Hedelmäsokerin käyttäminen juomissa ja ruoissa muiden sokerien sijaan voisi auttaa monia paremmin hallitsemaan veren glukoositasoja. Tutkijoiden mukaan erityisesti aikuistyypin diabetesta sairastavat ja heikentyneestä glukoosi- tai insuliiniaineenvaihdunnasta kärsivät voisivat hyötyä tästä.
Tiedot käyvät ilmi kahdesta American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä julkaistusta meta-analyysitutkimuksesta, joissa analysoitiin aiempia tutkimuksia. Tutkimuksissa terveiden ja diabetesta sairastavien koehenkilöiden ruokavalioista glukoosi ja sakkaroosi oli korvattu fruktoosilla.
Muiden sokerien korvaaminen fruktoosilla eli hedelmäsokerilla johti toisessa tutkimuksista selvästi alhaisempiin ruoanjälkeisiin veren sokeri- ja insuliinitasoihin varsinkin koehenkilöillä, jotka sairastivat diabetesta tai joilla oli ns. esidiabetes. Fruktoosin saannin lisääminen ei suurentanut triglyseridipitoisuutta, mikä sekin oli positiivinen havainto.
Toisessa tutkimuksessa vaikutukset olivat heikompia, mutta silti samansuuntaisia.
Yhdessä meta-analyysien tulokset viittaavat siihen, että hedelmäsokerin käyttö ruokien ja juomien makeuttamiseen voi olla sokeriaineenvaihdunnan kannalta parempi kuin muiden sokerien käyttäminen. Tulosten tulkintaa ja soveltamista vaikeuttaa kuitenkin se, että pitkäaikaiskäytössä runsas fruktoosin saanti voi rasvoittaa maksaa, mikä puolestaan on vaarallisempaa kuin mahdollinen veren glukoositasoissa nähtävä parannus. On myös hyvä muistaa, että liiallinen sokereiden ja varsinkin lisättyä sokeria sisältävien ruokien ja juomien nauttiminen edistää mm. lihomista ja on muillakin tavoin epäterveellistä.
Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Clinical Nutrition 2017;DOI:10.3945/ajcn.116.145151)https://dx.doi.org/10.3945/ajcn.116.145151 (American Journal of Clinical Nutrition 2017;DOI:10.3945/ajcn.116.145169)https://dx.doi.org/10.3945/ajcn.116.145169

(2017816) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lonkkamurtuma kannattaa korjata leikkauksella, vaikka potilas sairastaisi pitkälle edennyttä dementiaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan leikkaus voi pidentää potilaiden elinikää noin vuodella, mutta harvat pystyvät enää liikkumaan omatoimisesti. Myös kivut ovat yleisiä.JAMA Internal Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat tutkimukseen, jossa seurattiin runsasta 3 000 keskimäärin 84-vuotiasta hoitokodissa asuvaa lonkkamurtumapotilasta. Potilaista 85 prosenttia ohjattiin leikkaukseen.Seurannan ensimmäisen puolen vuoden aikana kolmannes potilaista menehtyi, mutta kuolleisuus oli leikkausryhmässä vähäisempää kuin verrokeilla, joita ei leikattu. Leikkaushoitoa saaneet elivät keskimäärin vuoden pitempään.Vaikka leikkauspotilaat elivät pitempään, heistä harvat pystyivät enää kävelemään ja monilla oli kipuja. Kivut, psykoosilääkitykset ja makuuhaavat olivat yhtä yleisiä kaikilla lonkkamurtumapotilailla riippumatta heidän saamastaan hoidosta.Tulokset ovat tervetulleita, sillä tätä ennen lonkkamurtuman leikkaushoidon vaikutuksia tässä potilasryhmässä ei ole juurikaan tutkittu. Uutispalvelu Duodecim(JAMA Internal Medicine 2018;DOI:10.1001/jaminternmed.2018.0743)https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2680317

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.