Raskas fyysinen työ on tunnettu sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden aiheuttaja, mutta itse työhön liittyvien seikkojen lisäksi myös monet muut tekijät vaikuttavat työntekijöiden sairastumisiin. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan jopa lapsuuden vastoinkäymiset saattavat vaikuttaa sairauspoissaolojen määrään.Tulokset perustuvat Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimukseen, jossa 34 000 julkisen sektorin työntekijää seurattiin vuodet 2008–2011. Lapsuuden vastoinkäymisinä pidettiin vanhempien avioeroa, köyhyyttä, vanhemman vakavaa sairastumista, alkoholiongelmaa, muita voimakkaita konflikteja sekä väkivallan uhkaa.
Yli yhdeksän päivää kestävät sairauspoissaolot sekä työkyvyttömyyseläkkeet olivat yleisempiä työntekijöillä, joilla oli ollut vastoinkäymisiä lapsuudessa, mutta myös aikuisiän alhainen sosiaalinen ja taloudellinen asema liittyi sairauspoissaoloihin. Vaikutukset havaittiin erikseen, mutta varsinkin työntekijöillä, joilla oli sekä hankala lapsuus että alhainen tulotaso aikuisena.Lapsuuden vaikeudet liittyivät varsinkin mielenterveysongelmista johtuviin ja aikuisiän sosioekonominen asema tuki- ja liikuntaelinten sairauksista johtuviin poissaoloihin. Suurin osa tutkimuksessa tarkastelluista sairauspoissaoloista oli yli yhdeksän päivää kestäviä, ja vain 3 prosenttia varsinaisia työkyvyttömyyseläkkeitä.Tutkimus julkaistiin Occupational and Environmental Medicine -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(Occupational and Environmental Medicine 2017;DOI:10.1136/oemed-2017-104319)https://doi.org/10.1136/oemed-2017-104319

(201795) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Epilepsiaa potevat iäkkäät saattavat olla lääkitystensä takia suurentuneessa vaarassa sairastua dementiaan. Yhteys koskee varsinkin lääkkeitä, joilla tiedetään olevan kognitiivisia haittavaikutuksia.
Pitkälti suomalaisaineistoon perustuvassa tutkimuksessa epilepsialääkkeiden dementiayhteyksiä tarkasteltiin 71 000 suomalaisen ja 20 000 saksalaisen dementiapotilaan rekisteritietojen avulla. Jokaista potilasta kohden valittiin neljä tervettä saman ikäistä verrokkia.Tulosten perusteella dementiaan sairastuneissa oli selvästi enemmän epilepsialääkityksellä olevia kuin verrokeissa. Säännöllinen lääkitys liittyi 28 prosenttia suurempaan dementian ja 15 prosenttia suurempaan Alzheimerin taudin riskiin. Yhteydet olivat vielä voimakkaampia analyysissa, jossa huomioitiin lääkitysten mahdolliset kognitiiviset haittavaikutukset. Havainnot pitää varmistaa lisätutkimuksissa, mutta ne viittaavat säännöllisellä epilepsialääkityksellä olevien sairastuvan dementiaan ikätovereitaan todennäköisemmin. Varsinkin tämä näyttäisi koskevan lääkkeitä, joiden tiedetään voivan vaikuttaa muistiin ja muihin kognitiivisiin mielentoimintoihin.Tutkimus julkaistiin Journal of the American Geriatrics Society -lehdessä. Tutkijaryhmän suomalaisjäsenet olivat Heidi Taipale, Anna-Maija Tolppanen, Antti Tanskanen, Jari Tiihonen ja Sirpa Hartikainen
Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriötila, jonka voivat aiheuttaa erilaiset synnynnäiset ja hankitut tekijät. Epilepsiassa esiintyy toistuvasti kohtauksia, joissa tajunta hämärtyy ja potilas voi muun muassa kouristella. Epilepsiaa sairastaa noin yksi suomalainen sadasta.
Muisti ja muut kognitiiviset mielentoiminnot ovat lievästi heikentyneet arviolta 120 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä monella on jonkinasteinen dementia.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of the American Geriatrics Society 2018;DOI:10.1111/jgs.15358)https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/jgs.15358

(2018417) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Ääreisvaltimotautia sairastavat säästyvät amputaatiolta selvästi todennäköisemmin, jos he ovat suuriannoksisella statiinilääkityksellä. Lääkitys voi pidentää myös potilaiden elinikää, mutta tästä huolimatta kaikki potilaat eivät saa statiineja.
Ääreisvaltimotauti eli alaraajojen valtimotauti johtuu valtimoiden seinämien paksuuntumisesta ja tukkiutumisesta. Sen yleisin oire on katkokävely. Pahimmillaan tauti aiheuttaa pahan hapenpuutteen jalassa, minkä takia jalka joudutaan amputoimaan säärestä tai reidestä.Tiedot käyvät ilmi tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin yli 150 000 vuosina 2003–2014 sairastunutta ääreisvaltimotautipotilasta.
Potilaista 72 prosenttia oli statiinilääkityksellä, mutta suuriannoksiset lääkitykset olivat selvästi harvinaisempia. Suuria statiiniannoksia sai pelkkää ääreisvaltimotautia sairastavista 6 prosenttia ja ääreisvaltimotaudin lisäksi sepelvaltimotautia sairastavista 18 prosenttia.
Riski menehtyä seurannan aikana tai joutua jalan amputaatioon pieneni statiinilääkityksen myötä tasaisesti, ja tämä todettiin verrattuna pelkkiä hyytymisenestolääkkeitä käyttäviin. Suuriannoksisella statiinilääkityksellä olevien amputaatioriski ja kuolleisuus olivat noin 30 prosenttia pienemmät.
Tulokset on varmistettava lisätutkimuksissa, mutta ne viittaavat statiinien ja etenkin suuriannoksisen statiinilääkityksen hyötyihin ääreisvaltimotautia sairastavilla. On kuitenkin mahdollista, että statiineja käyttävät eroavat muista potilaista joillain muillakin tavoin, jotka saattavat vaikuttaa nyt saatuihin tuloksiin.
Tutkimus julkaistiin Circulation-lehdessä
Uutispalvelu Duodecim
(Circulation 2018;137:1435–1446)http://doi.org/10.1161/CIRCULATIONAHA.117.032361

(2018417) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.