Hengitysilman pienhiukkaset ja otsoni näyttäisivät olevan terveysriskejä myös Yhdysvaltojen syrjäseuduilla, tuore tutkimus osoittaa. Tulosten perusteella riskit alkavat kasvaa jo nykyisiä raja-arvoja pienemmillä ilmansaastepitoisuuksilla.
Samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin, mutta tulokset ovat rajoittuneet pääosin suuriin asuinkeskuksiin ja seuduille, joissa on kiinteitä mittauspisteitä. Nyt julkaistut tulokset perustuvat koko Yhdysvallat kattavaan mallinnukseen, jossa käytettiin Medicare-sairausvakuutusjärjestelmän terveystietoja vuosilta 2000–2012. Medicaren piirissä ovat kaikki yli 65-vuotiaat ja tietyt erityisryhmät.Mallinnuksiin liittyy aina jonkin verran epävarmuutta, mikä kannattaa huomioida tulosten tulkinnassa. Tästä huolimatta tulokset viittasivat selvästi kuolleisuuden ja ilmansaasteiden väliseen yhteyteen. Tutkimuksessa riski menehtyä suureni aina, kun hengitysilman PM2,5-pienhiukkasten pitoisuudet suurenivat 10 mikrogrammalla kuutiossa ilmaa, ja yhteys näkyi jo vuorokauden sisällä. Miljoonaa altistunutta kohden tämä tarkoitti päivittäin 1,4 kuolemantapausta, joihin pienhiukkaspitoisuuksien suureneminen liittyi. Otsoniin liitetty vaikutus oli noin puolet pienempi.Yhdysvaltalaisten tulokset vahvistavat näyttöä pienhiukkasten ja muiden ilmansaasteiden terveyshaitoista, ja useiden viimeaikaisten tutkimusten tapaan osoittaa riskien suurenevan jo pitoisuuksilla, jotka ovat nykysuositusten puitteissa. EU:ssa ja Suomessa PM2,5-pienhiukkasten vuotuinen raja-arvo on 25 mikrogrammaa kuutiossa ilmaa. Monet tutkijat pitävät kuitenkin parempana WHO:n selvästi tiukempaa 10 mikrogramman suositusta. Suomeen merkittävä osa pienhiukkasista kulkeutuu ulkomailta, mutta paikallisesti autoliikenne ja puun pienpoltto voivat olla merkittäviä pienhiukkasten lähteitä. Hengitysilman otsoni muodostuu auringonvalon vaikutuksesta lähinnä liikenteen ja teollisuuden päästöistä. Myös otsonista suuri osa kulkeutuu meille ulkomailta.Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim (JAMA 2017;318:2446–2456)https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2667069

(2018110) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sydämen vajaatoiminta näyttäisi kehittyvän tavallista todennäköisemmin uniapneaa sairastaville. Uniapnean hoitaminen ylipainehengityslaiteella puolestaan pienentää riskiä, suuri tanskalaistutkimus osoittaa. Tutkimus julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.Tanskalaistutkijat käyttivät tutkimuksessaan koko väestön kattavia rekistereitä, joista he poimivat 4,9 miljoonan tanskalaisen terveystiedot. Vuosina 2000–2012 runsaat 40 000 seurattavaa sairastui uniapneaan. Uniapneassa ylähengitystiet ahtautuvat yöllä ja aiheuttavat hengityskatkoksia.Uniapneaa potevien riski sairastua sydämen vajaatoimintaan oli suurempi kuin terveiden verrokkien, tulokset osoittivat. Tämä uniapneaan liitetty sairastumisriski havaittiin riippumatta siitä, saiko potilas ylipainehengityshoitoa, mutta hoitoa saavien riski oli selvästi pienempi. Yhteydet olivat selvimmät yli 60-vuotiailla potilailla.

Tanskalaisten havainnot lisäävät näyttöä uniapnean ja sydänoireiden yhteyksistä. Aiemmissa tutkimuksissa uniapnea on yhdistetty mm. sepelvaltimotautiin, korkeaan verenpaineeseen, diabetekseen ja lihavuuteen. Näistä monet ovat myös sydämen vajaatoiminnan riskitekijöitä.Sydämen vajaatoiminta johtuu sairauksista kuten sepelvaltimotaudista ja korkeasta verenpaineesta, jotka häiritsevät sydänlihaksen toimintaa ja heikentävät sen kykyä supistua. Yleisin vajaatoiminnan oire on hengenahdistus rasituksessa.Uniapneaa sairastaa noin neljä prosenttia suomalaisista miehistä ja kaksi prosenttia naisista. Hoitamattomana uniapnea altistaa mm. sydän- ja verisuonitaudeille ja tapaturmille. Usein oireet vähentyvät laihduttamalla, mutta monia hoidetaan myös CPAP-ylipainehengityslaitteella.Uutispalvelu Duodecim(Journal of the American Heart Association 2018;DOI:10.1161/JAHA.118.008684)http://doi.org/10.1161/JAHA.118.008684

(2018716) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Viittä terveellistä elintapaa noudattavat äidit saattavat ehkäistä lastensa lihomista, tuore tutkimus osoittaa. Ruokavalion sijaan merkittävää näyttäisi olevan elintapojen muodostama kokonaisuus.

Tutkimus julkaistiin BMJ-lehdessä, ja sen perusteella normaalipainoisten, liikuntaa säännöllisesti harrastavien, terveellisesti syövien, savuttomien ja alkoholia kohtuudella käyttävien äitien lapsista tulee 75 prosenttia epätodennäköisemmin lihavia kuin lapsista, joiden äitien elintavat ovat kaikin puolin epäterveellisemmät.Yksittäin tarkasteltuna suurin vaikutus liittyy äidin painoon. Normaalipainoisten äitien lapset ovat ylipainoisten lapsia 56 prosenttia harvemmin lihavia riippumatta muista elintavoista. Tämä viittaa elintapojen lisäksi perimän vaikutukseen.Tulokset ovat uskottavia, mutta niitä kannattaa tulkita varoen, sillä äidin elintapojen lisäksi perheen sosioekonominen asema ja monet muut seikat ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Tutkimukseen osallistui 24 000 iältään 9–14-vuotiasta lasta ja nuorta, joiden äidit olivat osallistuneet tunnettuun NHANES II -tutkimukseen. Viisivuotisen seurannan aikana 1 300 lasta täytti lihavuuden kriteerit. Suomalaisista työikäisistä viidennes on lihavia ja vielä useammat lievemmin ylipainoisia. Vuoden 1980 jälkeen aikuisten lihavien määrä on lähes kaksinkertaistunut ja lihavien lasten ja nuorten määrä mahdollisesti jopa kolminkertaistunut. Joidenkin arvioiden mukaan nykyään kolmannes koko ihmiskunnasta on ylipainoisia tai lihavia.Uutispalvelu Duodecim(BMJ 2018;362:k2486)https://www.bmj.com/content/362/bmj.k2486

(2018713) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.