Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Erosimme riitaisasti vuosia sitten, kun lapset olivat pieniä. Eropäätös syntyi miehen alkoholinkäytön takia harkinnan jälkeen, mutta käräjilläkin näitä asioita on sittemmin puitu.
Olen kuitenkin pyrkinyt jättämään ikävät asiat taakseni, antanut anteeksi ja ehdottanut miehellekin samaa. Lapset tapaavat isäänsä säännöllisesti (alkoholiongelmaa ei näytä enää olevan ja uusi perhekin on jo). Mies ei tervehdi, kun hakee lapsia. Myöskään lapset eivät tervehdi tai lähesty minua ollessaan isänsä kanssa. He kertovat isänsä suuttuvan, kun puheeksi tulee mikä tahansa minuun liittyvä (lapset asuvat minun kanssani). Vain sähköpostitse saan olla yhteydessä ex-mieheeni. Miten lapsistani voi tulla tasapainoisia aikuisia, jos he eivät näe vanhempiensakaan kykenevän siihen?

Tosi yksin huoltajana

Ex-miehesi taitaa olla aika jumissa itsensä kanssa. Vaikuttaa siltä, että hän kokee sinun loukanneen itseään eikä ole päässyt tuon loukkauksen aiheuttamasta pettymyksestä, vihasta, katkeruudesta tai kostonhalusta yli. Olivatpa nämä hänen tunteensa tekoihisi nähden suhteettomia tai eivät, jotakin kovin epäreilua hän katsoo ilmeisesti kokeneensa.

Parhaimmillaan mieli toimii vastoinkäymisissä joustavasti: ottaa ongelmat haasteina, oppii niistä ja suuntaa sitten elämässä eteenpäin. Näitä taitoja lastesi isältä tuntuu uupuvan. Myös eläytymiskykyä eli taitoa kuvitella, miltä oma toiminta muiden silmissä näyttää, hän voisi kehittää. Sen avulla hän huomaisi vaikeuttavansa vain teidän kaikkien elämää ja nolaavan käytöksellään itsensä.

Olet pyrkinyt vaikuttamaan häneen. Jos vielä haluat yrittää, voisit kysyä häneltä kokemastaan loukkauksesta. Ja vaikka et ajattelisikaan tehneesi mitään väärää, voit kertoa, että olet pahoillasi hänen pahasta olostaan. Se voisi ainakin lievittää hänen vihaansa.

Kenties realistisempaa olisi kuitenkin luovuttaa. Miehen ajatusten ja tunteiden käsittelyn ongelmat voivat olla sen verran mittavia, ettei muutosta niihin ainakaan lähiaikoina ole odotettavissa. Ex-vaimona et myöskään ole paras terapeutti hänelle. Hän voi vielä muuttua, mutta ehkä paremmin jonkun toisen ihmisen myötävaikutuksesta.

Ehdottaisin, että siirrät huomion miehestä itseesi: omaan ongelmaasi, johon voit vaikuttaa. Pelkäät, ettei lapsistanne tule tasapainoisia aikuisia. Epäilen, että huolesi on turha.

Oppiminen ei ole vain muiden toiminnan mekaanista jäljittelyä. Ihminen ei ole altis omaksumaan mitä tahansa vaan ennen muuta myönteisiä asioita.

Toisten tekemät virheet voivat siten olla mitä parhain motiivi itselle välttää sellaiset. Monesta vaikeuksien varjossa kasvaneesta tulee tuon motivaation myötä erinomainen vanhempi omille lapsilleen. Muiden mokista oppiminen on myös ekonomista, voidaanhan tuolloin nauttia pelkistä kehityksen hedelmistä ja välttää virheistä koituvat haitat.

Olet mieltänyt tilanteen yhteiseksi ongelmaksenne, sanothan, että te vanhemmat ette pysty käsittelemään vaikeuksianne. Myös tuosta ajatuksesta voisit luopua. Syyllistät itseäsi suotta, sillä kuvaamasi pulma ei ole suhteen, vaan suhteen toisen osapuolen ongelma. Jos epäilet, etteivät lapsenne tiedä tätä, voit kertoa heille, että sinä olisit valmis yhteistyöhön, mutta isä ei. Todennäköisesti he tosin ymmärtävät tämän jo muutenkin.


 Näin eteenpäin

  •  Vie huomio miehestä omaan huoleesi, sillä siihen voit vaikuttaa.
  •  Huomaa, että ihminen on taipuvainen oppimaan myönteisiä asioita.
  •  Älä ota vastuuta miehen tunne-elämän ja käytöksen vaikeuksista.
  •  Luota lapsiisi. Mikään ei estä heitä kehittymästä ajattelultaan joustaviksi aikuisiksi.

 

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Joskus kohtaamiset ovat piinaa, kun kahden ihmisen kemiat eivät kohtaa. Helpota itse tilannetta, ehdottaa temperamenttien eroihin paneutunut Seija Taivainen.

Mitä pitäisi tehdä, kun lähipiiriin ilmestyy tuskastuttavan erilainen, vaikeasti lähestyttävältä tuntuva tyyppi?

Sellainen, josta helposti voi joutua toteamaan, että kemiamme eivät kohdanneet.

Temperamenttieroihin paneutunut Seija Taivainen antaa vinkkinsä.

1. Rauhoita itsesi

Kun kohtaat vastakohtasi, on hyvä ottaa aikalisä omien asenteidensa parissa. Mieti, mistä kertoo se, että toisenlainen tyyli ja olemus tuntuvat hankalilta. Kumpikaan teistä ei ole viallinen eikä väärässä, joten ei hätää. Syntymätemperamentit ja alitajuiset psyyken mekanismit vaikuttavat siihen, kuinka käyttäydytte.

2. Hyväksy tunteesi

 Kun toinen ärsyttää tai herättää tuskastuneisuutta, tilanne kannattaa hyväksyä. Tunteitaan ei kuitenkaan voi pakolla siirtää sivuun. Kun hyväksyy negatiivisetkin tunteensa, niiden voima alkaa hiljalleen laantua. Voit toimia korrektisti, vaikka tilanne säilyisi haastavana pidempään.

3. Muista myötätunto

Yritä hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on. Ethän voi muuttaa häntä muuksi. Suhtaudu myötätunnolla myös itseesi. Hyväksyvä asenne avaa tietä vuorovaikutukselle ja helpottaa kanssakäymistä. Etsi toisesta joku kiva piirre tai ominaisuus, jonka kautta tuntuu mahdolliselta osoittaa aitoa kiinnostusta häntä kohtaan.

Seija Taivaiselta on ilmestynyt kirja Hyvissä väleissä – hyödynnä enneagrammia arjessa (Atena, 2017).

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Taas meni päivä eikä oikeita töitä ehtinyt tehdä lainkaan. Stressi helpottuu, kun opettelet 3 uutta rutiinia.

Työ tuntuu usein kiireiseltä ja kaoottiselta. Mutta onko se oikeasti sellaista? Johtuuko kaaos enemmän ajankäytön ongelmista tai töiden huonosta organisoinnista?

Valmennuskonsultti Jari Vuorenmaan mukaan kyse on molemmista. Työn luonne on muuttunut, mutta myös rutiinit kaipaavat päivitystä.

– Yhä useampi tekee tietotyötä reaaliajassa ja yhteistyössä toisten kanssa. Työn pirstaleisuus syö keskittymiskykyä ja vähentää hallinnan

tunnetta. Toisaalta tieto- tai asiantuntijatyötä tekevät ovat pitkälti itse vastuussa työnsä organisoinnista. Jos näitä taitoja ei ole, työpäivät alkavat

tuntua raskailta.

Monen oma arvio töiden jakautumisesta on yleensä seuraavanlainen: 70 prosenttia tehtävistä on välitöntä reagointia vaativaa ”sälää” ja vain 30 prosenttia sellaisia, joita tehdään pidemmällä aikajänteellä. Näitä kutsutaan usein myös ”oikeiksi töiksi”.

– Kun vastailemme vähän väliä sähköposteihin ja vilkuilemme kännykkää, aivot tottuvat jatkuvaan reagoimiseen ja ympäristön havainnointiin.

Tällöin on vaikeaa pysähtyä ja keskittyä pitkän tähtäimen hommiin.

Aivomme virittyvät huomaa ja suorita -tilaan jo aamusta, sillä moni aloittaa työpäivänsä avaamalla sähköpostin.

– Nopea reagoiminen asioihin ja ”teen tämän heti alta pois” -mentaliteetti luovat mielikuvan tehokkuudesta, mutta työpäivän päätteeksi olo on usein pettynyt: En tänäänkään saanut aikaiseksi sitä mitä olisin halunnut tehdä. Tämä vähentää työtyytyväisyyttä ja hallinnan tunnetta, Jari Vuorenmaa huomauttaa.

1. RUTIINI Ota sähköposti haltuun

Ennen kuin alkaa järjestää työrutiinejaan uusiksi, on tärkeää tiedostaa, mikä on oma haaste ajankäytön suhteen. Millaisissa tilanteissa huomio herpaantuu ja työpäivän hallinta katoaa?

– Usein puhutaan ajankäytöstä vaikka oikeasti kyse on työtavoista ja -tottumuksista. Miten yleensä teen asiat ja miten voisin toimia toisin?

Tutkimusten mukaan sähköposti on aikasyöppö ja aivojen häiriötekijä numero yksi.

– Meilien vilkuilu pirstaloi ajattelua ja pidentää työpäivää, Vuorenmaa kuvailee.

Lyhyet keskeytykset nostavat myös stressitasoa. Vaikka keskeytys olisi vain vilkaisu pop-up-ikkunaan, se vaikuttaa kokonaiskuormitukseen.

Huomion kiinnittäminen sähköpostin käsittelytapoihin voi olla pieni muutos, joka mullistaa tapasi tehdä töitä.

Älä mene aamulla automaattisesti sähköpostiin vaan kalenteroi päivääsi muutama keskittynyt sähköpostinkäsittelysessio. Muina aikoina älä edes

vilkaise meileihin ja sulje hälytysäänet myös puhelimesta. Pysy tarkkana iltaisinkin.

– Työterveyslääkärien mukaan viimeisen työsähköpostin lukemisen ja nukkumaanmenon väliin tulisi jäädä vähintään kaksi tuntia, jotta aivot

ehtivät levätä riittävästi. Jos sähköpostin käyttöä ei opettele rajoittamaan, aivot ovat koko ajan kuormittavassa online-tilassa.

Sähköpostikoukussa olevien kannattaa kokeilla myös seuraavaa niksiä: Aloita seuraava tehtävä ennen kuin menet kahvi- tai lounastauolle. Tee uutta hommaa edes puoli minuuttia. Palattuasi tauolta työpisteessä on selkeä ja konkreettinen tehtävä odottamassa, eikä sinun tarvitse eksyä meiliin etsimään uusia tehtäviä.

2. RUTIINI Palastele isommat työt

Monilla niin sanotut oikeat työt ovat niitä isompia ja tärkeämpiä projekteja, joiden edistäminen jää helposti sälän jalkoihin. Niihin tarttumista tulee lykättyä myös siksi, että ne tuntuvat liian hankalilta tai jopa pelottavilta, eikä oikein tiedä mistä aloittaisi.

Isoja kokonaisuuksia kannattaa pilkkoa pienemmiksi, tekemisen kokoisiksi palasiksi.

– Pysähdy esimerkiksi perjantaisin miettimään isoja kokonaisuuksia ja palastele ne maksimissaan 40 minuutin kokoisiksi palasiksi. Maanantaiaamuna työpaikalla odottaa työn imua aikaansaavia, tekemisen kokoisia asioita, joihin on helppo tarttua, Vuorenmaa suosittelee.

Hänen mielestään on huolestuttavaa, että monen aivot karkaavat viikonlopun aikana työasioihin tai hommat aloitetaan jo sunnuntai-iltana.

– Tällöin aivot eivät usko, että sinulla on homma hanskassa. Aivot kannattaisi totuttaa siihen, että työt jätetään perjantaisin fyysisesti ja konkreettisesti johonkin listaan työpaikalle. Aivot voivat tällöin renoutua ja luottaa, että kokonaiskuva on mietitty valmiiksi ja seuraavalle viikolle on luotu selkeät tavoitteet.

Ilman riittävää lepoa tehokkuus kärsii. Tietotyöläiset kuvittelevat helposti, että paljon ja pitkään tekeminen olisi tehokasta, mutta asia on päinvastoin.

3. RUTIINI Luo erilaisia päiviä

Töiden ja ajankäytön hallintaa voi parantaa myös luomalla päiviin ja työviikkoihin positiivisia rutiineja. Se onnistuu keräämällä erityyppisiä töitä tietyille päiville.

Harvardin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa seurattiin IT-alan firmassa työskentelevien luovuutta ja kiireen tunnetta työviikon sisällä. Kävi ilmi, että työntekijät mielsivät maanantait ja perjantait rauhallisemmmiksi, kun taas torstai oli kaikista kiireisin päivä.

Jari Vuorenmaan mukaan kiirerytmi vaihtelee töiden mukaan, mutta hän uskoo, että kiireen tunnetta pystyy ennakoimaan.

– Työviikkoa voi järjestää vaikka siten, että kasaa löyhemmille päiville tehtäviä, joissa joutuu ajattelemaan, suunnittelemaan ja keräämään tietoa. Kiireiset päivät ovat parempia operatiiviseen työskentelyyn. Tällöin ei tarvitse luoda uutta tai edes ajatella syvällisesti, vaan pelkkä tekeminen riittää.

Töitä voi rytmittää myös päiväkohtaisesti. Jos vireys on parhaimmillaan aamulla, kannattaa välttää sähköpostia ja keskittyä asialistalla oleviin isompiin kokonaisuuksiin.

Iltapäivällä kun keskittyminen hieman herpaantuu, voi edistää pienempiä sälähommia.

Uusien työtapojen oppiminen edellyttää, että päähuomio täytyy ensin kääntää itseen ja ottaa vastuu. Organisaation syyttelystä tyyliin: ”Meillä tulee niin paljon sähköpostia”, ”Meillä pitää reagoida nopeasti” tai ”Meillä ei pysty keskittymään” ei ole hyötyä.

Kun tiedostaa omat haasteet, niihin pystyy myös itse vaikuttamaan. Jos saat kollegan innostumaan mukaan, voitte motivoida ja sparrata toisianne.

Jos työt eivät pysy hanskassa, syynä voi olla persoonallisuustyyppisi. Kun tunnistat omasi, pystyt paremmin ennakoimaan tilanteet, joissa huomio herpaantuu. Saatat löytää tuttuja piirteitä molemmista ryhmistä.

Yksi asia kerrallaan -tyyppi

Monokroninen eli yksiaikainen tyyppi haluaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Hän suunnittelee päivänsä ja käyttää usein listoja. Hänelle deadline on oikeasti deadline, josta pidetään kiinni. Täsmällisyys on hyve ja hän stressaantuu helposti, jos asiat eivät edisty. Kaikki asiat tuntuvat yhtä tärkeiltä, ja ne pitää vain hoitaa.

HAASTEET Asioita on liikaa

Monokroninen persoonallisuus tekee päivistään helposti liian täysiä. Hän ei ota laatimissaan työlistoissa huomioon, että päivän aikana tapahtuu paljon asioita, joita ei löydy listalta. Äkilliset, uudet työt kuormittavat ja häiritsevät keskittymistä. Hän on työpäivän päättyessä pettynyt, koska ei saavuttanut itselleen asettamiaan tavoitteita.

TEE NÄIN, saat LISÄÄ JOUSTOA

Mieti, miten saisit lisää väljyyttä ja joustoa työpäivääsi. Jätä ainakin 40 prosenttia työpäivästä suunnittelematta, jotta sinne mahtuisi päivittäinen sälä ja akuutit asiat. Joustavuus lisääntyisi, jos tekisit päiväkohtaisten työlistojen sijaan viikkokohtaisia suunnitelmia. Ole armollisempi itseäsi

kohtaan ja priorisoi: Mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja missä tehtävissä voi joustaa? Riittäisikö joskus vähempikinlaatu?

Monta rautaa tulessa -tyyppi

Polykroninen eli moniaikainen persoona nauttii tehdessään useita töitä limittäin. Hän ei käytä listoja vaan päättää tilannekohtaisesti, mikä tehtävä on tärkein. Hän avaa aamulla sähköpostin ja alkaa reagoida meileihin. Hän on joustava myös deadlinen suhteen, sillä myöhästyminen ei kaada hänen maailmaansa.

HAASTEET Keskittyminen on hankalaa

Kun aivot skannaavat koko ajan ympäristöä, huomio karkaa helposti. Polykroninen persoonallisuus tarkistaa vähän väliä sähköpostia, Facebookia... Moni ei pysty keskittymään avokonttorissa, joten vaativat työt tehdään kun muut ovat lähteneet tai illalla kotona. Isompien töiden aloitus viivästyy ja ne tulee tehtyä viime tipassa.

TEE NÄIN EROON HÄIRIÖTEKIJÖISTÄ

Totuttele käymään sähköpostissa vain muutaman kerran päivässä. Laita tehtävät listaan, jotta saat huomion pidemmän aikavälin tehtäviin ja pystyt aloittamaan ne ajoissa. On helpompi priorisoida, kun asiat ovat listassa eivätkä muistin varassa. Poista ympäristöstä häiritsevät impulssit kuten sähköpostin pop-up-ikkunat ja käytä kuulokkeita. Älä myöskään vilkuile kännykkää liian usein. Opettele sanomaan ei – myös itsellesi.