Fyysisesti aktiiviset seitsemänkymppiset elävät todennäköisesti muita terveempinä ja pitempään, mutta parhaat hyödyt saa liikkumalla mahdollisimman intensiivisesti. Kevyt arkiaskareiden tekeminen ei tuoreen tutkimuksen mukaan ole välttämättä samanlainen eliniän pidentäjä kuin reipas kävely.Circulation-lehdessä julkaistut tulokset tuovat kaivattua lisätietoa fyysisen aktiivisuuden ja sen intensiteetin vaikutuksista iäkkäiden terveyteen. Liikkumisen intensiteettiä pystyttiin mittaamaan aiempaa tarkemmin käyttämällä uuden sukupolven aktiivisuusmittareita, jotka mittaavat liikkeitä kolmessa suunnassa. Nykyiset mittarit mittaavat yleensä vain yhtä liikesuuntaa, mikä ei tuota yhtä tarkkaa tulosta.Fyysisesti aktiivisten ja reippaasti liikkuvien riski menehtyä seurannan aikana oli 60–70 prosenttia pienempi kuin vain vähänlaisesti liikkuvien. Sen sijaan kevyempi liikunta, kuten kotiaskareet tai hidas kävely, eivät vaikuttaneet kuolleisuuteen.
Tutkijat huomauttavat, että paljon liikkuvat saattoivat olla muutenkin terveempiä ja sen takia heidän kuolleisuutensa oli vähäisempää, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemminkin. Havainnot vahvistavatkin käsitystä liikunnan ja aktiivisen elämäntavan merkityksestä iäkkäiden terveydelle ja viittaavat hyötyjen suurentuvan mitä reippaammin vanhus liikkuu. Vaikka tässä tutkimuksessa kevyt liikunta ei liittynyt vähäisempään kuolleisuuteen, tutkijat muistuttavat sillä olevan silti monia terveyshyötyjä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuitenkin vain kuolleisuutta.
Tutkimukseen osallistui 17 000 keskimäärin 72-vuotiasta naista, jotka kantoivat aktiivisuusmittareita vyötäröllään viikon, minkä jälkeen heitä seurattiin kahden ja puolen vuoden ajan. Seurannan aikana 200 naista menehtyi. Naiset pitivät mittareita vyötäröllään keskimäärin 15 tuntia vuorokaudesta.
Uutispalvelu Duodecim
(Circulation 2017;DOI:10.1161/CIRCULATIONAHA.117.031300) https://dx.doi.org/10.1161/CIRCULATIONAHA.117.031300

(2017117) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Erilaiset stressin hallitsemiseen ja vähentämiseen tarkoitetut menetelmät voivat tuoreen tutkimuksen mukaan auttaa epilepsiaa potevia vähentämään sairauteensa liittyviä kohtauksia. Tutkimus julkaistiin Neurology-lehdessä.
Tutkimukseen osallistui 66 epilepsialääkityksellä olevaa potilasta, joiden kohtaukset eivät pysyneet kurissa lääkityksestä huolimatta. Osana tutkimusta kaikki potilaat tekivät psykologin opastuksella harjoituksia, joita heidän toivottiin toistavan kahdesti päivässä.
Puolet potilaista sai opastusta rentoutustekniikkaan, jossa hengitysharjoitusten lisäksi lihaksia vuoroin jännitetään ja rentoutetaan. Toinen puolisko toimi verrokkiryhmänä, ja heitä ohjattiin huomion keskittämiseen muun muassa listaamalla päivän tapahtumia.Ennen tutkimusta tutkijat uskoivat rentoutusryhmäläisten hyötyvän harjoituksista verrokkeja enemmän. Kuitenkin kun he vertasivat ryhmiä tutkimuksen päätteeksi, lihasrentoutusryhmäläisten epilepsiakohtausten havaittiin vähentyneen 29 prosenttia, mutta suurin piirtein yhtä suuri muutos havaittiin verrokkiryhmässä.Havainnot olivat hieman yllättäviä, mutta tutkijat uskovat stressinhallinnan parantuneen kummassakin ryhmässä jo psykologikäyntien ansiosta. Myös jokapäiväinen keskittyminen ja oman voinnin ja stressitason seuraaminen todennäköisesti paransivat tilannetta kummassakin ryhmässä.
Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriötila, jonka voivat aiheuttaa erilaiset synnynnäiset ja hankitut tekijät. Epilepsiassa esiintyy toistuvasti kohtauksia, joissa tajunta hämärtyy ja samalla voi esiintyä kouristuksia tai muita oireita. Epilepsiaa sairastaa noin yksi suomalainen sadasta.
Uutispalvelu Duodecim
(Neurology 2018;DOI:10.1212/WNL.0000000000005109)http://n.neurology.org/content/early/2018/02/14/WNL.0000000000005109

(2018221) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavien eteisvärinää hoidetaan yleensä lääkkeillä, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan parempaan tulokseen päästäisiin sydämen sähköistä toimintaa muokkaavalla ablaatiohoidolla. Hyödyt näkyvät vähäisempinä sairaalahoitojaksoina sekä alhaisempana kuolleisuutena.Katetriablaatiossa sydämen sähköistä toimintaa muokataan verisuoniteitse tehtävällä sydämen sisäisellä toimenpiteellä. Operaatiolla eristetään eteislihassäikeitä, jotka sotkevat sydäneteisten sähköistä toimintaa, jolloin sähköinen aktiivisuus säilyy järjestyneenä.Menetelmää on käytetty eteisvärinän hoidossa pitkään, mutta tätä ennen sen paremmuutta suhteessa lääkitykseen ei ole todistettu potilailla, joilla on myös sydämen vajaatoiminta. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tulokset saatiin satunnaistamalla 360 potilasta joko katetriablaatioon tai tavanomaiseen lääkehoitoon. Kaikilla potilailla oli sydämen rytmihäiriötahdistimet.
Runsaan kolmen vuoden seurannan aikana ablaatioryhmäläisistä 28 prosenttia menehtyi, mikä oli selvästi vähemmän kuin lääkitysryhmän 45 prosenttia. Myös sydän- ja verisuonitaudeista johtuva kuolleisuus oli heillä selvästi vähäisempää.

Tulokset ovat ensimmäinen laadukkaaseen aineistoon perustuva osoitus siitä, että ablaatiohoito vähentää sydämen vajaatoimintaa sairastavien eteisvärinäpotilaiden kuolleisuutta enemmän kuin lääkehoito. On silti mahdollista, että tämä ei koske kaikkia potilaita kaikissa tilanteissa. Tämän vuoksi lisätutkimuksia tarvitaan vielä.

Eteisvärinä on yleisin rytmihäiriöistä, ja sitä potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Eteisvärinä suurentaa aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä. Katetriablaation on osoitettu pienentävän aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa.

Uutispalvelu Duodecim
(NEJM 2018;378:417 - 427)http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1707855

(2018221) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.