Kananmunien syöminen ei suurenna sepelvaltimotaudin vaaraa ja saattaa jopa pienentää aivoverenkiertohäiriöiden riskiä, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Tutkimus julkaistiin Journal of the American College of Nutrition -lehdessä.

Kananmunien uskottiin pitkään altistavan sydänoireille, koska ne sisältävät paljon kolesterolia. Ravinnon kolesterolin ajateltiin ennen nostavan veren kolesterolipitoisuuksia ja sitä kautta myös lisäävän sydänoireita, mutta tutkimustiedon lisääntyessä vaikutus on osoittautunut korkeintaan vähäiseksi.

Nyt julkaistut tulokset perustuvat vuosina 1982–2015 tehtyjen kananmunatutkimusten aineistoihin, jotka koostuvat sepelvaltimotaudin osalta 280 000 potilaan ja aivoverenkiertohäiriöiden osalta 300 000 potilaan tiedoista.

Analyysin perusteella päivittäinenkään kananmunien syöminen ei suurentanut vaaraa sairastua sepelvaltimotautiin, mutta liittyi sen sijaan 12 prosenttia pienempään riskiin sairastua aivoverenkiertohäiriöihin.

Yhdysvaltalaisten havainnot ovat samansuuntaisia monien viimeaikaisten tutkimusten kanssa, mutta aivoverenkiertohäiriöiden osalta tuloksiin kannattaa suhtautua varoen. Yksi syy tähän on tutkimuksen rahoitus, joka tuli osittain yhdysvaltalaiselta kananmunantuottajien etuja ajavalta järjestöltä. Rahoittajien intressit voivat välillä näkyä tutkimusten tuloksissa.

Sepelvaltimotaudin osalta tulokset sen sijaan vahvistavat aikaisempiin tutkimuksiin perustuvaa nykykäsitystä, jonka mukaan kananmunat eivät suurenna niitä säännöllisesti nauttivien sydänriskejä. On silti mahdollista, että riskejä ilmaantuu, jos kananmunien syönti on erittäin runsasta.

Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American College of Nutrition 2016)
http://www.americancollegeofnutrition.org/content/the-journal

Lihavuus ja varsinkin vakava lihavuus aiheuttavat monenlaisia riskejä raskauden aikana. Osa näistä riskeistä pienenisi lihavuusleikkauksen avulla, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan leikkauksen läpikäyneiden raskauksissa saattaa olla tavallista enemmän muita ongelmia.

Tutkimus julkaistiin tieteellisessä American Journal of Obstetrics & Gynecology -lehdessä, ja se perustuu 2,8 miljoonan naisen terveystietoihin. Naisista 8 400 oli ollut lihavuusleikkauksessa.

Analyysin perusteella lihavuusleikkauksen läpikäyneillä naisilla oli vähemmän raskausdiabetesta, verenpaineongelmia, raskaudenjälkeistä verenvuotoa ja keisarileikkauksia kuin saman verran ennen raskautta painaneilla naisilla, jotka eivät olleet käyneet lihavuusleikkauksessa. Heidän vauvansa olivat myös tavallista harvemmin suurikokoisia raskauden kestoon nähden.

Näistä monista hyödyistä huolimatta samaan aikaan lapsen pienikokoisuus, raskauden aikaiset kasvunhidastumat ja ennenaikaiset synnytykset olivat yleisempiä lihavuusleikatuilla. Lihavuusleikkaus ei vaikuttanut raskausmyrkytyksen eli pre-eklampsian, kohtukuolemien, synnynnäisten epämuodostumien tai vastasyntyneiden kuolemien todennäköisyyteen.Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa sairaalloisen lihaville potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40. Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 116 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 130 kiloa. Vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan kuitenkin jo, kun painoindeksi ylittää 35.

Uutispalvelu Duodecim(American Journal of Obstetrics & Gynecology 2018;DOI:10.1016/j.ajog.2018.02.003)https://doi.org/10.1016/j.ajog.2018.02.003

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.