Anna-Stina Nykänen

Eikö rakas lurex-jakku kelvannut kirppiksellä kenellekään? Omien vaatteiden kauppaaminen kirpputorilla on kuohuttava kokemus. Olen kokeillut kahdesti. Ensi kerta Helsingin Hietalahdessa oli traumaattinen. Pidin kaksi vuotta taukoa. Toinen kerta oli yllättävä menestys. Kumpikin tapaus vaivaa mieltä yhä.

Ensi kerralla järkytyin siitä, miten tylysti asiakkaat kohtelivat tavaroitani. Nostelivat niitä kuin pinseteillä, katsoivat kuin halpaa makkaraa jopa jumalaisia Valentino-korkkareitani. Niistä tarjottiin kolmea euroa. Itku meinasi päästä.

Mitä olin kuvitellut? Että esittelen omaperäistä makuani ja ihmiset ihastelevat, kun kerron kamoista jänniä tarinoita? Heillä on omat tarpeensa. On ammattiostajia, keräilijöitä, krapulapäivän viettäjiä, hypistelyä harrastavia ystävättäriä, köyhiä opiskelijoita, tinkimään tottuneita maahanmuuttajia, suulaita vertailijoita...

Otin kaupanteon ihan liian henkilökohtaisesti.

 

Tänä vuonna lähdin veljeni seuraksi pienin odotuksin. Kaivoin kaapista mukaan vain omia vaatteitani, vaikka kaikki sanovat, etteivät vaatteet myy, paitsi lasten. Minun vaatteeni olivat päinvastoin isoa kokoa, plus size, XXL tai kiinaksi XXXXXL.

Kuinka kävi? Paljettikeeppi vietiin heti kassin päältä. Pöydän ääreen virtasi naisia, jotka kehuivat, että kerrankin on heille sopivan kokoisia vaatteita. Olin vahingossa löytänyt omat asiakkaani, oman markkinarakoni ja erikoisalani.

Kirppiksiltä ei iso nainen juuri tee löytöjä. En edes nuorena mahtunut vintagemekkoihin. Ostin isoja miesten paitoja ja villatakkeja. Missä vika?

Kutistuvatko vaatteet vintillä? Nahkatakit kyllä korppuuntuvat, vetäytyvät kasaan. Oikeasti ihmiset olivat ennen pienempiä. Vaatteet ommeltiin tyköistuviksi. Kireiden korsettien käyttö olisi mennyt hukkaan väljien vaatteiden alla.

Nyt lihavuus on yleisempää alemmissa sosiaaliluokissa. Trendikkäät kirppismyyjät, joiden vaatekaapissa muoti vaihtuu vauhdilla, ovat kaikkein trimmatuimpia. Lihaville ei ole laajaa valikoimaa kaupoissakaan. Kivat ja sopivat vaatteet käytetään loppuun.

Ja vielä yksi kamala ajatus: Ihmiset eivät kehtaa myydä isokokoisia vaatteitaan. Niitä hävetään!

Päätin edustaa kirppiksellä joka koon swägää eli itsevarmuutta ja tyylipokkaa. Se toi puhtia hommaan, motivoi.

Olin ylpeä, kun pöytäni ääressä kävi iloinen kuhina, oli pölpötystä ja naurua. Kaiken tyylisiä tytteleitä ja tätejä, burleskimimmejä, afrikkalaisia naisia, joiden mielestä käärmekuvioinen minihame vaatii aina muhkean takapuolen. Sain myytyä jopa sen yksihihaisen violetin diskoasun.

Tykkäsin myös aroista naisista, joiden silmiin syttyivät tähdet, kun löytyi sopiva vaate.

Roolit vaihtuivat. Oli jännä nähdä hoikan naisen pettymys, kun jokainen kiva vaate oli väärää kokoa. Olisiko pitänyt kannustaa, että osta vaan, äkkiä sä siihen lihot...

Illalla soitin äidille. Hän on 87-vuotias kaupanteon ammattilainen. Kerroin, että kirppiksellä aloin muistaa äidin opetuksia, mietin, miten ketäkin lähestyä. Tein kauppaa jopa kuiskaten. Kehuin.

Äiti oli tyytyväinen. Hän sanoi, että parasta oli aina se, kun sai totiselle tai yrmeälle asiakkaalle hymyn huulille.

 

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.