Esa Turunen 50-vuotias liikkuja

Esa Turunen, 53, on innoissaan siitä, että kuntoa pystyy kasvattamaan vanhempanakin. Yhtä tärkeää pelikentällä on kuitenkin muiden "ukkojen" seura.

Viisikymppisen keho ei pysy iskussa pelkän vuosihuollon varassa. Se kaipaa voimaa, venytystä ja liikettä - mielellään joka päivä.

Kun Esa Turunen, 53, aloitti työt nykyisessä työpaikassa 30 vuotta sitten, alkoi myös salibandyn peluu työporukan vuorolla. Viisi vuotta sitten kaveri kutsui Esan espoolaisen salibandyseura Loiskeen Gubet-ukkojoukkueeseen.

Nykyään Esa harjoittelee kahdesti viikossa – sarjapelit ja turnaukset päälle. Kun ohjelmaan kuuluu vielä talvisin kaukalopallo ja kesäisin frisbeegolf, liikuntapaletti alkaa olla kasassa.

– Palloilu- ja joukkuelajit ovat kiinnostaneet minua aina ja leikkiminen viehättää edelleen. Juoksen tai luistelen pallon perässä, ja siinä vierähtää kummasti tunti hikoillen. Palkitsee huomata, että vielä tässäkin iässä taidot karttuvat ja kunto kasvaa, sanoo Turunen.

Reaktiokykyä, ketteryyttä, tasapainoa

Vaikka Esa viettää työpäivät istuen, hän ei ole kärsinyt niska- ja selkäongelmista toisin kuin työkaverit. Salibandyn nopeat jarrutukset, kääntymiset ja suunnanvaihdokset parantavat reaktiokykyä, ketteryyttä ja tasapainoa. Joskus on laskettu, että salibandypelaaja tekee ottelussa yli 200 suunnanmuutosta, joten toistoja tulee ainakin riittävästi.

Peli muistuttaakin välillä intervalliharjoittelua, jossa tehdään kentällä kovatempoinen pyrähdys ja käydään vaihtopenkillä tasaamassa hengitystä. Jos vaihtopelaajia ei ole, vauhti kentällä hidastuu ja treeni muistuttaa enemmän pitkäkestoista, aerobista harjoitusta.

– On hienoa, että tämä kaikki tapahtuu luonnollisen liikkeen kautta. Kokisin todella vieraaksi suunnitella liikkumistani tai päättää, että nyt kehitän jotain tiettyä lihasta tai ominaisuutta; ne saavat tulla siinä pelaamisen sivutuotteena.

Lämmittelyssä ei saa laistaa

Esa on huomannut, että kroppa on viime vuosina jäykistynyt.

– Siksi teen pienen lämmittelyn ennen kentälle astumista. Pyörittelen nilkkoja, polvia ja olkapäitä ja taivuttelen rankaa. Sitten olen taas valmis pallon perään.

Nilkat ja polvet ovat vauhdikkaassa lajissa kovilla ja välillä törmäillään, mutta Esa on selvinnyt tälleistä mustelmilla. 30-vuotisella peliurallaan hän ei ole loukkaantunut kertaakaan vakavammin.

Ehkä parasta salibandyssa on kuitenkin yhdessä tekeminen ja muiden ”ukkojen” seura.

–Varsinkin tällaiselle hiljaisemmalle miehelle tekee hyvää päästä touhuamaan porukassa. Pukuhuoneessa on leppoisaa jutustella ennen ja jälkeen pelin, sanoo Esa Turunen.
 

Lue lisää kuntoa kehittävästä liikunnasta: Hyvä terveys 13/16.

 

Esan vinkit

  • Vauhdikkaassa lajissa hikiliikkuu huomaamatta.
  • Säännöllinen liikunta pitää selkä- ja niskavaivat loitolla.
  • Pieni lämmittely vetristää ennen peliä.
Kuva Shutterstock

Näin vartalonmuokkaus onnistuu.

Kiinteytyminen on sitkeimpiä laihdutusmyyttejä. Varsinkin naisia kehotetaan usein pumppaamaan kuntosalilla kevyitä ja pitkiä, yli 15 toiston sarjoja. Todellisuudessa pikkupainot eivät muokkaa kroppaa juuri lainkaan.

Kuormittava lihaskuntoharjoittelu muokkaa vartaloa parhaiten.

Kiinteytyminen tarkoittaa sitä, että ihonalainen rasvakerros pienenee ja lihas kasvaa. Lihasten kasvu taas vaatii isompia painoja.

Valitse vastukset, joilla jaksat tehdä 8–12 toistoa ja 3–4 sarjaa, sillä tällä alueella lihas kasvaa tehokkaimmin.

Kehoa muokkaavat perusliikkeet, kuten kyykyt, maastaveto ja erilaiset punnerrusliikkeet. Ne rasittavat isoja lihasryhmiä ja kuluttavat paljon energiaa myös treenin aikana.

Salitreeni ei lihota

Kova liikunta voi kerryttää lihaksiin nestettä ja nostaa vaakalukemia hetkellisesti.

Kova harjoittelu aiheuttaa lihaksiin pieniä repeämiä. Kun keho alkaa korjata vaurioita, lihaksiin pakkautuu tulehdusta parantavia aineita ja nestettä. Vaakalukemat saattavat hetkellisesti kivuta muutaman kilon. Tilanne kuitenkin tasaantuu yleensä viimeistään parin kuukauden jälkeen.

Myös lihasmassan kertyminen voi nostaa vaakalukemia. Lihas kasvaa kuitenkin hitaasti kuukausien saatossa. Aloittelija voi kerryttää tyypillisesti noin puoli kiloa lihasmassaa kuukaudessa säännöllisellä voimaharjoittelulla, kolme kiloa vuodessa on varsinkin naiselle jo kova saavutus.

Paino vaihtelee myös vuorokaudenajan mukaan. Vaakaa realistisemman kuvan laihtumisesta antaa mittanauha. Kokeile ensin treenata kuukausi ja vertaile lukemia vasta sitten.

Ajan kanssa vaatekoko todennäköisesti pienenee, sillä kilo lihasmassaa vie vähemmän tilaa kuin sama määrä rasvaa. Lihassolut pitävät myös aineenvaihdunnan vilkkaana: mitä enemmän lihasmassaa, sitä enemmän energiaa kuluu levossakin.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.

 

Kuva Shutterstock

Rivakka suursiivous voi olla yhtä hyvää rasvanpolttoliikuntaa kuin spinningtunti.

Kaikki liikunta polttaa rasvaa, spurttailu jopa tasaista puurtamista tehokkaammin.

Keho käyttää suhteessa enemmän rasvaa energianlähteenä, kun liikkuu matalalla sykkeellä, esimerkiksi kävellen. Kova treeni kuitenkin kuluttaa samassa ajassa enemmän energiaa, ja siinä sivussa rasvakin palaa tehokkaammin. Siksi kevyen reippailun kutsuminen rasvanpolttoliikunnaksi johtaa herkästi harhaan.

Harva myöskään tietää omaa maksimisykettään, josta rasvanpolttoalue lasketaan.

Joidenkin tuoreiden tutkimusten mukaan rasvasoluja polttaa parhaiten sykettä nostava intervallitreeni.

Eräässä tutkimuksessa lyhyet, kahdeksan sekunnin kiihdyttelyt puolen tunnin pyörälenkin lomassa kolminkertaistivat rasvan palamisen.

Yhtenä selityksenä tutkijat pitävät katekoliamiini-hormoneita, joita nopea spurttailu vapauttaa erityisen tehokkaasti. Ne polttavat etenkin keskivartalolle ja sisäelimien ympärille kertyvää rasvaa.

Intervalleilla voi kokeilla maustaa muuta liikuntaa vaikka kerran tai kahdesti viikossa.

Sykkeitä tai vauhteja tärkeämpää on se, että liikkuu usein.

Treenin jälkeen aineenvaihdunta kiihtyy, mutta vain tunniksi pariksi. Harjoittelun jälkeen keho alkaa välittömästi valmistautua seuraavaan koitokseen ja korjata itseään, jolloin aineenvaihdunta kiihtyy.

Jälkipolton roolia on kuitenkin liioiteltu rutkasti. Sitä on tutkittu lähinnä huippu-urheilijoilla, ei peruskuntoilijoilla. Tunnin hölkkälenkin jälkeen aineenvaihdunta palautuu yleensä jo tunnissa normaaliuomiinsa. Ekstrakaloreita kuluu tavallisesti muutama kymmenen, eli suklaapalan verran.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.