Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Erosimme riitaisasti vuosia sitten, kun lapset olivat pieniä. Eropäätös syntyi miehen alkoholinkäytön takia harkinnan jälkeen, mutta käräjilläkin näitä asioita on sittemmin puitu.
Olen kuitenkin pyrkinyt jättämään ikävät asiat taakseni, antanut anteeksi ja ehdottanut miehellekin samaa. Lapset tapaavat isäänsä säännöllisesti (alkoholiongelmaa ei näytä enää olevan ja uusi perhekin on jo). Mies ei tervehdi, kun hakee lapsia. Myöskään lapset eivät tervehdi tai lähesty minua ollessaan isänsä kanssa. He kertovat isänsä suuttuvan, kun puheeksi tulee mikä tahansa minuun liittyvä (lapset asuvat minun kanssani). Vain sähköpostitse saan olla yhteydessä ex-mieheeni. Miten lapsistani voi tulla tasapainoisia aikuisia, jos he eivät näe vanhempiensakaan kykenevän siihen?

Tosi yksin huoltajana

Ex-miehesi taitaa olla aika jumissa itsensä kanssa. Vaikuttaa siltä, että hän kokee sinun loukanneen itseään eikä ole päässyt tuon loukkauksen aiheuttamasta pettymyksestä, vihasta, katkeruudesta tai kostonhalusta yli. Olivatpa nämä hänen tunteensa tekoihisi nähden suhteettomia tai eivät, jotakin kovin epäreilua hän katsoo ilmeisesti kokeneensa.

Parhaimmillaan mieli toimii vastoinkäymisissä joustavasti: ottaa ongelmat haasteina, oppii niistä ja suuntaa sitten elämässä eteenpäin. Näitä taitoja lastesi isältä tuntuu uupuvan. Myös eläytymiskykyä eli taitoa kuvitella, miltä oma toiminta muiden silmissä näyttää, hän voisi kehittää. Sen avulla hän huomaisi vaikeuttavansa vain teidän kaikkien elämää ja nolaavan käytöksellään itsensä.

Olet pyrkinyt vaikuttamaan häneen. Jos vielä haluat yrittää, voisit kysyä häneltä kokemastaan loukkauksesta. Ja vaikka et ajattelisikaan tehneesi mitään väärää, voit kertoa, että olet pahoillasi hänen pahasta olostaan. Se voisi ainakin lievittää hänen vihaansa.

Kenties realistisempaa olisi kuitenkin luovuttaa. Miehen ajatusten ja tunteiden käsittelyn ongelmat voivat olla sen verran mittavia, ettei muutosta niihin ainakaan lähiaikoina ole odotettavissa. Ex-vaimona et myöskään ole paras terapeutti hänelle. Hän voi vielä muuttua, mutta ehkä paremmin jonkun toisen ihmisen myötävaikutuksesta.

Ehdottaisin, että siirrät huomion miehestä itseesi: omaan ongelmaasi, johon voit vaikuttaa. Pelkäät, ettei lapsistanne tule tasapainoisia aikuisia. Epäilen, että huolesi on turha.

Oppiminen ei ole vain muiden toiminnan mekaanista jäljittelyä. Ihminen ei ole altis omaksumaan mitä tahansa vaan ennen muuta myönteisiä asioita.

Toisten tekemät virheet voivat siten olla mitä parhain motiivi itselle välttää sellaiset. Monesta vaikeuksien varjossa kasvaneesta tulee tuon motivaation myötä erinomainen vanhempi omille lapsilleen. Muiden mokista oppiminen on myös ekonomista, voidaanhan tuolloin nauttia pelkistä kehityksen hedelmistä ja välttää virheistä koituvat haitat.

Olet mieltänyt tilanteen yhteiseksi ongelmaksenne, sanothan, että te vanhemmat ette pysty käsittelemään vaikeuksianne. Myös tuosta ajatuksesta voisit luopua. Syyllistät itseäsi suotta, sillä kuvaamasi pulma ei ole suhteen, vaan suhteen toisen osapuolen ongelma. Jos epäilet, etteivät lapsenne tiedä tätä, voit kertoa heille, että sinä olisit valmis yhteistyöhön, mutta isä ei. Todennäköisesti he tosin ymmärtävät tämän jo muutenkin.


 Näin eteenpäin

  •  Vie huomio miehestä omaan huoleesi, sillä siihen voit vaikuttaa.
  •  Huomaa, että ihminen on taipuvainen oppimaan myönteisiä asioita.
  •  Älä ota vastuuta miehen tunne-elämän ja käytöksen vaikeuksista.
  •  Luota lapsiisi. Mikään ei estä heitä kehittymästä ajattelultaan joustaviksi aikuisiksi.

 

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Amerikkalaista tautiluokitusta käytetään Suomessa vain harvoin, mutta se kuvaa hyvin narsismiin kuuluvia piirteitä. Vähintään viisi näistä vaaditaan:

  • Suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu.
  • Keskittyminen mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
  • Usko omasta ainutlaatuisuudesta, jota vain muut huomattavat henkilöt tai tahot voivat ymmärtää.
  • Jatkuva ihailun vaatiminen.
  • Koettu oikeus erityiskohteluun.
  • Muiden hyväksikäyttö.
  • Empatian puute.
  • Kateus tai uskomus muiden kateellisuudesta.
  • Ylimielisyys ja röyhkeys.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Narsisti - suuri ja hauras
Mieli
Narsisti - suuri ja hauras

 

Varo näitä!

1. NARSISTITARKASTUS

Jos työyhteisössä on ilmapiiriongelmia, paikalle saatetaan kutsua ”ammattilainen” tunnistamaan sen myrkyttäjä, joka sitten irtisanotaan. Näillä tarkastuksilla ei näytä olevan mitään tieteellistä pohjaa, joten periaatteessa kuka tahansa on vaarassa joutua leimatuiksi ja jäädä ilman työtä.

2. NARSISTILEIMA

Joskus oikeusprosessissa luodaan illuusio toisen osapuolen narsistisuudesta. Se voi heikentää tämän uskottavuutta oikeuden edessä. Narsistin tai psykopaatin leima voi ohjata oikeuden päätöksiä ja johtaa leimatun kannalta epäsuotuisaan ratkaisuun.

Asiantuntija: Hannu Lauerma, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen vankisairaala.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tunteet äitiä kohtaan saattavat piinata tytärtä pitkälle aikuisuuteen. Miten vapautua vihasta, syyllisyydestä ja häpeästä?

”Olen kuusivuotias ja seison jakkaralla keittiön peilin edessä. Äiti on nyrhinyt otsatukkani niin että se jököttää piikkisuorana ja liian lyhyenä. Äiti sanoi, että tukka meni pilalle. Mutta ei se ole mikään pillittämisen aihe, iso tyttö. Kampaan hiuksiani kylppärin peilin ääressä, olen 48. En osaa päättää, laittaisinko ne kiinni vai jättäisinkö auki. Äiti sanoi, ettei vanhalle naiselle sovi pitkät hiukset ainakaan valtoimenaan auki. Hän taitaa olla oikeassa. Ei minusta saa nättiä, olivatpa hiukseni millä mallilla tahansa.” Nainen, 48

Miksi äiti herättää niin voimakkaita tunteita tyttäressä? Syyllisyyttä, ahdistusta, häpeää, voimattomuutta?

Sekä rakkautta että vihaa?

– Äiti on ainutlaatuisin ihminen jokaisen elämässä: ensimmäinen hoitaja, ensimmäinen rakkauden ja halun kohde. Jo se luo pohjaa voimakkaille tunteille, psykoanalyytikko Elina Reenkola sanoo.

Lapsi odottaa äidiltä enemmän kuin keneltäkään muulta. Äidin pitäisi olla kaikkivoipa, suojella kaikelta pahalta ja auttaa kaikessa.

Nautinto vai pettymys?

Jokainen lapsi joutuu väistämättä pettymään odotuksissaan. Rakkauden ja vihan ristiriitaiset tunteet heräävät, koska äiti, josta lapsi on riippuvainen, tuottaa hänelle pettymyksiä.

Lisäksi äidin ja tyttären suhde on erityislaatuinen. Tyttärelle äiti on sekä psyykkinen että fyysinen samastumisen kohde. Reenkolan mukaan samuuden ja läheisyyden kokemus äidin ja tyttären välillä on parhaimmillaan nautinnollinen. Aikuisena nainen haluaa kokea saman paratiisin oman vauvansa kanssa.

Huonoimmillaan suhde äitiin voi olla kylmä, etäinen ja pettymysten täyttämä.

– Lapsena koettu tunteiden ketju (pettymys-viha-syyllisyys-häpeä) äitiä kohtaan saattaa herätä aikuisessa tyttäressä: miten voin sanoa omalle äidille noin rumasti, miten äiti kestää, Elina Reenkola kuvailee.

Enkö kelpaa tällaisena?

Pieninä annoksina pettymykset auttavat irtaantumaan äidistä terveellä tavalla.

– Ennen kaikkea lapsen pitäisi saada kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen sellaisena kuin on. Kasvaakseen hän tarvitsee kannustusta ja ihailua.

Tyttären ruumiinkuvaa – käsitystä itsestä – muokkaa se, millä tavoin äiti suhtautuu tytön kehoon, sen hoitamiseen ja miten äiti opastaa tytärtään suojelemaan ruumistaan huonolta kohtelulta.

Äiti saattaa olla tyytymätön tyttärensä ulkonäköön – samoin kuin omaansa – jolloin tytär kokee, ettei hän kelpaa. Etenkin, jos äiti kohtelee tytärtään kylmästi ja pilkallisesti.

– Silloin lapsi häpeää itseään ja kokee syyllisyyttä tunteistaan. Hän syyttää mieluummin itseään ja on solidaarinen äidille, koska äiti on hänelle elintärkeä, Elina Reenkola sanoo.

– Ruoka, vaatteet, laukut, alkoholi, huumeet, shoppailu, vaihtuvat miessuhteet tai kauneusleikkaukset voivat olla aikuisen tyttären yrityksiä paikata tunnetta oman ruumiinsa kelpaamattomuudesta.

Elina Reenkolan mukaan motiivina silikonirintojen hankkimiselle on usein tarve saada täydellinen vartalo ja tukahduttaa sietämättömät epätäydellisyyden tunteet.

– Syvää psyykkistä huonommuuden tunnetta tällaiset ratkaisuyritykset eivät lievitä, vaan hauras ruumiinkuva palaa, Elina Reenkola sanoo.

Vihasta ja katkeruudesta eteenpäin?

– Ensin on saatava kosketus oman lapsuuden satuttaviin kokemuksiin ja omaan vihaan. Sen jälkeen helpottaa, jos voi itkeä ja surra. Omaa historiaa ei voi muuttaa, mutta sen voi suremalla jättää taakseen, Elina Reenkola sanoo.

Jos nainen onnistuu tässä, hän ei enää siirrä huomaamatta haavoittavia kokemuksia omille lapsilleen.

Korjaavia kokemuksia tarjoaa myös hyvä rakkaussuhde ja ystävyyssuhteet, joissa tulee kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään.