Tuoreen tutkimuksen mukaan mahdollisesti noin 80 prosenttia autismikirjon tapauksista selittyy perinnöllisellä alttiudella. Tutkimus julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Tutkijat päätyivät arvioonsa analysoimalla uudelleen aiemman tutkimuksen aineistoja. Analyysissa oli mukana 38 000 kaksosparia, 2,6 miljoonaa sisarusparia ja lähes 900 000 puolisisarusparia. Heistä 15 000:llä diagnosoitiin autismikirjon häiriö.

Autismikirjon häiriöiden periytyvyys on tiedetty pitkään, mutta eri tutkimuksissa perimän vaikutus on arvioitu hyvin eri suuruiseksi. Nyt julkaistussa tutkimuksessa autismikirjon tapauksista 83 prosenttia selittyi perinnöllisellä alttiudella ja 17 prosenttia ympäristötekijöillä.

Tutkijat pitävät analyysiaan luotettavana, mutta muistuttavat tämän kaltaisiin tutkimuksiin sisältyvän monia menetelmällisiä haasteita, joiden takia tuloksia kannattaa aina tulkita varoen. Tulokset kuitenkin vahvistavat näyttöä perimän vahvasta roolista autismikirjon synnyssä. Myös raskaudenaikaiset infektiot saattavat olla yksi autismikirjon häiriöille altistava tekijä, mutta tarkkaa mekanismia ei tunneta.
Autismi on yleensä alle kolmevuotiaana ilmenevä aivojen kehityshäiriö, joka mm. vaikeuttaa ilmeiden ja eleiden ja niillä välitettävien tunteiden tulkitsemista. Pelkän autismin sijaan nykyään puhutaan laajemmin autismikirjosta, johon lukeutuvat muun muassa Aspergerin oireyhtymä ja epätyypilliset autismin muodot. Autismikirjon häiriö on noin yhdellä sadasta.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA 2017;318(12):1182 - 1184)http://jamanetwork.com/journals/jama/article-abstract/2654804

(20171018) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lonkkamurtuma kannattaa korjata leikkauksella, vaikka potilas sairastaisi pitkälle edennyttä dementiaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan leikkaus voi pidentää potilaiden elinikää noin vuodella, mutta harvat pystyvät enää liikkumaan omatoimisesti. Myös kivut ovat yleisiä.JAMA Internal Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat tutkimukseen, jossa seurattiin runsasta 3 000 keskimäärin 84-vuotiasta hoitokodissa asuvaa lonkkamurtumapotilasta. Potilaista 85 prosenttia ohjattiin leikkaukseen.Seurannan ensimmäisen puolen vuoden aikana kolmannes potilaista menehtyi, mutta kuolleisuus oli leikkausryhmässä vähäisempää kuin verrokeilla, joita ei leikattu. Leikkaushoitoa saaneet elivät keskimäärin vuoden pitempään.Vaikka leikkauspotilaat elivät pitempään, heistä harvat pystyivät enää kävelemään ja monilla oli kipuja. Kivut, psykoosilääkitykset ja makuuhaavat olivat yhtä yleisiä kaikilla lonkkamurtumapotilailla riippumatta heidän saamastaan hoidosta.Tulokset ovat tervetulleita, sillä tätä ennen lonkkamurtuman leikkaushoidon vaikutuksia tässä potilasryhmässä ei ole juurikaan tutkittu. Uutispalvelu Duodecim(JAMA Internal Medicine 2018;DOI:10.1001/jaminternmed.2018.0743)https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2680317

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.