Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Mikä johtaa nivelrikon syntyyn, onko se perinnöllistä? Sormieni nivelet ovat jäykät ja lisäksi niissä on pieniä kyhmyjä, lisäksi alavatsallani on kipuja. Reumakokeeni tulokset olivat negatiiviset.

Kansankielinen nimi nivelkuluma ei kovin hyvin kuvaa nivelrikkoa. Se ei suoraan synny nivelen käytön seurauksena samalla tavalla kuin jokin koneen osa kuluu. Nivelrikon syntyä ei kovin tarkkaan tunneta. Jos jonkin kehityshäiriön tai vamman takia nivelen normaali asento muuttuu, syntyy helposti nivelrikko. Ylipainoisilla jatkuva liikapaino polvien päällä lisää nivelrikon vaaraa. Tärkeä selittäjä nivelrikon syntyyn on synnynnäinen taipumus siihen. Joillakin nivelrusto on alkuaan lujempi ja toisilla helpommin vaurioituva.

Nivelrikossa nivelen luiden suojana oleva rusto vähitellen rappeutuu. Seurauksena on kipua aluksi niveltä käyttäessä. Myöhemmin niveltä voi särkeä myös levossa. Liikkumisen rajoittuminen on kuitenkin aina suurin haitta.

Nivelrikolla on mielipaikkoina tietyt sormien nivelet, lonkat ja polvet. Sen sijaan sitä on harvoin nilkoissa, ranteissa, kyynärpäässä ja olkanivelessä. Nivelrikon vaivoja voidaan suuresti helpottaa fysikaalisella hoidolla: pitämällä tietyt lihakset kunnossa, venyttelyllä ja vähentämällä nivelen rasitusta esimerkiksi kävelykepillä tai laihduttamalla. Kipuja voidaan lievittää suun kautta nautittavilla tai joskus niveleen ruiskutettavilla lääkkeillä. Pitkälle edennyt nivelrikko lonkka- ja polvinivelissä hoidetaan nykyään keinonivelen asentamisella leikkauksessa.

Nivelrikkoon liittyvät haitat rajoittuvat yleensä niveliin. Siinä ei esiinny kuumetta tai muita yleisoireita, joten kysyjän alavatsakipu johtunee jostakin muusta syystä. Sen sijaan sormien kyhmyt voivat hyvinkin olla nivelrikkoa.

Pertti Mustajoki
professori

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.