Paljon kuitua sisältävä ruokavalio ehkäisee paksu- ja peräsuolisyöpien kehittymistä, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan se saattaa myös parantaa potilaiden ennustetta sairastumisen jälkeen. Tutkimus julkaistiin JAMA Oncology -lehdessä. Tutkimuksessa 1 600 paksu- ja peräsuolisyöpää sairastavaa miestä ja naista seurattiin keskimäärin kahdeksan vuoden ajan.Tutkijoilla oli käytettävissään tiedot osallistujien ruokavalioista ennen sairastumista ja pisimmillään neljältä sairastumista seuraavalta vuodelta. Osallistujat sairastivat ei-etäpesäkkeistä, levinnäisyysasteen 1–3 paksu- ja peräsuolisyöpää. Heistä 770 kuoli seurannan aikana.Riski menehtyä seurannan aikana pieneni tasaisesti jokaista päivittäistä 5 gramman kuituannosta kohden, tulokset osoittivat. Yhteys koski paksu- ja peräsuolisyövän aiheuttamia kuolemia sekä kokonaiskuolleisuutta. Riski pienentyi vielä entisestään, jos potilas alkoi syödä enemmän kuitua syöpädiagnoosin jälkeen. Yhteydet koskivat varsinkin viljakuituja, täysjyväviljaa ja kasvikuituja.Kuidut nopeuttavat ruoan kulkeutumista suolistossa ja siten vähentävät altistumista syöpää aiheuttaville karsinogeeneille, mutta tarkkaa mekanismia ja selitystä ei tiedetä. Suolistobakteerien vaikutuksesta kuiduista voi myös syntyä lyhytketjuisia rasvahappoja, joilla on havaittu syöpäkasvaimia haittaavia ominaisuuksia. On myös mahdollista, että osa havaitusta yhteydestä johtuu kuitupitoisten ruokien muista ominaisuuksista. Valtaosa ravintokuidusta saadaan viljoista sekä vihanneksista ja hedelmistä, jotka ovat muutenkin terveellistä ruokaa. Yhdessä ruisleipäviipaleessa on noin 2,5 grammaa kuitua. Saman verran kuitua on myös keskikokoisessa omenassa. Suomalaiset saavat ravinnostaan noin 20 grammaa kuituja päivässä.Suomessa paksu- ja peräsuolisyöpä on miesten kolmanneksi ja naisten toiseksi yleisin syöpä. Uusia tapauksia todetaan vuosittain noin 3 000.Uutispalvelu Duodecim (JAMA Oncology 2017;DOI:10.1001/jamaoncol.2017.3684) (JAMA Oncology 2017;DOI:10.1001/jamaoncol.2017.3684)http://jamanetwork.com/journals/jamaoncology/fullarticle/10.1001/jamaonc...

(2017112) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.