Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Ongelmani on äitini, joka ostelee jatkuvasti lapsillemme tavaroita. Hän on innokas kirpputorinkävijä ja aina vierailumme aikana, noin kerran viikossa, hän on ostanut jotain meille.

En enää uskalla sanoa, jos meiltä on mennyt rikki jotain tai haaveilemme jostakin, koska heti äiti ostaa sen. En uskalla puhua tarpeellisestakaan, kun tarpeetonta kertyy niin paljon.

Meillä on kolmevuotias poika, ja toinen tulossa. Jo nyt äiti ostelee vauvalle tavaroita, vaikka synnytys on vasta kesällä. Lapsemme ovat hänen ainoat lapsenlapsensa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olen yrittänyt kiltisti sanoa, että hukumme roinaan, mutta viesti ei mene perille. Välit äitiin ovat hyvät, ja lapsemmekin on häneen kiintynyt. Tuntuu ihan hullulta, että välit kärsisivät mokoman asian takia. Mikä neuvoksi?

HENNA

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äitisi tuntuu iloitsevan kovasti isoäitiydestään. Samalla herää kysymys, keskittyykö hän jo ehkä liikaakin sinuun ja lapsiisi. Niin on voinut käydä esimerkiksi, jos hänellä ei ole tarpeeksi muita tärkeitä ihmissuhteita tai mielekästä tekemistä. Nämä tosin ovat asioita, joihin sinun on hankala puuttua.

Toisen häiritsevään toimintaan vaikuttaminen on usein vaikeaa . Erityisesti, kun tietää käytöksen kumpuavan yksinomaan hyvistä tarkoitusperistä. Tuolloin ongelman mittaluokkaa kannattaakin arvioida huolella; miettiä, haittaavatko toisen teot niin paljon, että loukkaamisen uhallakin niitä on parasta yrittää muuttaa - vai voisiko niitä sietää.

Pulmasi on yleispätevämpi lahjoja vastaanotettaessa. Monille ovat kiusallisia varsinkin vaatteet ja koriste-esineet, jotka eivät vastaa lahjan saajan omaa makua. Tarve-esineet ja lasten lelut ovat tässä suhteessa varmempia valintoja, mutta voivat nekin rasittaa - etenkin, jos niitä lahjoitetaan noin tiiviillä tahdilla.

Olet puhunut asiasta äitisi kanssa tuloksetta. Haitallisen toiminnan jatkuminen keskusteluista huolimatta johtuu joskus siitä, ettei asiasta ole sovittu riittävän tarkasti.

Sopimiseen kannattaa panostaa siksi, että jokainen tulkitsee puhuttua lähtökohdistaan. On mahdollista, ettei äitisi ole ymmärtänyt sinua vaan kuvitellut, että kehotat häntä olemaan ostamatta tavaroita vain kohteliaisuuttasi tai siksi, ettei hänen tarvitsisi tehdä niin.

Jos haluat vielä jutella hänen kanssaan, varmista keskustelun päättyessä, että hän varmasti on tavoittanut kokemuksesi ja olette samaa mieltä siitä, miten jatkossa toimitaan.

Vahva viesti olisi se, ettet ottaisi lahjoja lainkaan vastaan tai jos ottaisit, et ottaisi niitä käyttöön vaan heittäisit suoraan roskiin tai antaisit pois. Riskinä etenkin näin menetellessä olisi, että loukkaat toista. Toisaalta: luottamukselliset ja läheiset välit kestävät yleensä loukkaantumisiakin, voidaanhan ne nähdä vähäpätöisinä suhteen kokonaisuudessa.

Yksi tapa pyrkiä vaikuttamaan olisi hyödyntää meneillään olevaa siivoustrendiä. Voisit kertoa äidillesi, että olet sen innoittamana päättänyt karsia taloudestanne kaiken turhan ja aiot jättää jäljelle vain tarpeellisimmat ja eniten perheenjäsenillenne iloa tuottavat esineet.

Keskustelu tästä muodikkaasta karsinta-aiheesta saattaisi havahduttaa äitisi näkemään arvoa pelkässä yhdessäolossanne ja ilmaisemaan välittämistään muilla tavoilla.

 

Näin eteenpäin

  • Jos haluat vielä puhua asiasta, varmista, että päädytte yhteisymmärrykseen jatkosta.
  • Jos äitisi silti jatkaa lahjojen ostelua, mieti, voisitko muuttaa omaa toimintaasi.
  • Kokeile saisiko yleispätevämpi keskustelu kodin hoidosta ja tavaroiden merkityksestä hänet luopumaan haitallisiksi muodostuneista shoppailurutiineistaan.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta
Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

Lento Pro

Hei,
ihmiset ovat hyvin erilaisia siinä, millaisia viestejä pystyvät ottamaan vastaan ja millaisia kanavia pitkin. Ellei puhe toimi, voisin ehdottaa selkeän kirjeen kirjoittamista, jossa on hyvin selkeästi lueteltu allekkain myös ongelmat ja niihin ehdotettuja ratkaisuja. Koeta myös vakuuttaa, että jos tarvitset jotain, niin pyydät. Ja pyydä myös.

Kannattaa ehkä olla tiukka siinä, että ei ota vastaan enää kuin lahjoja, joista on oikeasti erikseen sovittu. Samaan aikaan voi kertoa, kuinka tärkeä mummo on lapsille ilman tavaraa ja kuinka on pahoillaan, että joutuu tavarahyökyyn puuttumaan, mutta että haluaa kasvattaa lapset arvostamaan sitä, mitä heillä on ja pitämään siitä huolta. Tavaran roudaaminen on myös vallankäytön keino, jolla puututaan siihen, millaista toisen arjen pitäisi omasta mielestä olla. Tätä ei kannata korostaa, mutta se on hyvä muistaa, koska se auttaa pitämään oman pään. 

Mielestäni olisi hyvä, jos isoäidille tarjoaisi jonkin muun kanavan ilahduttaa lapsia tai olla arjessa mukana, tavaroiden tilalle. Onko isoäiti siinä kunnossa, että voisi viedä lapset jonnekin? Kuinka usein mummo näkee lapset?

Lapset voisi ehkä ottaa hienovaraisesti mietintään mukaan. Mitä he tahtoisivat _tehdä_ mummon kanssa?

Ehkä kysyjän äiti tekee sitä, mitä olisi toivonut oman äitinsä aikanaan tekevän. Äideillä on monesti pienehköä pahempia vaikeuksia hahmottaa, että tyttärillä voi olla eri tarpeet kuin heillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla