Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Ongelmani on äitini, joka ostelee jatkuvasti lapsillemme tavaroita. Hän on innokas kirpputorinkävijä ja aina vierailumme aikana, noin kerran viikossa, hän on ostanut jotain meille.

En enää uskalla sanoa, jos meiltä on mennyt rikki jotain tai haaveilemme jostakin, koska heti äiti ostaa sen. En uskalla puhua tarpeellisestakaan, kun tarpeetonta kertyy niin paljon.

Meillä on kolmevuotias poika, ja toinen tulossa. Jo nyt äiti ostelee vauvalle tavaroita, vaikka synnytys on vasta kesällä. Lapsemme ovat hänen ainoat lapsenlapsensa.

Olen yrittänyt kiltisti sanoa, että hukumme roinaan, mutta viesti ei mene perille. Välit äitiin ovat hyvät, ja lapsemmekin on häneen kiintynyt. Tuntuu ihan hullulta, että välit kärsisivät mokoman asian takia. Mikä neuvoksi?

HENNA

Äitisi tuntuu iloitsevan kovasti isoäitiydestään. Samalla herää kysymys, keskittyykö hän jo ehkä liikaakin sinuun ja lapsiisi. Niin on voinut käydä esimerkiksi, jos hänellä ei ole tarpeeksi muita tärkeitä ihmissuhteita tai mielekästä tekemistä. Nämä tosin ovat asioita, joihin sinun on hankala puuttua.

Toisen häiritsevään toimintaan vaikuttaminen on usein vaikeaa . Erityisesti, kun tietää käytöksen kumpuavan yksinomaan hyvistä tarkoitusperistä. Tuolloin ongelman mittaluokkaa kannattaakin arvioida huolella; miettiä, haittaavatko toisen teot niin paljon, että loukkaamisen uhallakin niitä on parasta yrittää muuttaa - vai voisiko niitä sietää.

Pulmasi on yleispätevämpi lahjoja vastaanotettaessa. Monille ovat kiusallisia varsinkin vaatteet ja koriste-esineet, jotka eivät vastaa lahjan saajan omaa makua. Tarve-esineet ja lasten lelut ovat tässä suhteessa varmempia valintoja, mutta voivat nekin rasittaa - etenkin, jos niitä lahjoitetaan noin tiiviillä tahdilla.

Olet puhunut asiasta äitisi kanssa tuloksetta. Haitallisen toiminnan jatkuminen keskusteluista huolimatta johtuu joskus siitä, ettei asiasta ole sovittu riittävän tarkasti.

Sopimiseen kannattaa panostaa siksi, että jokainen tulkitsee puhuttua lähtökohdistaan. On mahdollista, ettei äitisi ole ymmärtänyt sinua vaan kuvitellut, että kehotat häntä olemaan ostamatta tavaroita vain kohteliaisuuttasi tai siksi, ettei hänen tarvitsisi tehdä niin.

Jos haluat vielä jutella hänen kanssaan, varmista keskustelun päättyessä, että hän varmasti on tavoittanut kokemuksesi ja olette samaa mieltä siitä, miten jatkossa toimitaan.

Vahva viesti olisi se, ettet ottaisi lahjoja lainkaan vastaan tai jos ottaisit, et ottaisi niitä käyttöön vaan heittäisit suoraan roskiin tai antaisit pois. Riskinä etenkin näin menetellessä olisi, että loukkaat toista. Toisaalta: luottamukselliset ja läheiset välit kestävät yleensä loukkaantumisiakin, voidaanhan ne nähdä vähäpätöisinä suhteen kokonaisuudessa.

Yksi tapa pyrkiä vaikuttamaan olisi hyödyntää meneillään olevaa siivoustrendiä. Voisit kertoa äidillesi, että olet sen innoittamana päättänyt karsia taloudestanne kaiken turhan ja aiot jättää jäljelle vain tarpeellisimmat ja eniten perheenjäsenillenne iloa tuottavat esineet.

Keskustelu tästä muodikkaasta karsinta-aiheesta saattaisi havahduttaa äitisi näkemään arvoa pelkässä yhdessäolossanne ja ilmaisemaan välittämistään muilla tavoilla.

 

Näin eteenpäin

  • Jos haluat vielä puhua asiasta, varmista, että päädytte yhteisymmärrykseen jatkosta.
  • Jos äitisi silti jatkaa lahjojen ostelua, mieti, voisitko muuttaa omaa toimintaasi.
  • Kokeile saisiko yleispätevämpi keskustelu kodin hoidosta ja tavaroiden merkityksestä hänet luopumaan haitallisiksi muodostuneista shoppailurutiineistaan.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta
Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

Lento Pro

Äiti hukuttaa roinaan

Hei, ihmiset ovat hyvin erilaisia siinä, millaisia viestejä pystyvät ottamaan vastaan ja millaisia kanavia pitkin. Ellei puhe toimi, voisin ehdottaa selkeän kirjeen kirjoittamista, jossa on hyvin selkeästi lueteltu allekkain myös ongelmat ja niihin ehdotettuja ratkaisuja. Koeta myös vakuuttaa, että jos tarvitset jotain, niin pyydät. Ja pyydä myös. Kannattaa ehkä olla tiukka siinä, että ei ota vastaan enää kuin lahjoja, joista on oikeasti erikseen sovittu. Samaan aikaan voi kertoa, kuinka tärkeä...
Lue kommentti
Lento Pro

Äiti hukuttaa roinaan

Hei, ihmiset ovat hyvin erilaisia siinä, millaisia viestejä pystyvät ottamaan vastaan ja millaisia kanavia pitkin. Ellei puhe toimi, voisin ehdottaa selkeän kirjeen kirjoittamista, jossa on hyvin selkeästi lueteltu allekkain myös ongelmat ja niihin ehdotettuja ratkaisuja. Koeta myös vakuuttaa, että jos tarvitset jotain, niin pyydät. Ja pyydä myös. Kannattaa ehkä olla tiukka siinä, että ei ota vastaan enää kuin lahjoja, joista on oikeasti erikseen sovittu. Samaan aikaan voi kertoa, kuinka tärkeä...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.