Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tunteemme kertovat meille syvimmistä tarpeistamme. Anna niille tilaa, jotta ymmärrät niiden todellisen viestin. Ihmissuhteissa kannattaa ilmaista se tarve, josta tunne kertoo.

”Minäkö kateellinen? No en tietenkään ikinä.” ”On todella alhaista tuntea mustasukkaisuutta. Ei kukaan voi omistaa toista.”

Noin me nielemme ja tukahdutamme tunteitamme aitouden ja mielenterveyden kustannuksella.

– Jos tulee syyllinen tai häpeällinen olo omasta tunteesta, sen mieluummin ohittaa tai kieltää, sanoo psykologi Katja Myllyviita.

Mustasukkainen vai muuta?

Monet tunteet, kuten viha, kateus ja mustasukkaisuus, herättävät meissä muitakin tunteita kuten pelkoa, syyllisyyttä ja häpeää. Tunteiden jäljille on vaikea päästä juuri siksi, että ne helposti ketjuuntuvat. Alkuperäinen tunne jää hämärään, koska sen päällä temmeltää jo toinen, entistä jykevämpi tunne.

Esimerkiksi mustasukkaisuus voi olla tuollainen ketjuuntunut tunne, joka peittää alleen läheisyyden kaipuuta, pettymistä ja loukkaantumista.

Odotat kumppaniltasi huomiota, mutta hänen huomionsa on muualla: työssä, somessa, vapaa-ajan riennoissa.

Tunnet itsesi syrjäytetyksi, koska koet, että kaikki muu ajaa edellesi.

– Tunteita on vaikea tunnistaa tai hyväksyä, jos on vaikea tunnistaa tai hyväksyä tarpeitaan, joita tunteen herättivät, Katja Myllyviita sanoo.

Hän tähdentää, että tunne on viesti omista tarpeistamme, joita jokaisen on syytä itsessään tutkia. Ihmissuhteissa kannattaa ilmaista se tarve, josta tunne kertoo. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ilmaiset tarpeesi, sen helpompaa se on.

– Voimakkaan tunteen alaisena kyky ilmaista itseä heikentyy.

Tunne puolustaa tarpeitasi

Kiukun, kateuden, mustasukkaisuuden, häpeän tai muun vaikeasti siedettävän tunteen taustalla on Myllyviidan mukaan todennäköisesti se, että jokin perustarve ei toteudu.

– Jokainen meistä kaipaa läheisyyttä, huomiota ja huolenpitoa. Kaikki haluavat myös vaalia itsenäisyyttään ja pärjätä omillaan tasaveroisina muiden ihmisten kanssa.

Katja Myllyviita vertaa, että pieni lapsi itkee ensin hiljaa, kun sillä on nälkä tai se on yksin. Jos tarpeeseen ei vastata, itku kovenee.

Niin käy myös tunteille. Jos ne ohittaa, ne alkavat mellastaa entistä kovempaa, että tulisivat huomatuiksi.

– Pettymys, joka purkautuu huutona ja raivona, on syntynyt vähitellen pettymysten summana. Jos et voi puhua pettymyksistäsi, saatat olla kauan tasaisen vihainen kunnes räjähdät.

Miksi joku kerää suruja?

Myös suru voi kuulua torjuttuihin tunteisiin. Surun tunteet voivat pelottaa, jos kasvuympäristössä on ihannoitu vahvuutta ja pärjäämistä. Tällaiset vaatimukset voivat johtaa siihen, että ohittaa surun pitämällä itsensä kiireisenä ja tarpeellisena.

– Suru tekee ihmisestä hitaan ja saamattoman. Se ei sovi tehokkaan ihmisen minäkuvaan, Katja Myllyviita huomauttaa.

Hän kehottaa ajattelemaan, että omat tunteet ovat kuin pieniä lapsia. Niitä kaikkia pitäisi kohdella hyvin.

Jos yhden tunteen sysää syrjään, sitä kovemmin se alkaa huutaa.

Katja Myllyviita neuvoo tutkiskelemaan itseään ja tunteitaan rohkeasti.

– Uteliaisuus on vastalääke pelolle ja häpeälle, jota jotkut tunteet voivat herättää. Tunteen säätely alkaa juuri tunteen tunnistamisesta ja sen hyväksyvästä havainnoinnista.

Masennus on jumitila

Katja Myllyviita ajattelee masennuksen jumina, johon pitkän ajan kuluessa voi ajautua huomaamattaan.

– Masennukselle altistuu, jos tunteiden tunnistaminen on jäänyt oppimatta, Katja Myllyviita sanoo.

Masennusta edeltää pitkään jatkunut väsymys ja sinnittely: Kunhan vain otan itseäni niskasta kiinni, niin kyllä tämä tästä.

– Masennuksen taustalla on usein tukahdutettua vihaa ja sen alla loputonta kiltteyttä, miellyttämisen halua ja uhrautumista toisten, kuten lasten, puolison ja työnantajan, hyväksi.

– Ihminen masentuu, jos hän unohtaa itsensä sivuuttamalla omat tarpeensa. Jos sitä jatkuu pitkään, ei enää lopulta tiedä, mitä haluaa.

Hoivaa sisäiselle lapselle

Myllyviita ajattelee, että masentunut ihminen on syrjäyttänyt oman sisäisen lapsensa, joka tarvitsee hoivaa.

– Meidän tulisi vahvistaa hoivaavaa aikuista puolta itsessämme, jotta loukkaantunut sisäinen lapsi tulisi hoivatuksi.

Mitä olisit lapsena tarvinnut vihaisena ja kiukkuisena? Miten hoivaava aikuinen suhtautuisi lapseen, joka on väsynyt tai vihainen?

Katja Myllyviita toivoo, että meillä olisi matalampi kynnys ilmaista omaa tarvitsevuuttamme. Toiselta voi pyytää huolenpitoa, läheisyyttä ja apua.

Myös itse voi tarjota seuraansa, huomiotaan ja apuaan. On voimaannuttava kokemus antaa ja saada. Se lisää turvallisuuden ja luottavaisuuden tunteita elämässä.

– Ihmissuhteet sujuvat yksinkertaisemmin, kun ihminen ilmaisee itseään suoraan. Rehellinen tunteiden ilmaisu on myös luottamuksen osoitus toiselle. Siten kerrot omista tarpeistasi ja siitä, mitä toiselta odotat, Katja Myllyviita sanoo.

-

Vierailija

Kerro kumppanillesi, mitä oikeasti tarvitset

Jaa, masentua voi myös siitä että ei saanut mitä halusi, vaan on tyytynyt sellaiseen kumppaniin joka ei alkujaankaan kiinnostanut, vain koska sellainen oli se jonka saattoi saada... Jolloin elämä meni hukkaan, ja sen tajuaminen on masentavaa kun sopivia kiinnostavia ei enää vapaana ole ja lapset tehtynä jotka tekevät saman tyytymisen virheen valinnoissansa. Onhan siitä vihainen itsellensä, mutta ei hukkaanmennyttä aikaa enää takaisinkaan saa.
Lue kommentti