Fyysisesti aktiiviset seitsemänkymppiset elävät todennäköisesti muita terveempinä ja pitempään, mutta parhaat hyödyt saa liikkumalla mahdollisimman intensiivisesti. Kevyt arkiaskareiden tekeminen ei tuoreen tutkimuksen mukaan ole välttämättä samanlainen eliniän pidentäjä kuin reipas kävely.Circulation-lehdessä julkaistut tulokset tuovat kaivattua lisätietoa fyysisen aktiivisuuden ja sen intensiteetin vaikutuksista iäkkäiden terveyteen. Liikkumisen intensiteettiä pystyttiin mittaamaan aiempaa tarkemmin käyttämällä uuden sukupolven aktiivisuusmittareita, jotka mittaavat liikkeitä kolmessa suunnassa. Nykyiset mittarit mittaavat yleensä vain yhtä liikesuuntaa, mikä ei tuota yhtä tarkkaa tulosta.Fyysisesti aktiivisten ja reippaasti liikkuvien riski menehtyä seurannan aikana oli 60–70 prosenttia pienempi kuin vain vähänlaisesti liikkuvien. Sen sijaan kevyempi liikunta, kuten kotiaskareet tai hidas kävely, eivät vaikuttaneet kuolleisuuteen.
Tutkijat huomauttavat, että paljon liikkuvat saattoivat olla muutenkin terveempiä ja sen takia heidän kuolleisuutensa oli vähäisempää, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemminkin. Havainnot vahvistavatkin käsitystä liikunnan ja aktiivisen elämäntavan merkityksestä iäkkäiden terveydelle ja viittaavat hyötyjen suurentuvan mitä reippaammin vanhus liikkuu. Vaikka tässä tutkimuksessa kevyt liikunta ei liittynyt vähäisempään kuolleisuuteen, tutkijat muistuttavat sillä olevan silti monia terveyshyötyjä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuitenkin vain kuolleisuutta.
Tutkimukseen osallistui 17 000 keskimäärin 72-vuotiasta naista, jotka kantoivat aktiivisuusmittareita vyötäröllään viikon, minkä jälkeen heitä seurattiin kahden ja puolen vuoden ajan. Seurannan aikana 200 naista menehtyi. Naiset pitivät mittareita vyötäröllään keskimäärin 15 tuntia vuorokaudesta.
Uutispalvelu Duodecim
(Circulation 2017;DOI:10.1161/CIRCULATIONAHA.117.031300) https://dx.doi.org/10.1161/CIRCULATIONAHA.117.031300

(2017117) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.