Pituutta pidetään yleensä terveyden merkkinä, mutta se saattaa myös altistaa joillekin sairauksille. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan pitkät ovat lyhyitä herkempiä sairastumaan laskimoveritulppiin. Veritulppariski koskee varsinkin jalkojen verisuonia, joihin valtaosa laskimoveritulpista tulee muutenkin.

Ilmiö saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, että pitkien ihmisten jalat ja jalkojen verisuonet ovat pitempiä ja siksi veritulpilla on enemmän mahdollisuuksia muodostua. Toisaalta pitkien ihmisten jalkojen verisuoniin kohdistuu myös enemmän hydrostaattista painetta, mikä voi hidastaa veren kiertämistä.
Ruotsalaisten tutkimus perustuu yli 1,6 miljoonan miehen ja miljoonan naisen rekisteritietoihin vuosilta 1951–2012. Osallistujia verrattiin heidän sisaruksiinsa. Osallistujat eivät olleet sairastaneet laskimoveritulppaa seurannan alkaessa.
Laskimoveritulpan riski oli sitä suurempi mitä pitempi henkilö oli, tulokset osoittivat. Suurin riski oli yli 185 senttimetrisillä naisilla ja yli 190 senttimetrisillä miehillä. Heihin verrattuna alle 155 senttimetristen naisten ja alle 160 senttimetristen miesten sairastumisriski oli lähes 70 prosenttia pienempi.
Pituus on pitkälti perinnöllistä, mutta tutkijat pystyivät eliminoimaan geenien vaikutuksen vertaamalla eripituisia sisaruksia toisiinsa. Tämä myös viittaa siihen, että havaittu veritulppariski liittyy juuri pituuteen eikä esimerkiksi elintapoihin tai ympäristötekijöihin, jotka vaikuttavat pituuskasvuun. Länsimaissa nykyään noin viidennes pituuskasvusta selittyy ympäristötekijöillä.Tutkimus julkaistiin Circulation: Cardiovascular Genetics -lehdessä.
Laskimoveritulppa tarkoittaa verihyytymän muodostumista laskimoon. Tulpat syntyvät melkein aina alaraajoihin. Keuhkoveritulppa syntyy, kun hyytymän aiheuttava tukos kulkeutuu keuhkoihin, missä se aiheuttaa mm. hengenahdistusta, veriyskää ja rintakipua, kuumeilua ja pahimmillaan kuoleman.
Uutispalvelu Duodecim
(Circulation: Cardiovascular Genetics 2017;10:e001651)https://doi.org/10.1161/CIRCGENETICS.116.001651

(201796) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lihavuus ja varsinkin vakava lihavuus aiheuttavat monenlaisia riskejä raskauden aikana. Osa näistä riskeistä pienenisi lihavuusleikkauksen avulla, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan leikkauksen läpikäyneiden raskauksissa saattaa olla tavallista enemmän muita ongelmia.

Tutkimus julkaistiin tieteellisessä American Journal of Obstetrics & Gynecology -lehdessä, ja se perustuu 2,8 miljoonan naisen terveystietoihin. Naisista 8 400 oli ollut lihavuusleikkauksessa.

Analyysin perusteella lihavuusleikkauksen läpikäyneillä naisilla oli vähemmän raskausdiabetesta, verenpaineongelmia, raskaudenjälkeistä verenvuotoa ja keisarileikkauksia kuin saman verran ennen raskautta painaneilla naisilla, jotka eivät olleet käyneet lihavuusleikkauksessa. Heidän vauvansa olivat myös tavallista harvemmin suurikokoisia raskauden kestoon nähden.

Näistä monista hyödyistä huolimatta samaan aikaan lapsen pienikokoisuus, raskauden aikaiset kasvunhidastumat ja ennenaikaiset synnytykset olivat yleisempiä lihavuusleikatuilla. Lihavuusleikkaus ei vaikuttanut raskausmyrkytyksen eli pre-eklampsian, kohtukuolemien, synnynnäisten epämuodostumien tai vastasyntyneiden kuolemien todennäköisyyteen.Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa sairaalloisen lihaville potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40. Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 116 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 130 kiloa. Vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan kuitenkin jo, kun painoindeksi ylittää 35.

Uutispalvelu Duodecim(American Journal of Obstetrics & Gynecology 2018;DOI:10.1016/j.ajog.2018.02.003)https://doi.org/10.1016/j.ajog.2018.02.003

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.