Etenkin naisilla sepelvaltimotauti voi oireilla ilman, että rintaa puristaa. Toisinaan sydänvaivat sekoitetaan menopaussin merkkeihin.
Portaissa henkeä alkaa ahdistaa, rintaa puristaa ja kipu säteilee olkavarteen sydämen puolella. Hetken hengähdys helpottaa oloa, ja pian jaksaa nousta loputkin askelmat.
–Rasituksessa tulee kipu, joka voi säteillä vasempaan olkavarteen ja joka helpottaa nopeasti levossa, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Essi Ryödi kuvaa klassisia sepelvaltimotaudin oireita.
Aina oireet eivät kuitenkaan ole näin selkeitä. Etenkin naisilla ne voivat olla hankalammin tunnistettavia. Rintakipua ei välttämättä tunnu lainkaan.
Oireet voivat olla monenkirjavia: Kipu juilii yläselässä, ylävatsalla, hartioissa, kaulalla tai leukaperissä, jopa hampaissa. Myös hikoilu, tykyttävä sydän, närästys, pahoinvointi ja oksentelu voivat johtua sydämestä.
Sepelvaltimotaudin takia voi olla uupunut olo, vaikka ei olisi tehnyt mitään erityisen rasittavaa. Uupumus on tavallisempaa iäkkäillä, sillä myös muut sairaudet vaikuttavat.
Sepelvaltimotautiin voi viitata, jos kävelylenkki tai portaiden nousu muuttuu aiempaa raskaammaksi ilman, että on lähiaikoina sairastanut flunssan tai jättänyt liikunnan vähiin.
Tällaisten aika arkistenkin oireiden takia ei välttämättä tule mieleen lähteä lääkäriin. Lääkärikin saattaa tulkita syyksi stressin, lihasjumin tai närästyksen.
Joskus on niinkin, että sydänvaivoja, kuten hengenahdistusta ja sydämentykytystä, luullaan menopaussioireiksi.
Naisella harvoin työiässä
Sepelvaltimotautia pidetään miesten sairautena, mutta se on yleisin kuolinsyy sekä suomalaisilla naisilla että miehillä. Vaikka molemmilla olisi samat riskitekijät, miehet sairastuvat sepelvaltimotautiin keskimäärin 65-vuotiaana eli 7–10 vuotta nuorempina kuin naiset.
Naisen menopaussin jälkeen erot alkavat tasoittua. Kun estrogeeni vähenee, verenpaine lähtee nousuun, elimistön kyky käyttää insuliinia heikkenee ja verisuonten joustavuus alkaa vähentyä. Kaikki tämä vaikuttaa sepelvaltimotaudin kehittymiseen.
Alle 65-vuotias nainen on sepelvaltimotautipotilaaksi yhä nuori, yli 80-vuotiailla naisilla tautia esiintyy yhtä paljon kuin samanikäisillä miehillä.
Ajoissa aloitettu hormonikorvauslääkitys voi varjella sydäntä, mutta se on tarkoitettu vain vaihdevuosioireiden hoitoon. Nainen ei voi kuitenkaan huoletta ajatella, että estrogeeni hoitaa homman.
– On tärkeää myös muistaa, että naishormonin suoja ei ole aukoton. Sepelvaltimotauti voi tulla myös nuoremmalla iällä. Sairastumisalttiutta lisäävät sukurasite, aikainen menopaussi sekä tulehdukselliset reumasairaudet, jotka ovat yleisempiä naisilla.
Myös raskausajan diabetes ja verenpainetauti lisäävät riskiä sairastua sepelvaltimotautiin. Verenpainetauti yleensä ja korkea kolesteroli ovat riskitekijöitä missä tahansa iässä.
Esimerkiksi tyypin 1 diabetes lisää merkittävästi sairastuvuutta niin miehillä kuin naisillakin. Diabeteksen takia naisen sepelvaltimotauti saattaa myös kehittyä jo ennen menopaussia tai muutamassa vuodessa menopaussin jälkeen.
Ruuhkaa valtimoissa
Sepelvaltimot ovat verisuonia, jotka kuljettavat sydämelle happea ja ravinteita, muun muassa sokeria ja aminohappoja. Vuosien ja vuosikymmenten aikana valtimoiden seinämiin kertyy plakkia, joka koostuu muun muassa kolesterolista.
Plakki ahtauttaa ja tukkii suonet. Tätä prosessia kutstuaan ateroskleroosiksi. Sepelvaltimotaudista puhutaan, kun sepelvaltimoista ainakin yksi on ahtautunut vähintään puoliksi. Oireet johtuvat sydämen hapenpuutteesta.
– Jos tauti ei vielä ole edennyt pitkälle, sydän suoriutuu lepotilassa tehtävästään ihan hyvin. Rasituksessa syke nousee ja sydän tarvitsee enemmän happea. Sitä taas ei ole tarjolla, koska ahtauma rajoittaa verenkiertoa.
Sepelvaltimotautikohtaukseksi nimitetään sepelvaltimoiden äkillisestä ahtautumisesta tai tukkeutumisesta johtuvia oireita. Ne aiheuttaa plakkikertymän pinnan repeytyminen. Silloin vahingoittuneelle alueelle kertyy verihiutaleita, jotka muodostavat suonta tukkivan hyytymän.
Diagnoosi tehdään tarkasti
Kun päivystykseen tupsahtaa potilas, jolla on rintakipuja tai muita sydämeen viittaavia oireita, lääkäri arvioi sepelvaltimotautikohtauksen todennäköisyyden. Se tehdään oireiden, riskitekijöiden, sydänsähkökäyrän ja verikokeen perusteella. Jos on aihetta, tehdään lisätutkimuksia.
– Nykyiset kuvantamistutkimukset, sepelvaltimoiden tietokonekerroskuvaus ja varjoainekuvaus, ovat tarkkoja diagnoosikeinoja.
Sepelvaltimoiden tukokset hoidetaan pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella. Pallolaajennuksella tukkeutunut suoni avataan ja osalle potilaista asennetaan metalliverkko estämään suonen ahtautumista uudelleen.
– Pallolaajennuksella voidaan nykyään hoitaa vaikeitakin, kalkkisia ahtaumia suonten haaraumakohdissa tai tyviosissa.
Ohitusleikkauksessa sydämen tukkeutunut suoni ohitetaan siirtämällä kappale suonta muualta kehosta ja ohjaamalla verenkierto sen kautta. Laaja-alaisen tai teknisesti hankalan sepelvaltimotaudin hoidossa suositaan ohitusleikkausta.
Liuotushoitoa käytetään nykyään hyvin harvoin, kun matka sairaalaan on yli kaksi tuntia.
Supertärkeät lääkkeet
Pallolaajennus tai ohitusleikkaus ovat potilaalle isoja asioita, mutta sepelvaltimotaudin hoidosta ne ovat vain pieni osa. Jatkossa tärkeintä on lääkehoito, joka pienentää uuden infarktin riskiä. Ikävä kyllä vuoden kuluessa ensimmäisen infarktin jälkeen lähes joka neljäs potilas saa uuden infarktin tai aivoverisuonten tukoksen tai häiriön.
Lääkkeillä pyritään estämään taudin eteneminen ja sepelvaltimotautikohtausten kehittyminen. Lääkkeet ja niiden annostukset ovat samat sekä miehille että naisille.
– Tehokkaan hoidon ansiosta vakavankin infarktin jälkeen elämänlaatu voi palautua ennalleen. Usein ihminen voi jatkaa työskentelyä ja liikkumista entiseen tapaan. Aina niin ei ole, jos sydäninfarkti on aiheuttanut sydämen vajaatoiminnan tai lääkkeet aiheuttavat haittavaikutuksia.
Pysyväksi lääkkeeksi sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen jää veritulppien syntyä ehkäisevä aspiriini, kolesterolilääkitys, joka on yleisimmin statiini, tarvittaessa verenpainelääkitys ja joskus myös sykkeen nousua rauhoittava ja rytmihäiriöitä estävä beetasalpaaja. Vuoden ajan käytetään veren hyytymistä estävää hepariinia.
Ryödin mukaan kolesterolilääke on tarpeellinen myös siinä vaiheessa, jos ateroskleroosi on jo todettu, vaikka sepelvaltimotautia ei ole vielä kehittynyt. Kolesterolilääke vähentää plakeiksi kertyvän LDL-kolesterolin määrää veressä, muuttaa plakkien koostumusta ja tekee verisuonten seinämistä joustavammat. Ilman lääkkeitä on äärimmäisen vaikea päästä riittävän alhaisiin kolesteroliarvoihin.
