoa uusiutuneen virtsainkontinenssin takia, suositellaan tehtäväksi urodynaamisia mittauksia. Niitä tekee asiaan perehtyneet erikoislääkärit. Nauhaleikkaus sopii myös uusiutuneen ponnistusinkontinenssin hoitoon. Nauhaleikkauksen jälkeen uusiutunut ponnistusinkontinenssi voidaan korjata uudella nauhaleikkauksella tai voidaan käyttää virtsaputken ympärille pistettäviä lääkkeitä.

Inkontinenssia voidaan helpottaa lääkehoidoilla, mutta lääkkeiden sivuoireet voivat haitata lääkehoidon säännöllistä käyttöä. Yleisimmät lääkkeiden haittavaikutukset ovat suun kuivuminen, näön hämärtyminen, huimaus ja ummetus. Lääkehoitoa kannattaa kuitenkin kokeilla ja samalla tehostaa lantionpohjan lihasjumppaa.

Aila Tiitinen
naistentautien professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.