Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Erosimme riitaisasti vuosia sitten, kun lapset olivat pieniä. Eropäätös syntyi miehen alkoholinkäytön takia harkinnan jälkeen, mutta käräjilläkin näitä asioita on sittemmin puitu.
Olen kuitenkin pyrkinyt jättämään ikävät asiat taakseni, antanut anteeksi ja ehdottanut miehellekin samaa. Lapset tapaavat isäänsä säännöllisesti (alkoholiongelmaa ei näytä enää olevan ja uusi perhekin on jo). Mies ei tervehdi, kun hakee lapsia. Myöskään lapset eivät tervehdi tai lähesty minua ollessaan isänsä kanssa. He kertovat isänsä suuttuvan, kun puheeksi tulee mikä tahansa minuun liittyvä (lapset asuvat minun kanssani). Vain sähköpostitse saan olla yhteydessä ex-mieheeni. Miten lapsistani voi tulla tasapainoisia aikuisia, jos he eivät näe vanhempiensakaan kykenevän siihen?

Tosi yksin huoltajana

Ex-miehesi taitaa olla aika jumissa itsensä kanssa. Vaikuttaa siltä, että hän kokee sinun loukanneen itseään eikä ole päässyt tuon loukkauksen aiheuttamasta pettymyksestä, vihasta, katkeruudesta tai kostonhalusta yli. Olivatpa nämä hänen tunteensa tekoihisi nähden suhteettomia tai eivät, jotakin kovin epäreilua hän katsoo ilmeisesti kokeneensa.

Parhaimmillaan mieli toimii vastoinkäymisissä joustavasti: ottaa ongelmat haasteina, oppii niistä ja suuntaa sitten elämässä eteenpäin. Näitä taitoja lastesi isältä tuntuu uupuvan. Myös eläytymiskykyä eli taitoa kuvitella, miltä oma toiminta muiden silmissä näyttää, hän voisi kehittää. Sen avulla hän huomaisi vaikeuttavansa vain teidän kaikkien elämää ja nolaavan käytöksellään itsensä.

Olet pyrkinyt vaikuttamaan häneen. Jos vielä haluat yrittää, voisit kysyä häneltä kokemastaan loukkauksesta. Ja vaikka et ajattelisikaan tehneesi mitään väärää, voit kertoa, että olet pahoillasi hänen pahasta olostaan. Se voisi ainakin lievittää hänen vihaansa.

Kenties realistisempaa olisi kuitenkin luovuttaa. Miehen ajatusten ja tunteiden käsittelyn ongelmat voivat olla sen verran mittavia, ettei muutosta niihin ainakaan lähiaikoina ole odotettavissa. Ex-vaimona et myöskään ole paras terapeutti hänelle. Hän voi vielä muuttua, mutta ehkä paremmin jonkun toisen ihmisen myötävaikutuksesta.

Ehdottaisin, että siirrät huomion miehestä itseesi: omaan ongelmaasi, johon voit vaikuttaa. Pelkäät, ettei lapsistanne tule tasapainoisia aikuisia. Epäilen, että huolesi on turha.

Oppiminen ei ole vain muiden toiminnan mekaanista jäljittelyä. Ihminen ei ole altis omaksumaan mitä tahansa vaan ennen muuta myönteisiä asioita.

Toisten tekemät virheet voivat siten olla mitä parhain motiivi itselle välttää sellaiset. Monesta vaikeuksien varjossa kasvaneesta tulee tuon motivaation myötä erinomainen vanhempi omille lapsilleen. Muiden mokista oppiminen on myös ekonomista, voidaanhan tuolloin nauttia pelkistä kehityksen hedelmistä ja välttää virheistä koituvat haitat.

Olet mieltänyt tilanteen yhteiseksi ongelmaksenne, sanothan, että te vanhemmat ette pysty käsittelemään vaikeuksianne. Myös tuosta ajatuksesta voisit luopua. Syyllistät itseäsi suotta, sillä kuvaamasi pulma ei ole suhteen, vaan suhteen toisen osapuolen ongelma. Jos epäilet, etteivät lapsenne tiedä tätä, voit kertoa heille, että sinä olisit valmis yhteistyöhön, mutta isä ei. Todennäköisesti he tosin ymmärtävät tämän jo muutenkin.


 Näin eteenpäin

  •  Vie huomio miehestä omaan huoleesi, sillä siihen voit vaikuttaa.
  •  Huomaa, että ihminen on taipuvainen oppimaan myönteisiä asioita.
  •  Älä ota vastuuta miehen tunne-elämän ja käytöksen vaikeuksista.
  •  Luota lapsiisi. Mikään ei estä heitä kehittymästä ajattelultaan joustaviksi aikuisiksi.

 

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.