Anna-Stina Nykänen

Ihminen tarvitsee kiihtymystä, muuten ei selviä hengissä. Olen oppinut tämän katsoessani lähipiirini vanhuksia.

Työssä aikuinen kohkaa ja kerää kierroksia huomaamatta, lapsi tekee saman leikeissä. Entä vanhukset? Jos on päivät pitkät kotona, mistä voi kiihtyä?

Voi, vaihtoehtoja on paljon.

 

Sensaatiouutiset. Lähipiirissäni on vanhoja ihmisiä, jotka himoitsevat sensaatioita. Yksi uskoo, että kuka tahansa voi päivälläkin kadulla saada puukon selkäänsä. Toinen pelkää venäläisten hyökkäystä. Pelkoja lietsovat iltapäivälehdet.

Yritän sanoa, että lukekaa jotain mukavampaa. Työnnän eteen Hesarin Kuukausiliitettä. Mutta kun silmä välttää, vanhus selaa iltapäivälehden isoja otsikoita.

Se on silkkaa kiihtymyksen tarvetta.

Fiktiiviset läheiset. Mummi selittää puhelimessa jonkun parisuhdekuvioita. En ymmärrä kenestä puhutaan, etäisestä sukulaisesta vai entisen työntekijän perheestä? Ehei. Kyseessä on saippuasarja Kauniit ja rohkeat.

Uskonhurmos. Ukki lukee aamulla keittiön pöydän ääressä päivän hengellistä tekstiä vahvasti eläytyen. Varmaan samalla nuotilla kuin maallikkosaarnaajat hänen lapsuudessaan: välillä ääni nousee ja värisee, sitten taas syljetään suusta sanoja. Päivän kiihtymystreeni.

 

Salaliittoteoriat. Suosikkiteoria lähipiirissäni koskee Ylen uutisia. Vanha pariskunta kuuntelee radiosta uutiset aikaisin aamulla. Silloin Ylen demaripomot eivät vielä ole tulleet töihin, joten esimerkiksi amerikkalaisten asioista kerrotaan enemmän. Päivällä demaripomot sensuroivat uutisia. Hih.

Raha-asiat. Jos kympit, sataset ja tonnit menevät ketterästi sekaisin, miten voisi ymmärtää taloyhtiön remonttien kustannuksia. Yhtiökokoukset, ne kiihdyttävät.

Toki raha-asiat voivat sujua loistavastikin. Papalla ovat aivoinfarktin jälkeen sanat sekaisin ja sukulaispoikien nimet unohtuvat, mutta osakesalkku on hyvin hyppysissä. Viihdyttää ja kiihdyttää, kyllä.

Tekniikka. Insinöörivanhus tykkää räplätä puhelinta, kaukosäädintä tai radiota. Ihan vain kurkata, mitä se on syönyt. Nyt hän löysi kaukosäätimestä napin, jolla kaikki tv-ohjelmat simultaanitulkataan, mistä tahansa kielestä. Kukaan muu ei ole sitä löytänyt.

Seksi. Yritän sanoa mummille, että nuori taksikuski ei naura hänen jutuilleen vaan hänelle itselleen, mummelille, joka puhuu tuhmia. Mutta mummi tykkää naurattaa nuoria miehiä.

Einekset. Että miten paketin päällä oleva kuva ei yhtään vastaa sisältöä. Tästä on papparainen kohkannut vuosikausia.

 

Vanhusten luona pitää käydä. Voi paljastua, että rollaattorin rengas on rikki, telkkarin kanavat kateissa, kuulolaitteen patterit loppu ja viime viikolla sairaalassa leikkasivat koepalan jostain kasvaimesta. Näistä ei ole mainittu puhelimessa mitään. On ollut muita kiihtymyksen aiheita.

Yksin vanhukset jumittuvat. Meillä mies sanoo, että hän käy taas buuttaamassa isovanhempien kovalevyt.

Vanhukset ovat kaikki erikoisia. Vauvat ovat toistensa kaltaisia. Siitä lähtien erot kasvavat ja vanhana näkyvät selvästi.

Yksi mummi tarjoaa vieraille aina eksoottisia hedelmiä ja uutuustuotteita, silmät säteillen. Toinen mummi intoilee, miten halvalla tämänkin ruuan sai, kun käveli kahdeksan kilometriä toiseen kauppaan.

Kiihtymysteorian valossa kaikki tuo on niin oikein. Elämässä pitää saada kohkata.

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Take it easy!

Anna-Stina Nykänen: Kiihtymys on tärkeää

Taas ihan mahtava ja ennen kaikkea osuva! Juuri äskettäin nimittäin kertoi minulle papparainen, että väärästä diagnoosista, jonka lääkäri teki ilman asiaan kuuluvia tutkimuksia (henkilöllä oli vakava syöpä, joka olisi löytynyt helposti paljon aiemmin oikeilla tutkimuksilla) ei saa tehdä ilmoitusta hoitovirheestä, koska venäläinen mafia on sen jälkeen perässä (lääkäri on alkuperältään ehkä Baltian maista) ja mm. omat pienet lapset sitten vaarassa. Täydellisessä kiihtymystilassa...!
Lue kommentti
"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys