Kuva: <span class="photographer">Ninna Lindström</span>
Kuva: Ninna Lindström
Reumaa sairastava toimittaja-juontaja Annika Damström, 51, saa hyvän olon ja helpotusta oireisiinsa joskus aika rankastakin treenaamisesta.

– Olen jonkinlainen liikunta-addikti, rakastan treenaamista. Se tuottaa paljon hyvää fyysisesti ja psyykkisesti. Monivaivainen kehoni myös tarvitsee sitä paljon, kertoo reumaa sairastava, Ylen A-studiosta tuttu Annika Damström.

Hänellä jo teini-ikäisestä alkaneet polvivaivat todettiin aikuisena selkärankareumaksi.

– Minun tapauksessani on oikeastaan kyse ryppäästä erilaisia reumasairauksia. Se kuvaa tilannetta paremmin kuin yksittäinen diagnoosi. Heti alussa löytyi geeni, joka vahvistaa selkärankareuman diagnoosia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Joskus oikein odotan, että pääsen salille raivopolkemaan"

Nyt Annika ei kärsi enää juurikaan polvisäryistä, mutta nivelet tulehtuvat. Sen rinnalle on tullut myös silmä-, suolisto- ja ihosairauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liikunta ja harjoittelu kuntosalilla tuovat hänelle hyvän olon.

– Oikean lääkityksen ansiosta voin tehdä kyykkyjä ja treenata salilla raskaillakin painoilla. Alkuvuodesta aloitin nousujohteisen puntti-treenin. Käytän siihen sovellusta, joka suunnittelee ja kalibroi ohjelman juuri minulle. Joskus oikein odotan, että pääsen raivopolkemaan ja katsomaan samalla jotain hyvää dokumenttisarjaa tai vaikka Kardashianeja. Jos aikaa jää teen pilatesta tai joogaa.

Jokin aika sitten Annika kärsi epämääräisistä lonkka-pakarakivuista. Niiden syyksi paljastui pakarassa olevan jänteen rasittuminen, ja hoidoksi pitikin treenata kovemmilla painoilla, koska siitä jänne pitää.

– Ajattelin että hyvä, täältä pesee, ja latasin lisää painoja jalkaprässiin.

"Treenaaminen tuo onnistumisen kokemuksia"

Toisaalta Annika on joutunut myös rajoittamaan liikkumista.

– Juoksun olen jättänyt kokonaan, sillä hypyt ja tärähtelyt ovat pahasta polville ja nivelille. Uiminen ja vesijuoksu olisivat hyväksi, mutta vesiurheilu ei vain ole minun juttuni. Aina kun menen uudelle lääkärille, pitää sanoa erikseen, että unohdetaan sitten se vesiliikunta. Olen myös huono arki- ja hyötyliikunnassa. Käyn kävelyllä lähinnä silloin, kun äidin koira on meillä hoidossa.

Annika tiedostaa, että joskus hänen pitäisi levätä enemmän.

– Olen välillä taulukkosuorittaja. Kun asia on jonnekin kirjattu, se myös tehdään. Ihan joka hetki treeneissä ei tunnu kivalta, mutta liikunnan jälkeen oloni on niin hyvä, että se kannattaa. Salilta saa myös onnistumisen kokemuksia, kun jaksan jonkun sarjan taas vähän isommilla painoilla.

Annika sanoo, että vaikka autoimmuunisairauksille ei voisi mitään, aina voi yrittää hoitaa oireita.

– Olen hyväksynyt, että elämä reuman kanssa vaatii jatkuvaa tasapainoilua.

Lue lisää Annika Damströmin hyvän olon oivalluksista Hyvä terveys -lehden numerosta 11/2024!

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla