Television ääressä tuntikausia joka ilta viettävät menettävät liikuntakykynsä muita ikätovereitaan todennäköisemmin, tuore tutkimus osoittaa. Erityisesti tämä koskee yli 50-vuotiaita, jotka eivät muutenkaan ole kovin liikunnallisia.
Yhdysvaltalaistutkijoiden havainnot perustuvat laajaan kyselytutkimukseen, johon osallistui 500 000 yhdysvaltalaista 50–71-vuotiasta. Osallistujat olivat terveitä kymmenvuotisen seurannan alkaessa, mutta sen päättyessä joka kolmannella oli liikuntavaikeuksia tai he eivät pystyneet kävelemään lainkaan.
Liikuntavaikeuksia kehittyi 65 prosenttia todennäköisemmin osallistujille, jotka tutkimuksen alussa kertoivat katsovansa televisiota ainakin viisi tuntia joka päivä. Tämä todettiin verrattuna alle kaksi tuntia päivässä televisiota katsoviin.
Yhteys havaittiin riippumatta osallistujien fyysisestä aktiivisuudesta, mutta vähäisesti liikkuvilla se oli selvästi voimakkaampi. Myös istuminen ylipäätään liittyi suurentuneeseen liikuntavaikeuksien riskiin, ja yhteys myös voimistui mitä enemmän henkilö istui ja mitä vähemmän aktiivinen hän oli fyysisesti.

Kaikista aktiivisimmat – eli yli seitsemän tuntia viikossa liikkuvat – säästyivät istumisen haitoilta, jos he istuivat alle kuusi tuntia päivässä, mutta heilläkin riskit suurenivat mitä enemmän he viettivät aikaa television ääressä. Fyysisiin aktiviteetteihin laskettiin mm. puutarhatyöt ja kotiaskareet, mutta myös varsinaiset liikuntaharrastukset.Tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten havaintoja istumisen ja television haitoista ja osoittavat haittoihin kuuluvan myös liikuntakyvyn heikkenemisen. Nuorille istuminen ei välttämättä ole kovin suuri ongelma, mutta iän myötä liikkumattomuuden haittavaikutukset alkavat vähitellen näkyä.
Aiemmissa tutkimuksissa runsas television katselu on yhdistetty mm. vyötärölihavuuteen, kolesteroliongelmiin ja diabetesriskiin. Osa yhteydestä selittyy todennäköisesti epäterveellisellä napostelulla.
Uutispalvelu Duodecim
(Journal of Gerontology: Medical Sciences 2017)https://academic.oup.com/biomedgerontology

(2017831) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lapsuudessa ja nuoruudessa kertyneet liikakilot saattavat tuoreen tutkimuksen perusteella vaikuttaa haitallisesti lapsen hengitykseen. Tulosten perusteella varsinkin pitkään jatkuva lihavuus on yhteydessä hengitysteiden ahtautumiseen.

Ylipaino ja lihavuus lisäsivät hengitysteiden ahtautumisen todennäköisyyttä, ja lihavien poikien hengitystiet myös ahtautuivat tyttöjen hengitysteitä enemmän seurannan aikana, tulokset osoittivat. Liikakilot eivät kuitenkaan vaikuttaneet haitallisesti keuhkotilavuuteen. Lihavien keuhkotilavuus oli jopa suurempi kuin normaalipainoisten.

Tutkimuksessa ei selvitetty onko nyt havaituilla muutoksilla käytännössä millainen vaikutus esimerkiksi lasten astmariskiin, mutta aiempien tutkimusten valossa vaikutuksia saattaa olla. Lihavien astmapotilaiden on muun muassa havaittu tarvitsevan useammin sairaalahoitoa astmansa takia. Astmaa sairastavien lasten on puolestaan huomattu olevan muita alttiimpia lihomaan.

Tutkimus julkaistiin Thorax-lehdessä, ja siinä 2 900 lapsen ja nuoren keuhkotoiminta tutkittiin heidän ollessaan 8–16-vuotiaita.Uutispalvelu Duodecim(Thorax 2018;DOI:10.1136/thoraxjnl-2017-210716)http://doi.org/10.1136/thoraxjnl-2017-210716

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sydämen vajaatoimintaa sairastavat saattavat kärsiä liian suuresta veren kaliumpitoisuudesta useammin kuin on ajateltu. Monilla tilanne myös uusiutuu ja tämä näkyy myös potilaiden ennusteessa. Kaliumin runsaus eli hyperkalemia voi aiheuttaa mm. rytmihäiriöitä ja pahimmillaan kuoleman, jos tilannetta ei korjata.Tiedot käyvät ilmi tanskalaistutkimuksesta, jossa 32 000 sydämen vajaatoimintaa potevaa seurattiin runsaan kahden vuoden ajan.Seurannan aikana peräti 40 prosentilla potilaista todettiin hyperkalemia ja heistä merkittävällä osalla tilanne jatkui ja havaittiin uudelleen jopa neljästi.Hyperkalemia oli yleistä varsinkin potilailla, jotka potivat kroonista munuaistautia tai diabetesta tai joita hoidettiin spironolaktoni-verenpainelääkkeillä.Potilaiden korkeat kaliumtasot todennäköisesti vaikuttivat myös heidän ennusteeseensa, sillä hyperkalemia liittyi selvästi suurentuneeseen riskiin joutua sairaalahoitoon. Myös riski menehtyä seurannan aikana oli heillä suurempi kuin potilailla, joiden kaliumtasot olivat normaalit.Sydämen vajaatoiminnan hoitoon on viime vuosina saatu uusia lääkeryhmiä, jotka voivat vaikuttaa potilaiden kaliumtasoihin, joten nyt julkaistut tulokset ovat hyvin ajankohtaisia. Kaliumtasojen nousu on tiedetty ongelmaksi tätäkin ennen ja tulokset korostavat kaliumtasojen seurannan tärkeyttä varsinkin tietyissä potilasryhmissä.Tutkimus julkaistiin Journal of the American Heart Association -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Journal of the American Heart Association 2018;DOI:10.1161/JAHA.118.008912)http://doi.org/10.1161/JAHA.118.008912

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.