Hengitysilman pienhiukkaset ja otsoni näyttäisivät olevan terveysriskejä myös Yhdysvaltojen syrjäseuduilla, tuore tutkimus osoittaa. Tulosten perusteella riskit alkavat kasvaa jo nykyisiä raja-arvoja pienemmillä ilmansaastepitoisuuksilla.
Samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin, mutta tulokset ovat rajoittuneet pääosin suuriin asuinkeskuksiin ja seuduille, joissa on kiinteitä mittauspisteitä. Nyt julkaistut tulokset perustuvat koko Yhdysvallat kattavaan mallinnukseen, jossa käytettiin Medicare-sairausvakuutusjärjestelmän terveystietoja vuosilta 2000–2012. Medicaren piirissä ovat kaikki yli 65-vuotiaat ja tietyt erityisryhmät.Mallinnuksiin liittyy aina jonkin verran epävarmuutta, mikä kannattaa huomioida tulosten tulkinnassa. Tästä huolimatta tulokset viittasivat selvästi kuolleisuuden ja ilmansaasteiden väliseen yhteyteen. Tutkimuksessa riski menehtyä suureni aina, kun hengitysilman PM2,5-pienhiukkasten pitoisuudet suurenivat 10 mikrogrammalla kuutiossa ilmaa, ja yhteys näkyi jo vuorokauden sisällä. Miljoonaa altistunutta kohden tämä tarkoitti päivittäin 1,4 kuolemantapausta, joihin pienhiukkaspitoisuuksien suureneminen liittyi. Otsoniin liitetty vaikutus oli noin puolet pienempi.Yhdysvaltalaisten tulokset vahvistavat näyttöä pienhiukkasten ja muiden ilmansaasteiden terveyshaitoista, ja useiden viimeaikaisten tutkimusten tapaan osoittaa riskien suurenevan jo pitoisuuksilla, jotka ovat nykysuositusten puitteissa. EU:ssa ja Suomessa PM2,5-pienhiukkasten vuotuinen raja-arvo on 25 mikrogrammaa kuutiossa ilmaa. Monet tutkijat pitävät kuitenkin parempana WHO:n selvästi tiukempaa 10 mikrogramman suositusta. Suomeen merkittävä osa pienhiukkasista kulkeutuu ulkomailta, mutta paikallisesti autoliikenne ja puun pienpoltto voivat olla merkittäviä pienhiukkasten lähteitä. Hengitysilman otsoni muodostuu auringonvalon vaikutuksesta lähinnä liikenteen ja teollisuuden päästöistä. Myös otsonista suuri osa kulkeutuu meille ulkomailta.Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim (JAMA 2017;318:2446–2456)https://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/2667069
(2018110) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
