Kolhiko elämä? Janoatko hyvitystä? Varo, sillä peitetty vihamielisyys pilaa oman elämän ja katkaisee yhteyden muihin.

Katkeruuden kasvualusta voi olla peräisin jo lapsuudesta: isä hakkasi, sisarukset syrjivät tai opettaja kohteli huonosti. Jos vielä työpaikka menee, on vaikea välttää surun ja pettymyksen pakkaantumista katkeruudeksi. Silti toisista ei tule katkeria kovienkaan kokemusten jälkeen.

– Katkera on itsekeskeinen ja katsoo, että juuri hänellä on oikeus hyvitykseen. Suhteellisuudentaju puuttuu. Onhan elämä kohdellut kaltoin muitakin ihmisiä, mutta silti he eivät jumiudu jatkuvaan syyttelyyn pohtii psykoanalyytikko ja kirjailija Juhani Mattila.

Ei onnea muillekaan

Koska paha olo tihkuu ulos syyttävinä tai mollaavina kommentteina tai vahingonilona, katkeran lähellä on vaikea olla. Hän ikään kuin ui omassa happamessa liemessään. Katkeruus myrkyttää suhteet ja voi suuntautua työtovereihin, puolisoon, koko elämään tai vaikka Jumalaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Joku muu on tehnyt suuren vääryyden, joku muu tarvitsee rangaistuksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tässähän voi olla totta toinen puoli: ihminen voi joutua työpaikallaankiusatuksi, puoliso voi oikeasti pettää. Silti katkeroituminen ei ole ratkaisu, sillä se pilaa ennen kaikkea oman elämän.

– Katkeruus jähmettää ja kapeuttaa tunne-elämää niin, ettei  nautinnoille jää tilaa, sanoo Mattila.

Kärsivän uhrin roolissaan katkera syyttelee muita: ”Minun on taas pakko raataa, kun muut eivät tee mitään. Miksi aina minun pitää hoitaa ja järjestää asiat, eihän niitä kukaan muukaan tee!”

Vastuun väistelyä

Mattilan mukaan katkera ei ota vastuuta puheistaan eikä myönnä, että koko hänen elämänasenteensa olisi väärä. Muut ovat väärässä ja siksi hän rankaisee heitä. Hänen on helpompi olla tasaisesti huonovointinen kuin antaa psyykkisen tuskan tulla koko voimallaan. Niin kävisi kuitenkin, jos olisi paljas ja tulisi taas torjutuksi.

– Usein ihminen salaa katkeruuden myös itseltään: hän ei tiedä mikä häntä riivaa. Hänellä on vain epämääräisesti paha olo. Häntä jäytää. Onkin vaikea myöntää olevansa katkera jostain asiasta tai joillekin ihmisille, koska se ei tunteena ole  mitenkään kunniakas, Mattila pohtii.

Katkeria hetkiä kaikilla

Onneksi perusasenteeltaan elämää kohtaan katkeria on melko vähän. Ihmiset saattavat elää elämässään katkeria hetkiä ja jopa ajanjaksoja, mutta terveellä itsetunnolla varustetut nousevat niistä ja menevät eteenpäin.

”Vaikka ette ottaneet minua joukkoonne, pärjään silti, löydän uuden joukon, näytän teille.”

– Useimmilla on elämässä katkeruuden kausia, jolloin koemme, että meitä on kohdeltu väärin. Terveellä tai hyvän lapsuuden kokeneella ihmisellä on pohjalla kuitenkin jokin perusvahvuus – eräänlainen kiinteä kallio. Sen avulla hän kykenee muuttamaan katkeruuden terveeksi voimaksi.

”Kun hylkäsit minut niin julmasti, etsin uuden rakkaan, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen.”

Avautuminen auttaa

Katkeruudesta ei pääse, ellei sitä tunnista. Pitää tulla tietoiseksi omasta kielteisestä elämänasenteestaan.

Sitten olisi alettava kysellä, ketä syyttää ja miksi, mikä on se pohjimmainen syvä katkeruuden aihe. Miten ja millä tavoin kohdeltiin väärin ja miten sen kykenisi unohtamaan?

Anteeksi antaminen, jos vääryys on todellista, on hyvin palkitsevaa.

– Myös sen huomaaminen, että kukaan varsinaisesti ei olekaan tehnyt tietoisesti väärin eivätkä vääryydet ole kohdistuneet juuri sinuun, auttaa katkeruuden ylitse.

Usein taustalta löytyy hyytävää yksinäisyyttä. Onnetonta on se, että katkera perusasenteellaan karkottaa mahdolliset ystävät. Katkeraa on niin vaikea kuunnella, vaikka ennen kaikkea hän tarvitsisi kuulijaa.

Terapiassa Mattila on nähnyt toipumisia, kun yhtäkkiä syvään yksinäisyyteen on tullut ystävyyttä tai jopa rakkautta, sillä katkeruus liudentuu aina rakkauteen.

– Katkeran sisällä asuu pieni rakkautta kaipaava lapsi, joka ennen kaikkea on vailla ymmärtämystä.

TESTAA OLETKO KATKERA?

❑ Toivotko usein muille pahaa?

❑ Millä silmällä katsot vastaantulijoita?

❑ Pidätkö nuorta polvea ennen kaikkea uhkana itsellesi?

❑ Onko lapsuudessasi joku tapahtuma, johon palaat aina uudestaan?

❑ Oletko jo yli viidenkymmenen ja syytät yhä lapsuudenperhettäsi?

❑ Oletko sitä mieltä, että yleensä vain sinä hallitset kaiken?

MIETI...

❑ Voisitko unohtaa ja antaa anteeksi?

❑ Mitä hyvää seuraa negatiivisuudestasi?

❑ Mistä asioista tunnet kiitollisuutta, tarkenna katseesi niihin.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla