Keuhkoahtaumataudin hoidossa käytettävät lääkkeet saattavat suurentaa potilaiden riskiä sairastua sydänoireisiin, mutta riskit havaitaan vain lääkityksen alkuvaiheissa. Pitkäkestoinen lääkitys saattaa jopa pienentää sydänriskejä, JAMA Internal Medicine -lehdessä julkaistut tulokset osoittavat.
Riskit yhdistettiin pitkävaikutteisiin beeta2-agonisteihin (LABA) sekä pitkävaikutteisiin antikolinergeihin (LAMA). Kyseiset lääkkeet on yhdistetty sydänhaittoihin aiemminkin, mutta tutkimukset ovat päätyneet ristiriitaisiin tuloksiin. Vaikutuksen rajoittuminen lääkityksen alkuvaiheisiin todennäköisesti selittää sen, miksi riskejä ei ole havaittu kaikissa tutkimuksissa. Nyt julkaistut tulokset perustuvat yli 280 000 keuhkoahtaumatautipotilaan keskimäärin kaksivuotiseen seurantaan. Potilaat eivät sairastaneet sydän- ja verisuonitauteja seurannan alussa eivätkä he olleet LABA- tai LAMA-lääkityksellä. Seurannan aikana lääkitys kuitenkin aloitettiin noin 40 000 potilaalla.Lääkityksen aloittaminen suurensi potilaan riskin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin noin puolitoistakertaiseksi verrattuna potilaisiin, joilla ei aloitettu lääkityksiä. Riski havaittiin kuitenkin vain 30 päivän sisällä lääkityksen aloittamisesta. Tämän jälkeen riskit katosivat ja mahdollisesti kääntyivät jopa lieväksi suojavaikutukseksi.Tulokset ovat uskottava osoitus LABA- ja LAMA-lääkkeisiin liittyvistä ohimenevistä sydänriskeistä, ja lääkäreiden kannattaisi ottaa ne huomioon keuhkoahtaumapotilaita hoitaessaan. Varsinkin potilaita, joilla on jo valmiiksi sydänriskejä, tulisi seurata tarkemmin.

Keuhkoahtaumatauti tarkoittaa hengitysteiden kroonista ja etenevää ahtautumista, johon voi liittyä jatkuva keuhkoputkitulehdus tai keuhkolaajentuma. Valtaosa tapauksista johtuu tupakoinnista. Keuhkoahtaumatautia ei voi parantaa, mutta tupakoinnin lopettaminen pysäyttää sen etenemisen ja lääkkeet hillitsevät oireita. Keuhkoahtaumatautia sairastaa noin 2–3 prosenttia suomalaisista. Tupakoitsijoista siihen sairastuu 20–30 prosenttia.
Uutispalvelu Duodecim (JAMA Internal Medicine 2017;DOI:10.1001/jamainternmed.2017.7720)http://dx.doi.org/10.1001/jamainternmed.2017.7720

(2018111) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sydämen vajaatoiminta näyttäisi kehittyvän tavallista todennäköisemmin uniapneaa sairastaville. Uniapnean hoitaminen ylipainehengityslaiteella puolestaan pienentää riskiä, suuri tanskalaistutkimus osoittaa. Tutkimus julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.Tanskalaistutkijat käyttivät tutkimuksessaan koko väestön kattavia rekistereitä, joista he poimivat 4,9 miljoonan tanskalaisen terveystiedot. Vuosina 2000–2012 runsaat 40 000 seurattavaa sairastui uniapneaan. Uniapneassa ylähengitystiet ahtautuvat yöllä ja aiheuttavat hengityskatkoksia.Uniapneaa potevien riski sairastua sydämen vajaatoimintaan oli suurempi kuin terveiden verrokkien, tulokset osoittivat. Tämä uniapneaan liitetty sairastumisriski havaittiin riippumatta siitä, saiko potilas ylipainehengityshoitoa, mutta hoitoa saavien riski oli selvästi pienempi. Yhteydet olivat selvimmät yli 60-vuotiailla potilailla.

Tanskalaisten havainnot lisäävät näyttöä uniapnean ja sydänoireiden yhteyksistä. Aiemmissa tutkimuksissa uniapnea on yhdistetty mm. sepelvaltimotautiin, korkeaan verenpaineeseen, diabetekseen ja lihavuuteen. Näistä monet ovat myös sydämen vajaatoiminnan riskitekijöitä.Sydämen vajaatoiminta johtuu sairauksista kuten sepelvaltimotaudista ja korkeasta verenpaineesta, jotka häiritsevät sydänlihaksen toimintaa ja heikentävät sen kykyä supistua. Yleisin vajaatoiminnan oire on hengenahdistus rasituksessa.Uniapneaa sairastaa noin neljä prosenttia suomalaisista miehistä ja kaksi prosenttia naisista. Hoitamattomana uniapnea altistaa mm. sydän- ja verisuonitaudeille ja tapaturmille. Usein oireet vähentyvät laihduttamalla, mutta monia hoidetaan myös CPAP-ylipainehengityslaitteella.Uutispalvelu Duodecim(Journal of the American Heart Association 2018;DOI:10.1161/JAHA.118.008684)http://doi.org/10.1161/JAHA.118.008684

(2018716) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Viittä terveellistä elintapaa noudattavat äidit saattavat ehkäistä lastensa lihomista, tuore tutkimus osoittaa. Ruokavalion sijaan merkittävää näyttäisi olevan elintapojen muodostama kokonaisuus.

Tutkimus julkaistiin BMJ-lehdessä, ja sen perusteella normaalipainoisten, liikuntaa säännöllisesti harrastavien, terveellisesti syövien, savuttomien ja alkoholia kohtuudella käyttävien äitien lapsista tulee 75 prosenttia epätodennäköisemmin lihavia kuin lapsista, joiden äitien elintavat ovat kaikin puolin epäterveellisemmät.Yksittäin tarkasteltuna suurin vaikutus liittyy äidin painoon. Normaalipainoisten äitien lapset ovat ylipainoisten lapsia 56 prosenttia harvemmin lihavia riippumatta muista elintavoista. Tämä viittaa elintapojen lisäksi perimän vaikutukseen.Tulokset ovat uskottavia, mutta niitä kannattaa tulkita varoen, sillä äidin elintapojen lisäksi perheen sosioekonominen asema ja monet muut seikat ovat voineet vaikuttaa tuloksiin. Tutkimukseen osallistui 24 000 iältään 9–14-vuotiasta lasta ja nuorta, joiden äidit olivat osallistuneet tunnettuun NHANES II -tutkimukseen. Viisivuotisen seurannan aikana 1 300 lasta täytti lihavuuden kriteerit. Suomalaisista työikäisistä viidennes on lihavia ja vielä useammat lievemmin ylipainoisia. Vuoden 1980 jälkeen aikuisten lihavien määrä on lähes kaksinkertaistunut ja lihavien lasten ja nuorten määrä mahdollisesti jopa kolminkertaistunut. Joidenkin arvioiden mukaan nykyään kolmannes koko ihmiskunnasta on ylipainoisia tai lihavia.Uutispalvelu Duodecim(BMJ 2018;362:k2486)https://www.bmj.com/content/362/bmj.k2486

(2018713) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.