Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan masennusoireita voi tuoreen tutkimuksen mukaan lievittää myös kirkasvalohoidolla. Vaikutukset havaittiin 4–6 viikon hoidon jälkeen.
Tutkimus julkaistiin American Journal of Psychiatry -lehdessä, ja siihen osallistui 46 kaksisuuntaista mielialahäiriötä potevaa, jotka olivat manialääkityksellä. Heistä puolet satunnaistettiin kirkasvalohoitoon ja puolet lumevalohoitoon. Tutkimuksen alkaessa kaikilla potilailla oli todettu masennusta, mutta maniaoireet olivat hallinnassa. Kirkasvalohoitoa saaneista 68 prosenttia koki masennusoireidensa parantuneen 4–6 viikon hoidolla, kun lumeryhmäläisistä vain 22 prosenttia koki masennuksen helpottaneen. Potilaat kokivat myös unenlaatunsa parantuneen, mutta tämä todettiin kummassakin ryhmässä.Kirkasvalohoidon teho ei ole yllätys, sillä valohoito on havaittu hyväksi keinoksi lievittää kaamosmasennusta. Jonkinlaista näyttöä on saatu vakavasti masentuneiden nuorten hoidossa.Kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on ominaista vuorottelevat masennus- ja maniajaksot. Jaksojen välillä potilas voi olla täysin oireeton. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuu elämänsä aikana noin 1–2 sadasta.

Uutispalvelu Duodecim (American Journal of Psychiatry 2017;DOI:10.1176/appi.ajp.2017.16101200)http://ajp.psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.2017.16101200

(2017111) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lonkkamurtuma kannattaa korjata leikkauksella, vaikka potilas sairastaisi pitkälle edennyttä dementiaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan leikkaus voi pidentää potilaiden elinikää noin vuodella, mutta harvat pystyvät enää liikkumaan omatoimisesti. Myös kivut ovat yleisiä.JAMA Internal Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat tutkimukseen, jossa seurattiin runsasta 3 000 keskimäärin 84-vuotiasta hoitokodissa asuvaa lonkkamurtumapotilasta. Potilaista 85 prosenttia ohjattiin leikkaukseen.Seurannan ensimmäisen puolen vuoden aikana kolmannes potilaista menehtyi, mutta kuolleisuus oli leikkausryhmässä vähäisempää kuin verrokeilla, joita ei leikattu. Leikkaushoitoa saaneet elivät keskimäärin vuoden pitempään.Vaikka leikkauspotilaat elivät pitempään, heistä harvat pystyivät enää kävelemään ja monilla oli kipuja. Kivut, psykoosilääkitykset ja makuuhaavat olivat yhtä yleisiä kaikilla lonkkamurtumapotilailla riippumatta heidän saamastaan hoidosta.Tulokset ovat tervetulleita, sillä tätä ennen lonkkamurtuman leikkaushoidon vaikutuksia tässä potilasryhmässä ei ole juurikaan tutkittu. Uutispalvelu Duodecim(JAMA Internal Medicine 2018;DOI:10.1001/jaminternmed.2018.0743)https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2680317

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.