Minulla on ollut kaksi kertaa laskimoveritulppa vasemmassa jalassa. Jalkaa turvottaa vieläkin ja nivusta särkee joskus. Harrastan sauvakävelyä päivittäin ja käytän silloin välillä kaupasta ostettuja tukisukkia. Kuinka saan turvotuksen jalassa laskemaan, että voisin liikkua ilman särkyä?

Syvän laskimotukoksen tunnettuja jälkihaittoja ovat turvotus ja särky, mikä johtuu laskimoiden vajaatoiminnasta. Sille on oma nimikkeensäkin: post tromboottinen syndrooma eli tukoksen jälkeinen oireyhtymä.

Laskimotukos vaurioittaa laskimoiden sisällä olevia läppiä ja syvien ja pinnallisten laskimoiden välisiä yhdyslaskimoita. Tällöin laskimot laajenevat ja veren paluu laskimoista sydämeen hidastuu. Laskimoiden sisälle pakkautuva veri nostaa siellä painetta ja nestettä alkaa tihkua suonten ulkopuoliseen tilaan turvottaen raajaa. Turvotus aiheuttaa särkyä, joka lisääntyy jos istutaan tai seisotaan pitkään. Tällainen laskimoiden vajaatoiminnasta aiheutuva turvotus voi pahimmillaan johtaa säärihaavojen kehittymiseen.

Laskimotukosta hoidetaan veren hyytymistä heikentävällä hoidolla, jonka tarkoituksena on estää tukoksen laajeneminen ja siitä irtoavien keuhkoveritulppien muodostuminen. Hoito pienentää jo muodostunutta tukosta mutta harvoin poistaa sitä kokonaan.

Jos tuore tukos ulottuu korkeammalle kuin nivuseen tai on turvottanut jalkaa kauttaaltaan, voidaan tukosta pyrkiä liuottamaan lääke­infuusiolla. Hoitoon liittyy kuitenkin suurempi vuotoriski kuin tavalliseen hyytymistä heikentävään lääkehoitoon.

Tukoksen hoidon lisäksi raajan turvotusta pitää ehkäistä kysyjän kuvaamien jälkihaittojen ehkäisemiseksi. Nykyisin lähes kaikki laskimo­tukokset hoidetaan kotona ja potilaat saavat liikkua: jalka nostetaan toistuvasti koholle ja pitkää istumista vältetään. Alkuvaiheessa jalka sidotaan ideaalisiteen tyyppisellä venyvällä siteellä turvotuksen estämiseksi. Sidonta tehdään kiertämällä säärtä yhdensuuntaisesti ja polvea kohti höllentäen.

Potilaat ohjataan hankkimaan sen jälkeen paineluokiteltu hoitosukka (luokka II), jota suositellaan käytettäväksi 1–2 vuoden ajan. Jos tukos on ollut säären alueella ja turvotus on nopeasti laskenut, kolmen kuukauden käyttö saattaa olla riittävä. Jatkohoidossa voi senkin jälkeen käyttää tavallista tuki- tai lentopolvisukkaa, joissa nykyisin on leveä kiristämätön yläresori ja jotka on helppo vetää jalkaan.

Kysyjän kuvaaman oireiston estossa on siis tärkeintä heti tukoksen toteamisen jälkeen aloitettu turvotusta ehkäisevä sidos- ja asentohoito, jota jatketaan riittävän kauan. Jos laskimovaurioita on kuitenkin päässyt syntymään, niiden aiheuttamia oireita voi  pienentää fysikaalisin keinoin: joka aamu ennen ylösnousua tukisukka jalkaan, päivän mittaan jalka useampia kertoja joksikin aikaa koholle.

Istuminen pitää katkaista vähän väliä kävelemällä, jotta laskimoita ympäröivät lihakset lypsävät laskimoverta painovoimaa vastaan takaisin sydämeen. Ylipaino ja varsinkin keskivartalolihavuus lisäävät alaraajojen turvotusta, joten sen vähentämisestä on hyötyä.

Jos näillä keinoilla ei saavuteta tyydyttävää tulosta, voidaan laskimoiden tilaa selvittää dopler-tutkimuksella. Vaikeissa tapauksissa harkitaan laskimoläppien kirurgista korjausta, mutta tämän hoidon hyödystä ei ole selkeää näyttöä.

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.