paniikkikohtaus ahdistus unettomuus
Kuva Shutterstock

Tee itsellesi palvelus ja hellitä jatkuvasta murehtimisesta. Huolettomampi elämänasenne suojaa niin mieltä, sydäntä kuin vatsaakin.

Jos jostain, niin turhasta murehtimisesta kannattaisi hankkiutua eroon. Murehtija veivaa koko ajan mielessään huolia, varustautuu pahimpaan, mutta ei pääse puusta pitkälle.

–Jatkuva murehtiminen ei johda toimintaan, se vain vie tilaa luovien ratkaisujen keksimiseltä, muistuttaa psykologi, psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg.

Jos jokin huoli jääkin pois päiväjärjestyksestä, tilalle on aina uusi murhe tarjolla.

Stenberg on kirjoittanut yhdessä kollegoidensa kanssa kirjan, jossa neuvotaan irti murehtimisesta. Irtiotto kannattaa tehdä ajoissa, sillä jatkuva epäkohdissa vellominen voi johtaa yleiseen ahdistushäiriöön. Se vaivaa joka 20:ttä meistä jossain elämänvaiheessa.

– Moni murehtii tilapäisesti hankalassa elämätilanteessa, mutta jos koko ajan keksii uusia uhkia, kyse on yleisestä ahdistushäiriöstä, Stenberg toteaa.

Murehtiminen ei auta

Sydänlääkäri Sinikka Pohjola-Sintonen kutsuu murehtijoita huolipusseiksi. He kääntelevät ja vääntelevät murheita joka suuntaan saamatta silti elämäänsä — tai läheisen elämää — järjestykseen.

Ja kelläpä ei murehdittavaa olisi: huoli opinnoista, työn jatkuvuudesta, omasta terveydestä, parisuhteesta tai sen puutteesta. Lisämurheita keski-ikäisille aiheuttavat omat vanhemmat ja aikuistuvat tai jo aikuistuneet lapset perheineen.

– Jatkuva huolehtiminen voi johtaa turhiin tutkimuksiin, etenkin jos ei ole pysyvää kontaktia tuttuun lääkäriin.

Happi loppuu, vatsaan sattuu

Hermostuneisuus, tuskaisuus ja levottomuus ovat tyypillisiä ahdistushäiriön oireita. Ne ovat peräisin sympaattisesta hermostosta. Se pitää ihmisen elimistön koko ajan valmiustilassa, vaikka mitään todellista vaaratilannetta ei olisi.

Jatkuva varuillaanolo kuluttaa voimia. Tämä näkyy taipumuksena harmistua tai ärsyyntyä helposti. Mieli on kireä kuin viulunkieli.

Kun sympaattinen hermosto pysyy aktiivisena, oireet tuntuvat eri puolilla kehoa. Jatkuva huoli saa sykkeen kohoamaan ja rinnassa tuntuu outoja tykytyksiä tai muljahduksia, jotka voivat olla kivuliaitakin. Sydänlääkäri tapaa vastaanotollaan ihmisiä, jotka valittavat, että happi loppuu. Syyksi paljastuu huolitaakka, ei sydänvaiva.

Myös vatsaoireet voivat johtua ahdistuksesta. Parasympaattinen hermosto hidastaa ruoansulatusta, jotta energiaa riittäisi vaarasta selviämiseen.

Keholle oikeaa rasitusta

Liikunta on yksinkertainen ja toimiva keino murehtimisen hillitsemiseen. Kun keho saa muuta puuhaa, ahdistuksen aiheet väistyvät kuin huomaamatta taka-alalle.

Hampaat irvessä ei pidä rehkiä. Liikunnan voima on juuri sen tuottamassa mielihyvässä, endorfiineissä. Kannattaa kokeilla useita lajeja, eikä tuntea huonoa omaatuntoa, jos jättää ikäviltä tuntuvat taakseen.

Parasta olisi harrastaa puoli tuntia hengästyttävää liikuntaa kolmena päivänä viikossa. Stenberg kehottaa aloittamaan vaikka kuinka pienestä, esimerkiksi vartin kävelystä. Lähteminen palkitsee varmasti.

–Kun on päässyt liikkumisen makuun, into kasvaa. Parantunut olo kannustaa lisäämään liikuntamääriä.

Terapiasta uusi asenne

Koska jatkuva murehtiminen vie voimat, apua kannattaa hakea ajoissa. Läsnäolotaitoja voi opetella itsekseenkin, ammattiapua saa kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta.

Terapiassa opetellaan tunnistamaan oman toiminnan ja ajatusten vaikutuksia tunteisiin ja mielialoihin. Ahdistuneisuuteen on mahdollista saada myös ilmaista nettiterapiaa.

Uusien ajatus- ja toimintatapojen harjoittelu vaikuttaa nopeasti, mutta pysyvä muutos vaatii aikaa ja toistoja.

–Sisäisen lapsen tuska hellittää, kun oppii ottamaan elämän tuomat asiat sellaisinaan, ilman ylimääräistä pelkokerrointa, Jan-Henry Stenberg sanoo.

 

Asiantuntijat: Jan-Henry Stenberg psykologian lisensiaatti, VET kouluttajapsykoterapeutti, HUS Mielenterveystalo. Sinikka Pohjola-Sintonen, sydäntautien erikoislääkäri, ylilääkäri, HYKS Peijaksen sairaalan kardiologian poliklinikka.

AHDISTUS STRESSAA KEHOA

  • Murheet ja ahdistus lisäävät sympaattisen hermoston aktiivisuutta. Elimistö reagoi kuin vaara olisi todellinen. Oireet loppuvat, kun ahdistus helpottaa.
  • Sydän syke lisääntyy; tulee tykytystuntemuksia tai rintakipua.
  • Keuhkot hengitys nopeutuu, henkeä ahdistaa tai tuntuu kuin happi loppuisi tai tukehtuisi.
  • Silmät pupillit laajenevat valmistautuessaan näkemään tarkemmin.
  • Suu syljeneritys vähenee; suu kuivuu.
  • Vatsa ruoansulatus hidastuu, jotta energiaa jäisi lihaksille; tulee paha olo ja vatsavaivoja.
  • Iho hikoilu lisääntyy.
  • Munuaiset virtsaneritys vähenee.
  • Lisämunuaiset elintoimintoja kiihdyttävien hormonien, adrenaliinin ja nonadrenaliinin, eritys kiihtyy.
  • Lisäksi voi olla tärinää, vapinaa, huimausta, epätodellisuuden tunnetta, käsien tai jalkojen puutumista tai nipistelyä, kuumia aaltoja ja vilunväreitä.
"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys