Anna-Stina Nykänen

Nuorena, kun olin menossa töihin urheilutoimitukseen, vannoin, etten laittaisi päähäni pipoa. Keksin, että voisin sen sijaan hankkia lämmikkeeksi peruukin.

Menin ystäväni kanssa tunnettuun peruukkiliikkeeseen. Liikkeen omistaja haukkui meidät. Jos on hyvät hiukset, pitää olla onnellinen eikä hankkia peruukkia.

Silloin elettiin 1990-luvun alkua. Pipot eivät olleet muodissa, eivätkä peruukit. Nyt ovat kummatkin. Pipoja pidetään sisällä. Hiuslisäkkeitä hankitaan monia erilaisia ihan huvikseen.

Mutta oikeastaan tämä kirjoitus ei käsittele peruukkeja, vaan muistia.

 

Nuoruuteni peruukkiepisodi tuli mieleeni Keravan taidemuseon näyttelyssä. Taiteilijaryhmä Hyäryllistä oli tehnyt sinne valtavan kokoisia pipoja, jotka oli neulottu hiuksista. Kuituhiuksista, peruukkimateriaalista. Työnsin pääni tuollaisen pipon sisään ja otin kuvan.

Tuo taideteos käsitteli muistia. Hiuksiin liittyy paljon muistoja, niitä tutkimalla voi saada ihmisestä selville hämmästyttäviä asioita. Kun tein aikoinaan Parhaat puoleni -kirjaa, haastattelin naisia myös hiusmuistoista: muotikampaukset eri vuosilta, lapsuuden hiusmalli, pahimmat kampaajakokemukset. Jokainen muisti. Kysypä ihmiseltä hiusmuistoja niin löydät stand up -koomikon!

Oikeastaan tämä juttu ei käsittelekään muistamista, vaan inspiraatiota.

 

Tukkateos ei ollut taidenäyttelyn vaikuttavin. Olihan siellä myös leipäjonoryijy ja kanavapistoporno. Silti juuri tukkateos jäi mieleen.

Aamulla bussissa työmatkalla mietin, pitäisikö neuloa tekotukasta pipo. Millaisen tekisin? Lämmittäisikö muovinen tekohius yhtään? Voisihan tukkapipon päälle talveksi virkata toisen pipon, onhan rastatukankin päällä usein valtava pipo, joka tekee päästä ampiaispesän näköisen.

Entä jos virkkaisinkin tekotukasta koruja. Samaan tapaan kuin ennen virkattiin oikeista hiuksista. Tekisin maantienvärisiä korviksia tai mahonginruskeita. Blondeja ja burgundia myös.

Mihinköhän kampaamot laittavat vanhat hiusvärien mallikirjat, joissa eri sävyt ovat tupsuina? Mitä tupsuista saisi? Ehkä perhoja. Kierrätysbisnestä.

Mutta oikeastaan tämä juttu ei käsittele inspiraatiota, vaan terveyttä.

 

Aamulla bussiin lähtiessä selkäni vihoitteli. Mutta kun olin matkalla täysin uppoutunut miettimään hiustaidetta ja ideoimaan käsitöitä, en huomannut selkäkipua enää lainkaan.

Myös mieli oli virkeä ja levännyt. Henkinen ja fyysinen hyvinvointini oli kerta kaikkiaan parempi.

Tuli mieleen yhden selkäkipulääkärin neuvo: Tee jotain, mistä tykkäät. Mistä sä nautit, hän kysyi.

Sanoin, että nautin työstä. En keksinyt mitään muuta!

Oikeastaan tämä kirjoitus käsitteleekin onnellisuutta.

 

Joissakin elämänvaiheissa omat kivat jutut jäävät syrjään. Jos on stressaantunut, kipeä tai masentunut, ei nautinnon ideasta edes saa otetta.

Olisiko ihanaa taas luistella, tehdä piruetti? Tai käydä pilkillä? Elämässä on hyvä olla hillosilmä.

Minä nautin taidenäyttelyistä. Viihdyn keskellä katosta roikkuvia värikkäitä muoviesineitä tai peruukkeja. Olen oikeassa paikassa. Välillä unohdin sen. Kaivoin sen uudestaan esiin.

Jokaisella on oma hillosilmänsä.

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.