alkoholi, pelot, paniikkikohtaus
Kuva Shutterstock

Kun ahdistaa, moni helpottaa oloaan tarttumalla pulloon tai lasiin. Ei kannattaisi.

Pelkojen lääkitseminen alkoholilla voi alussa tuntua hyvältä vaihtoehdolta, mutta pitemmän päälle se lisää ahdistusta.

Psykoterapian erikoispsykologi Risto Valjakan mielestä on turha yrittää opetella hienoja mielenhallinnan keinoja, jos samalla kittaa kahvia kannukaupalla, polttaa tupakkaa ketjussa ja juo päivittäin.

On turha yrittää opetella hienoja mielenhallinnan keinoja, jos samalla kittaa kahvia kannukaupalla, polttaa tupakkaa ketjussa ja juo päivittäin.

– Kemiallisen rasituksen alaisena kehon normaalit reaktiot muistuttavat ahdistuskohtauksissa tulevia reaktioita, ja nämä tuntemukset menevät helposti sekaisin.

– Alkoholi tuhoaa hetkellisesti aivojen serotoniinivarannot eli toimii täsmälleen päinvastoin kuin esimerkiksi masennus- ja ahdistuslääkkeet. Siksi morkkis ja siihen kuuluva ahdistus voi syntyä seuraavana päivänä, vaikka ei olisi erityisesti töppöillytkään, Valjakka sanoo.

Tavallisia mutta huonoja keinoja ahdistuksen torjumiseksi ovat myös päämäärätön tietokoneen käyttö, liioiteltu järjestyksen ylläpitäminen tai pienten asioitten jatkuva säätäminen. Itsensä vahingoittaminen, ylensyönti, työnarkomania, pakonomainen liikunta, ostelu, seksuaalisten jännittävien kokemusten etsintä… Keinoja riittää kyllä.

Olo vahvistuu, kun

  •  luovut nikotiinista, kofeiinista ja alkoholista
  •  liikut säännöllisesti ainakin kolme kertaa viikossa hengästykseen asti.
  •  pyrit säännölliseen vuorokausirytmiin.
  •  syöt terveellisesti.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Oletko se, joka suostuu aina vaihtamaan työvuoroa ja jäämän ylitöihin? Osatko puolustaa omaa aikaasi ja tilaasi? Syyllistytkö heti, jos joku pettyy sinuun?

Sisäisiä toimintamalleja, joita emme aina edes itse huomaa, kutsutaan tunnelukoiksi tai skeemoiksi. Ne ne ovat syntyneet varhain lapsuudessa ja niillä on silloin selviydytty hankalissa tilanteissa. Joku käyttäytyy aina stressin tullen kuin raivoava pikkulapsi, toinen vetäytyy tai eristäytyy.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Mikä ihmeen tunnelukko?
Mieli
Mikä ihmeen tunnelukko?

Työuupuja taas ei päästä itseään helpolla eikä aina muitakaan. Jos voi huonosti, omia toimintamalleja kannattaa muuttaa:

  1. Jos tunnistat vaativuutta itseäsi ja ehkä muitakin kohtaan, mieti, mitä hyötyä ja haittaa Sinulle siitä on.
  2. Jos tunnistat itsessäsi uhrautuvuutta, mieti, mistä tuo taipumus on saanut alkunsa?
  3. Jos stressattuna haluat vetäytyä ja eristäytyä, mieti onko siitä hyötyä vai haittaa?

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.