Kuume voi olla vakavan virustaudin oire tai mittausvirhe. Mistä tietää kummasta on kyse?
Kuumeilijat, lämpöilijät, lämmönmittaajat — vähän kohonneelle ruumiinlämmölle ei aina löydy järkevää selitystä. Ilmiön taustalla on usein vaaraton häiriö elimistön lämmönsäätelyssä. Joskus se voi kuitenkin olla vakavankin sairauden oire.
Miten nämä kaksi erottaa toisistaan?
Nykynäkemyksen mukaan kuumeen raja on 37,5—37,8 celsiusasteessa. Lämpöilynä pidetään oman normaalilämpötilan ja varsinaisen kuumeen välimaastoa, joka voi siis olla hyvinkin häilyvä. Lämpö ei ole yhtä lamaannuttavaa tai hälyttävää kuin kuume, mutta se osoittaa, että elimistöllä on ollut jokin syy nostaa puolustusvalmiuttaan.
Lämpöilyyn pätee sama sääntö kuin moniin muihinkin sairauden oireisiin: tuntemus on tärkeämpi kuin lukema.
– Melkein kaikki tuntevat flunssaisina lämmön nousevan, jos ruumiinlämpö kohoaa joitakin kymmenesosia 37,2 asteeseen. Joillakin taas saattaa olla vaikka hormonaalisista syistä lämmönsäätelyjärjestelmä sekaisin, mutta he eivät huomaa vaikka lämpö nousisi 37,4:ään, valaisee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ylilääkäri Asko Järvinen.
Mittarikin vaikuttaa
Ruumiinlämpöön vaikuttaa aina vähintään kaksi asiaa: mistä lämpö mitataan ja millaisella mittarilla. Otsalta ja ihon pinnalta lämpö on matalampi kuin suusta tai peräsuolesta mittaamalla. Peräsuolilämpö on noin 0,4 astetta korkeampi kuin suusta mitattu, joka puolestaan on kainalolämpöä saman verran korkeampi. Eri mittarityypeistä etenkin korvamittarit saattavat näyttää todellista korkeampia lukemia.
Myös mittaushetkellä on väliä. Kerran kuussa munasolun irrotessa naisen ruumiinlämpö nousee noin puoli astetta. Hormonitoiminta vaikuttaa muutenkin kuumemittarin lukemiin.
Fyysinen rasitus sekä psyykkiset tilat, joissa syke nousee, voivat nekin nostaa pienen lämmön. Illalla mitattaessa lämpö on yleensä 0,1–0,3 astetta aamun lukemaa korkeampi.
Oire tai termostaattihäiriö
Jatkuvan lämpöilyn syytä ei useimmiten löydetä tutkimallakaan. Joskus mysteerilämmön on aiheuttanut stressi tai hormonihäiriö.
Järvinen pitää suurimpana syynä elimistön termostaattihäiriötä. Ruumiinlämpö on kohonnut jostakin järkevästä syystä, ja lämmön ylläpitäminen on jäänyt elimistöltä päälle. Jos lämpöily pysyy vain hieman reilussa 37 asteessa, se on useimmiten harmitonta ja ohimenevää.
– Mikäli ei ole muita oireita, kannattaa jäädä odottelemaan lämmön laskemista ja tarkkailla mahdollisia muita oireita. Nivelvaivat voivat viitata reumaan ja sisäelinten oireet paiseeseen tai muuhun sisäelininfektioon. Myös ihottuma voi olla merkki autoimmuunisairaudesta, Järvinen selittää.
Sen sijaan jos lämpö sahaa voimakkaasti ylös alas, se on todennäköisemmin merkki jostakin vakavammasta, kuten infektiotaudista.
Korkea tai sahaava kuume saattaa olla myös syövän oire. Iäkkäillä viidestä kymmeneen prosenttia pitkittyneestä kuumeilusta liittyy erilaisiin syöpäsairauksiin.
Lievän kuumeen vuoksi lääkäriin menemistä ei silti kannata lykätä pitkään — varsinkaan, jos lämpöilyyn liittyy muita vaivoja, kuten äkillistä painonvaihtelua, ihottumaa, voimakasta väsymystä, selkä- tai muita kipuja tai merkkejä sisäelinten toiminnan häiriöistä.
Jos kuumeilu on ainoa oire ja lämpötila on jo laskemassa normaaliin tai sen nousut ja laskut ovat selvästi yhteydessä kuukautiskiertoon, lääkärikäynti ei ole tarpeen.
Hoitoon...
Ensimmäinen tutkimus lääkärissä on yleensä elimistön tulehdusreaktiota mittaava verikoe CRP, eli C-reaktiivinen proteiini, tai B-La eli lasko, jota sanotaan myös senkaksi. Tulehdus¬arvot nousevat bakteeri-infektioissa ja autoimmuunisairauksissa.
Toinen tavallinen tutkimus on verenkuva. Sen tuloksilla voidaan alkaa sulkea pois mahdollisia taudinaiheuttajia, esimerkiksi veritaudit. Keuhkokuvalla suljetaan pois hengitysteiden sairaudet.
– Jos kuume on vähäistä eikä alkuvaiheen tutkimuksissa ole viitettä muusta vaivasta, lämpöä ja sen rauhoittumista voidaan jäädä seuraamaan ilman jatkotutkimuksia. Jos kokeiden tai oireiden perusteella elintoiminnoissa on jotain muutoksia, tutkimuksia olisi hyvä jatkaa kunnes kuumeen syy selviää, Järvinen rajaa.
tai mielelle rauhaa
Pitkään koholla ollut lämpö tekee monille väsyneen olon ja voi vähentää liikuntahaluja. Kuukausia jatkunut lievä kuumeilu saa helposti luopumaan monista harrastuksista. Elämän ohjaamisessa normaaliksi arjeksi ei kuitenkaan kannata tehdä isoja tai äkkinäisiä muutoksia, vaan lisätä menoja pikkuhiljaa ja kuunnella samalla omaa kroppaa, miten hyvin se jaksaa.
Joskus huoli kuumeilusta ja halu jatkaa mittailua eivät tunnu jättävän rauhaan, vaikka olo alkaisikin parantua.
– Olisi parempi seurata omaa vointia eikä lämpöä. Lämmön voi mitata sitten taas, jos saa kuumeen oireita, Järvinen neuvoo.
Asiantuntija: Asko Järvinen, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ylilääkäri
Lue päivittyvää tietoa koronavirustilanteesta THL:n sivuilta
No entäs koko ajan alle 36 astetta, vaikka kuumeinen olo? Lääkärit eivät tunnista alilämpöä.
Kolme viikkoa lievää lämpöilyä. Ei mitään mainittavia oireita vain karheutta kurkussa ja pientä nuhaa. Väsynyt olo, veto poissa. Päänsärkyä, niin lievää, ettei ole ollut syytä ottaa edes kipuun lääkettä, kuin yhtenä päivänä. Varpaisiin tuli punaisia läiskiä, jotka katosivat muutamassa päivässä.
(Luulo)tautidiagnoosi itseltä: lievä korona.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
